Tutkimus on tärkeää

 

Kun olin Kuopiossa klinikalla töissä, havaitsin, että siellä tehtiin vireää tutkimusta.

Eräs hyvin mukava gynekologi oli valtavan kiinnostunut keskosten hengitysvaikeuksien hoidosta. Hän oli luonnoltaan hyvin rauhallinen ja mukavapuheinen, silti hän ei loukannut ketään koskaan.

 

Hän pyysi kerran nuorempaa lääkäriä tutkimaan äitipolilla ” ne kinkut” hänen puolestaan, koska keskosten keuhkoja auki pitävän aineen tutkimus oli ratkaisevassa vaiheessa.

Aine oli surfactant- niminen.

Myöhemmin sain tietää, että tämänkaltaisten perustutkimusten arvo oli hyvin suuri pelastettaessa keskosia elämälle. Kaikki tutkimus tapahtui työn ohessa hyvin vähillä rahoilla Kuopiossa.

 

Noilla kinkuilla tohtori tarkoitti naisia, jotka käyvät syynissä äitiyspolilla. Asia lausuttiin arvostavasti eikä naisia vähättelevästi. Huomasin, että tämä tutkija oli naispitoisen henkilökunnan suuresti arvostama mies.

 

Hänen luonteensa oli lempeä ja kohtelias. Hänellä ei tuntunut olevan koskaan kiire. Tohtori oli siinä mielessä uuden ajan airut, että hoksasin hänen kohtelevan samalla tavalla proffatason tyyppejä sekä talon siivoojia ja apuhenkilökuntaa. Asemalla ei ollut merkitystä. Ajattelin, että hänet oli hänen äitinsä kasvattanut todella hyvin, ja hän piti hyvästä kiinni aina vaan.

 

Jossakin meetingissä kosketteli vapaa keskustelu lyhyesti sitä, että Suomen kokoisessa maassa resurssit tutkimukseen ovat aivan liian pienet. Kaikki uusi tahtoo tulla suuren veden takaa. Joku heitti ilmaan kysymyksen siitä, että ovatko jenkit todella muita viisaampia, vai mistä Nobel- palkintojen virta Amerikkaan johtuu.

 

Joku Amerikassa opiskellut tiesi oikean vastauksen.

Hän oli huomannut, että kaikki edistys korkeissa tieteissä ja vaikeasti tutkittavissa asioissa perustuu työryhmiin.

Merkittävä seikka oli ollut myös se, että työryhmien ei tarvinnut lainkaan käsitellä raha-asioita ja elää ainaisessa rahapulassa.

 

USA haravoi jollain ihmeen keinolla Englannista, Saksasta, Intiasta ja Japanista eteviä nuoria yliopistoihinsa, joissa he pääsevät näyttämään kykynsä.

Kun laboratoriotöissä menee hyvin ja vierasmaalainen on ahkera, Amerikan kansalaisuuden saaminen on helppoa ja nopeaa.

Nämä olivat johtavat syyt menestykseen. Arvelen, että samat syyt vaikuttavat tänäkin päivänä.

 

Huomasin nuorena lääkärinä kirjallisuudesta, että amerikkalainen tutkijaryhmä oli kiinnostunut tulehduksen välittäjäaineista.

Näiden merkkiaineiden avulla sitten tutkittiin, mitkä molekyylit pystyivät parhaiten vaikuttamaan tulehdukseen.

 

Näistä aineista oli seuloutunut C- reaktiivinen proteiini, valkuaisaine, jonka pitoisuus verenkierrossa nousee melko pian tulehduksen alettua, mutta myös alkaa pienentyä heti, kun tulehdustauti on kriisissä, eli juuri kääntymässä paranemisen puolelle.

 

Amerikkalaiset standardisoivat tämän yhä tärkeän laboratoriotutkimuksen, ja julkaisivat tuloksensa.

Muu maailma oli aivan ällikällä tästä neroudesta eikä kukaan ollut ennakkoon aavistanut mitään siitä, mitä ihmettä nuo jenkit nyhräsivät.

 

Kerroin asian työpaikkani laboratoriohoitajalle, ja pian tämä koe oli terveyskeskuksemme käytössä. Koe tuli varmaan meille OYKS:n kautta, kun hoitaja osasi sitä kysyä.

