Ulko- ja sisätöissä

 

Kaadetusta lehtikuusesta sain omaksi kuusitoista pölkkyä. Niistä oli tarkoitus tehdä klapeja.

Yritin aloittaa työn Fiskarsin X17- halkomakirveellä. Vain reunoista sain muutaman levymäisen klapin irti. Pölkky ei haljennut. 

Vaimo kertoi, että hänen autiona olevaan lapsuudenkotiinsa, jossa kesäisin on aina asukkaita, ostettiin sähkökäyttöinen halkomakone. Se oli ollut vähällä käytöllä jo muutaman vuoden. Pojan avustaman hain koneen kotiini. Siitä piti irrottaa kahdella pyörällä varustettu teline pois, koska pölkyt olivat niin raskaita, että pystyin nostamaan niitä vaivoin parikymmentä senttiä. Ne olivat kuusikymmentä senttiä paksuja, nopeasti kasvanutta lehtikuusta.

Telineen pyörät olivat heikosti kiinni, ja ne irtosivat vehjettä vetäessä itsestään. Tästä syystä aloitin korjauksen tulevaisuutta varten. Ostin rautapuodista kaksi työntösokkaa ja porasin sentin paksuiseen pyörien akseliin rautaporalla sokille lävet neljän millin poralla. Poran liukumista edistin Anti-Corrol- nimisellä aseöljyllä. Muovia olevista pyöristä piti poistaa jonkun verran liikaa ainetta akselin reikien reunoista, jotta sokat mahtuivat tiukasti paikoilleen. Puukkotyö pakkasessa ei ollut kovin mukavaa, mutta onnistui. Pyörät pyörivät jälleen vakaasti sijoillaan.

Halkomistyö onnistui juuri ja juuri kuuden tonnin puristusvoiman kehittävällä halkojalla. Sen nimi on Timco. Paria pölkkyä piti koettaa halkaista kaksi tai kolme kertaa ennen kuin se halkesi kovan paukauksen kera.

Kahtena ensimmäisenä päivänä sain klapeiksi kolme pölkkyä molempina. Kun ilma vähän lauhtui ja oli tuuletonta, tulos oli neljä pölkkyä.

Toissa päivänä sain loput viisi halottua klapeiksi. Yhden jätin kirveellä veistoa varten alustaksi.

Kasasin klapit talon länsiseinää vasten kuivumaan. Osa klapeista on isohkoja, koska oksaisuuden vuoksi niitä ei saa koneellakaan halki, vaan syntyy vain eri pituisia sälöjä ja tarpeettomia murenia. Meneehän se isompikin klapi kovan tulen avulla tuhkaksi siinä missä pienempikin, kun malttaa odottaa.

Puupino seinustalla

Hain pakkaspäivänä tikan särkemän linnun pöntön korjattavaksi sisälle. Poistin vanhan etuseinän ja tein siitä sytykkeitä takkaan. Porasin lentoaukon ja asensin neljällä lyhyellä ruuvilla sen suojaksi messinkipeltisen suojuksen.

Pöntön taakse ruuvasin kahden korokeriman pätkän avulla vankan pystyriman, josta pönttö on helppo kiinnittää sijalleen.

Käsittelin pöntön ulkoseinät ja pohjan huolellisesti tervan kusella. Se kuivuu pakkassäässäkin melko nopsaan. Pöntön laudat muuttuvat harmaaruskeiksi mikä ei pelota lintuja, kuten uusi, valkea lauta.

Näin talvella pöntöissä yöpyy tinttejä ja pikkuvarpusia, kun on kova pakkanen tai ilkeä, viimainen keli.

Pönttö edestä ja sivulta

Kokemukseni mukaan pöntön kattoon vesivaneri on välttämätön. Se suojaa koko pönttöä ennenaikaiselta lahoamiselta. Onhan ihmisasumuksenkin tärkein suoja säältä pitävä katto. Miksi se ei kuuluisi yhtä hyvin lintujenkin parhaaksi?

Siemenet ja marjat sekä vilja mainitaan pikkuvarpusten ravintona talvella. Tässä pihassa on parikymmentä yksilöä. Ne nokkivat innokkaasti tali-pähkinäpalloja ja hakevat myös pähkinänpuolikkaita automaatista. Unkarin syreenin siemenet maistuvat myös.

Muutama vuosi sitten tässä kävi hömötiaisia Nyt niitä ei enää näy. Punatulkkupari vierailee syömässä unkarinsyreenin siemeniä. Urpiaisia on ollut aiemmin ja viherpeippoja. Nyt nekin ovat poissa. Niitä en ole tänä talvena havainnut pihassa. Huolestuttavasti tämä luontokato etenee, jos se nyt sitä on.