Riistakamera

 

Kiinnostuin riistakamerasta, kun poliisi oli neuvonut terveyskeskuksen konsultoivaa neurologia suojaamaan kotinsa sellaisella. Tohtorin lasten skeittilaudat oli varastettu, ja lapset juoksivat rosvojen perässä. Mafian pirssi suistui ojaan, josta poliisi korjasi sekä tekijät että ryöstösaaliin.

 

Poliisi oli pitänyt fiksuna hiljaista hälytystä, joka on lähettävän riistakameran avulla hyvin tehokas. Auton rekisterinumero näkyy, samaten auton merkki. Poliisi tuntee pappenheimilaisensa.

 

Alussa kamerat ja niiden muistikortit olivat kalliita. Ne ovat sittemmin halventuneet selvästi. 

Stealth Cam eli salakamera taisi olla ensimmäinen ostos. Se on yhä toimiva, ja sen kuvan laatu on erinomainen. Sen kuva nuolukivestä näkyy artikkelista Seikkailu metsässä, blogissani.

Muistikortti pitää alustaa tietokoneella tai itse kameralla. Silloin vanhat kuvat katoavat. Niitä sopii satoja yhdelle muistikortille. Parhaita kuvia voi siirtää tietokoneen tai älypuhelimen avulla pilveen tai muistitikulle.

Ensimmäinen ja ainoa lähettävä riistakamera lakkasi toukokuussa laittamasta kuvia sähköpostiin. Se ottaa yhä kyllä kuvat muistikortille. Poika antoi sen tutkittavaksi ilmavoimissa elektroniikan kanssa työskennellen tyypin haltuun.

Koska ei ole varmaa -edes todennäköistä – että kamera taas lähettää, tilasin uuden kameran. Sen nimi on Burrel ja se on Suomen ostetuin. Siinä on niin sanottu koodaus tehty valmiiksi. Se on se kameroiden hankalin osio näin koulutusta vailla olevalle varsinkin, kun sen voi joutua tekemään maastossa huonossa säässä tai pakkasessa.

Tähän Burrelliin löytyy netistä osoitteesta burrel.hunting.com/setup mainio suomenkielinen ohjevideo. Siinä mukavapuheinen mies näyttää kaiken tarvittavan, jotta kamera saadaan lähetyskuntoon. 

Tässäkin ohjeessa on aivan lopussa esittäjällä turhan kiire. Jää sanomatta se, mihin asentoon liukukytkin pannaan, kun kamera jätetään kuvaamaan maastoon.

Toisessa opetusvideossa ylimielinen tyyppi esittää saman asian niin, että siitä ei opi mitään. En minä ainakaan. On kuin video olisi tehty alan asiantuntijaa varten, jolloin minä ja tavallinen kansa ei hyödy esityksestä, vaan ällistyy puhujan neroutta.

Ainoat tarpeelliset toimet ovat: aikavyöhykkeen nimi, joka on Helsinki. Se pitää valita sille kuuluvaan paikkaan, kun ensin on vaihdettu kieleksi suomi. Päivämäärä ja kellon aika naputellaan kodin lämpöisessä paikoilleen ja vielä videon neuvomana oma sähköpostiosoite. Näitä voi kirjoittaa montakin allekkain, niin ystävätkin saavat kuvia, jos tahtovat.

Pakkauksessa on mukana remmi, jolla kameran voi kiinnittää. Kameran rungossa on myöskin kanava, jonka läpi sopii melko paksu sinkkivaijeri. Sillä ja lukolla voi halutessaan varmistaa, että kamera ei lähde rosvon saaliiksi.

Minä käytän kameran suojusta. Se muistuttaa linnun pönttöä, jossa ei ole pohjaa eikä etuseinää. Suojus estää vesisateen ja lumen pääsyn kameraa pilaamaan. Tosin, niin vakuutetaan, nämä laitteet kestävät luonnossa ilman mitään suojuksia.

Riistakamera vesivanerisessa suojuksessa. Antenni sopii pystysuoraan asentoon.

Alkuun rakensin suojuksen raakalaudasta. Se on hyvä ja halpa ratkaisu. Hökötystä ei arka hirvikään pelkää, kun lauta on saanut harmaan patinan pintaansa.

Kun jäi hukkapaloja, rakensin tälle uudelle lähettävälle kameralle suojan vesi- eli filmivanerista.

Kaikki uudet pinnat, jotka olivat vaaleat pyörösahan jäljiltä, käsittelin ruskealla kalusteöljyllä. Sitä jäi keväällä tähteeksi katoksen lattian impregnoinnista. Tällä tavalla ehostettuna systeemi ei herätä turhaa huomiota.

Kuva sivulta. Kamera on suojassa suoralta sateelta ja lumelta, joka voi tukkia linssin.

Valvovan riistakameran voi asentaa, vaikka mökillä, vanhan heinäladon muotoon tehdyn puuvaraston sisälle säältä suojaan.  Kameran linssi ja laukaisumekanismi katsovat ympäristöä hirsien raon kautta.

Suuri ja vakaa kuusipuu on myös hyvä kiinnityspaikka.

Jos kuvassa näkyy vain oman maan tai tontin aluetta, ei mitään varoituskylttejä tarvita. Sama koskee tapausta, jossa kameran saa omistajan luvalla panna maastoon luonnon eläimiä kuvaamaan.

Tietosuojavaltuutettu kyllä haluaisi varmaan kieltää kaiken kuvaamisen luonnossa ja näin antaa rosvoille luvan tehdä mitä mieleen juolahtaa.

Näitä kameroita tarvitaan lintujen, sorkkaeläinten ja petojen kuvaamiseen niitä häiritsemättä.

Monet ovat alkaneet käyttää kameroitaan asuntonsa ja mökkinsä suojaamiseksi ilkivallalta tai murroilta. Dokumentit luvattomista liikkujista menevät heti omistajan ja sitä kautta poliisin haltuun, jos niin halutaan.

Kauan sitten ei tarvittu kuin luuta kuistin ovelle. Siitä vieras tiesi, että ketään ei ole kotona. Sen ajan mustalaiset eli romanit kunnioittivat myöskin ihmisten rauhaa niin, että he jäivät pihamaalle odottamaan, että talon väki palaa kotiinsa. Silloin oli rehellisyys – johon ohjasi uskonto – kunniassa.

Sen ajan moraalin toivoisin palaavan takaisin.

Suojakotelosta erottuu vihreä, 2,6 milliä paksu muovipintainen rautalanka, jolla kameran suojus sidotaan kiinni. Leveä, vihreä remmi kiinnittää kameran suojan takaseinään kiinni. Remmi menee kapeiden ja vähän remmiä leveämmän kahden raon kautta ulkopuolelle. Kameran takana on remmille kulkupaikka. Kaikki on kaunista niin!