Työelämän suuret muutokset

 

Viime vuosina on uutisoitu toistuvasti työelämän kielteisistä puolista.

Erikoista on kehotus työikäisten olla valmiina koko ikänsä toistuviin muutoksiin.

Sanotaan myös, että tulevaisuudessa on oltava valmis tekemään töitä monissa erilaisissa ammateissa.

Kaikki yllä oleva tuntuu äkkisistään sekavalta. Jo nyt ammattiin valmistuminen ja siinä kehittyminen on hyvin vaativaa.

Minusta monessa ammatissa toimiminen on ihmisen voimavarojen vaarallista koettelemista ja siinä lisäksi estyy työntekijän kasvu huippuosaajaksi.

Kun alkaa jo osata työnsä, onkin jo edessä uuteen hommaan opettelu. Sehän on luonnon vastaista. Lopputulos on – kuten olettaa saattaa – semmoinen, että tulee sekundaa ja huonoa jälkeä kaikin tavoin.

Ravintola -alalta on lähtenyt suuri joukko väkeä pois. Asia on ymmärrettävä, koska virussairauden vuoksi alalla oli työsulku. Lainojen lyhennykset eivät odota, ja kaikki juoksevat menot on hoidettava. Siksi ahkerat ihmiset pyrkivät muihin töihin.

Vaikeampi on sairaanhoitajien, varhaiskasvattajien ja opettajien lähteminen töistään. Sen katsotaan olevan ennen kuulumattoman laajaa.

Viimeksi mainittuihin ei työsulku ole syypää.

Syy löytyy kehnoista työoloista.

Minä ihmettelen, mitenkä viranomaiset – ja poliitikot – ovat päästäneet tilanteen tällaiseksi.

Hoitajilla on vaativa koulutus ja erikoishommissa he ovat korkean tason osaajia, joita lääkäritkin arvostavat. Muut eivät niitä töitä osaa, kuten kriittisesti sairaiden keskosten ympärivuorokautista tehohoitoa ja kätilön hommia riskisynnyttäjillä.

Palkka on Portugalin tasoa, mikä on nurinkurista.

Lisäksi työssä kerrotaan olevan aina altis koskemattomuuden loukkauksille ja väkivallalle.

Tässä hoitajia ei puolusta yhteiskunta lainkaan.

On todella järkyttävää, että potilaita tutkitaan vartijan suojaamana ja jatkuvan moitinnan kohteena.

Minusta yllä olevaan on ainoa lääke se, että viranomaiset ja poliitikot uskaltavat sanoa selvästi sen, että väärintekijöiden on kerta kaikkiaan etsittävä hoitonsa muualta eli maksettava siitä kalliisti, yksityisellä.

Jos viivästys tämän vuoksi vie hengen, kaikki vastuu on aina väärintekijällä.

Vain nämä lääkkeet, kovat kuin kivi, parantavat työn ilmapiirin semmoiseksi, kun se oli 50 – 60 vuotta sitten.

Opettajan asema on vaikea. Myös rehtoreilta on viety kaikki valta pitää kuria suurissa joukoissa.

Lääke löytyy yltä: on itse hankittava oppinsa muualta, ja sen maksavat pahiksen vanhemmat tai on opiskeltava velaksi. Ennen oli käytäntö tämä.

Luulisi, että silloin oli paljon niin sanottuja koulupudokkaita ja samalla paljon rikollisia. Niin ei ollut suinkaan, vaan rikoksia tehdään nykyisin varmaan satakertaisesti enemmän.

Maailman kylmät tosiasiat saivat ne, joista yleensä oli työtä tekemään, lopulta menemään sorvin ääreen. Aluksi työ oli vaatimaton, mutta osaamisen ja kiinnostuksen mukaan hommat edistyivät. Tuloja alkoi virrata taskuun ja elämä korjaantui ikään kuin mutkan kautta. Sanottiin, että siitäkin retaleesta tuli lopulta kunnon mies.

 

Minusta vaikuttaa siltä, että nykyajan kansalaisten hermosto ei kestä maailman menoa, kuten ennen.

Ihmettelen tätä ilmastoahdistusta. Itse en tunne lainkaan semmoista.

En pode koronavirusahdistustakaan. Sen sijaan olen jonkun verran varuillani itäisten valtioiden rikollisen käytöksen takia.

 

Eikö valtion pidä suojella kansalaisia ja kuunnella kritiikkiä?

Ilman kritiikkiä epäkohdat eivät korjaudu.

Jos ihmisiä aletaan toimittaa väkivalloin tuonelaan valtion ohjauksessa, silloinhan ollaan fasismin ja kommunismin jyrkimmässä puuhassa.

Yhteiskunta pysähtyy, kun kukaan ei uskalla tehdä mitään. Erikoista on, että toimittajan naisystävänä oleminenkin on rikos.

 

Stoalainen filosofi, kreikkalainen Epiktetos, sanoi, etteivät ihmistä muserra ulkoiset vaikeudet ja vastukset sinänsä, vaan hänen suhtautumisensa niihin. Se on viisaasti sanottu.