 

Huomasin keuhkokuumeita hoitaessani osastolla, että koe oli erinomainen. Parin päivän välein otettuna tuloksista muodostui kaunis kaari, kuin heitetystä pesäpallosta ruutupaperille.

Huomasin heti, että Crp:n kokonaisarvo kuvasi tulehduksen kovuutta ja huipun jälkeistä ensimmäistä pienempää arvoa voitiin käyttää merkkinä siitä, että annettu lääke vaikuttaa.

 

Tämä oli uutta, sillä siihen asti käytetty senkka eli La oli hidasliikkeinen. Potilaan tullessa kuukauden päästä jälkitarkastukseen, senkka saattoi olla vielä korkea, vaikka potilas oli täysin toipunut.

Jälkitarkastusta pidettiin siihen aikaan tärkeänä, koska keuhkokuumeen aiheuttaman varjostuksen hälvettyä röntgenkuvasta, takaa saattoi kurkistaa keuhkosyöpä!

 

Vähitellen kautta maailman tehtiin havaintoja, että crp kohoaa myös muista syistä kuin tulehduksesta. Niitä ovat monet vakavat taudit, kun reumaryhmän sairaudet, syövät ja eräät harvinaiset tilat.

 

Nyt maallikotkin tuntevat serpin, josta kehitettiin aikoinaan pikatesti.

Se oli suuri edistys, kun tehdään erotusdiagnoosia bakteeri- ja virustautien välillä. Useimmiten virustauti ei liikauta juuri serppiä.

 

Tässä käytössä koe on tärkeä. Sen avulla voidaan välttää turhat antibioottikuurit.

Influenssa voi olla hyvin kovaoireinen, ja siinä se voi muistuttaa keuhkokuumetta alkuvaiheessa.

Jälkimmäisessä tapauksessa on heti aloitettava hengen pelastava lääkehoito suoraan suoneen ajoissa.

Influenssan kulkua voidaan jäädä oireenmukaisella lääkityksellä seuraamaan rauhassa kotona.

Näin säästetään rahoja meillä, jossa niitä ei olekaan huputella, kuten Amerikassa.

 

Perustutkimuksen ylläpito Suomessa on mielestäni hyvin tärkeää. Muuten me vaivumme Pakistanin kaltaiseen takapajulaan, josta on mahdoton nousta ylös. Tutkijoiden lisäkoulutus suurissa tieteen maissa, kuten Saksassa, Englannissa ja Amerikassa on elintärkeää. Noista maista tulevat kaikki uudet tuulahdukset.

 

Saksassa muuan gynekologi keksi kenenkään auttamatta tähystysleikkaukset. Hän osasi itse valmistaa kaikki tarvitsemansa instrumentit. Silti hänelle naurettiin kotimaassa.

 

Mies meni instrumentteineen Amerikkaan ja teki siellä näytösleikkauksia.

Amerikkalaiset haistoivat välittömästi uuden leikkaustavan potentiaalin ja instrumenttien valmistuksen tuoman suuren rahan.

 

Ennen – perinteisessä leikkauksessa – oli koko maha viilletty auki. Gynekologin menetelmässä tuli vain muutama yhden tai kahden tikin haava.

Potilaiden toipuminen oli huomattavasti nopeampaa.

Amerikkalaiset kohtelivat saksalaista kuin kuningasta, ja loppu onkin lääketieteen historiaa. 

Suuri idea voi syttyä kenen päässä tahansa. Silloin on tärkeää, että takana on työryhmä, jossa on monen kaltaista osaamista. Juuri tässä on amerikkalaisen tutkimuksen voima.

 

Eivät ne Jenkkilässä ole yksilöinä sen viisaampia kuin muuallakaan. Ahkeria he kyllä ovat ja hyviä korkeatasoisessa keskustelussa.

Siellä ei tiettävästi kysellä maailmankatsomuksen perään, vaan annetaan viisauden kukkia.

Siksi nobelisteilla on intialaisia, japanilaisia, kiinalaisperäisiä ja muun maalaisia nimiä. Useimmilla heistä on jo USA:n kansalaisuus.