Epiktetos palveli orjana Roomassa, kunnes sai vapautuksen. Keisari Domitianus karkotti viisaat Roomasta.

Reumasairauden rammaksi rusentama Epiktetos muutti Kreikkaan, jossa hän eli hyvää elämää.

Hän perusti viisausoppikoulun ja sai oppilaita sekä opetti oman elämänsä hallintaa nuorille. Hän kehotti elämään järkevästi, hyveellisesti ja luonnon tahdon mukaan.

Epiktetos meni vanhana muodollisesti naimisiin ja pelasti sillä keinolla naisen lapsen, joka oli määrä jättää kuoleman omaksi. Hänellä oli sydäntä auttamiseen.

Siihen aikaan lapsi, joka oli heikko tai sairaalloinen tai vammainen hylättiin luontoon tai syöstiin rotkoon kuolemaan.

Ei tiedetä, kuinka paljon lapsia joutui petojen raadeltaviksi tai haaskaeläinten suuhun. Pakanuudessa ei tunnettu armoa eikä käytäntö vaivannut ihmisiä. Vasta kristinusko toi muutoksen tähän käytäntöön.

Nivelreuma on vaikea sairaus. Muistan hyvin opiskeluajoilta pienet lapset, jotka vain muutaman vuoden iässä olivat jo pyörätuolissa, rampoina. Heidän kasvunsa oli hidasta ja alaleuka oli lintumainen, pieni.

Vasta paljon myöhemmin meillä Suomessa – Heinolan reumasairaalassa – keksittiin reumaan hyvät lääkkeet.

Enää ei näy missään reumalapsia pyörätuoliin koko elämäkseen tuomittuina. Kaikkialta maailmasta lääkärit kävivät oppimassa Heinolassa nykyaikaista reuman hoitoa.

Poliitikot hävittivät Heinolan reumasairaalan, jossa asiat rullasivat hyvin. Asiantuntemus hajaantui. Lääkärit ja hoitajat pelastautuivat, kuka minnekin. Siksi Suomi ei ole enää reuman hoidon kärkimaa.

 

Nähtiin, mikä on työryhmien eli tiimien, voima työn tekemisen kehittämisessä. Amerikka on tajunnut tutkimuksessa älykköryhmien suuren potentiaalin asioiden parantamiseksi.

Reuman hoito on nyt niin tehokasta, että yhdenkään ihmisen ei tarvitse – jos hän ottaa oikean hoidon vastaan – rampautua ja jäädä pyörätuoliin.

 

Työelämästä suurin vastuu on poliitikoilla ja muilla korkean tason johtajilla. Pitäisi diskuteerata, kuten Ruotsissa tehdään. Siellä on tajuttu, että ammattilaisen pitää saada tehdä työnsä turvattuna ja aika usein työryhmän tukemana. Kaikilla aloilla on tarjottava neljä- kuusi- tai kahdeksantuntista työaikaa kunkin elämäntilanteen mukaan.

Näin äidit voivat parhaiten kasvattaa lapsensa, nuoremmat auttaa iäkkäitä omaisiaan ja ystäviään.

Systeemi ottaa huomioon sen, että kaikkien voimavarat eivät ole yhtä suuret.

Meillä olisi viisasta ottaa mallia Ruotsin menetelmistä.

Ei maltillista sosialidemokratiaa pidä pelätä. Sehän on aivan samanlaista kuin oli meidän maalaisliittolaisuutemme. Sosialistisilta joskus vaikuttavat uudistukset ovat usein hyvin inhimillisiä. 

Suomen kansa kyllä tietää missä on raja. Se on siinä, jos ahkerien ihmisten omaisuutta tai pienyrityksiä aletaan ottaa valtion haltuun eli sosialisoimaan, silloin tulee stop. Kansa ei hyväksy sellaista, ja se on hyvä niin. 

Olemme nähneet kommunismin jäljet riittävän monessa maassa mm. valtavat pääkallokokoelmat Kambodshan punaisten khmerien jäljiltä. Panna nyt kaupunkien asukkaat maatyöhön keskiajan työkaluilla! Vastalauseen sanovat ammuttiin. Eivät suomalaiset semmoista hyväksy, ei.

Saksalainen piirros, jonka nimi on Bolshewismin vaara!

Sarkahousuihin ja harmaaseen villapaitaan pukeutuneet talolliset hoitivat asioita aivan Ruotsin mallin mukaan. Näistä tupailtojen kävijöistä monet elivät vaatimattomilla tuloilla. Kun ideologia hylättiin, puolue alkoi kuihtua.

Monet muistavat meillä Iisakki Suvilehdon, joka oli muodollisesti maalaisliittolainen. Älykäs mies ymmärsi ottaa tämän kaavun päälleen, vaikka oli selvä ruotsalaismallinen demokraatti, minun mielestäni. Hän sai asiat järjestymään.