Arkiset askeleet

 

Mainittiin joskus, että on olemassa myös arktiset askeleet. Se liittyi jotenkin taidetanssiin. Se kapitteli on minulle mysteeri ja iso. Ei tuota mitään talouselämän kantilta katsottuna, vaan on enempi hupihommaa.  Sillekin on tilausta, kunhan joku lystin maksaa.

Aamulla oli pilvipakkanen, noin yhdeksän astetta ruotsinmaalaisen tiedemiehen asteikolla ilmaistuna. Koska toimin nyt sekä isäntänä että emäntänä, lämmitys ja aamupalan pöytään saatto lankesivat luonnostaan minulle.

Poika varustautui armeijan kuosiin valmistetulla lumipuvulla, metsäuksilla, haulikkorihlalla, joka niin sopivasti solahti kiväärireppuun. Siinäkin on valkoinen suojus, jotta teeren tarkka silmä ei aivan välittömästi saisi käsitystä siitä, miten salamurha oikein tapahtuu. On talvinen lupa-aika ampua mustaa kanalintua.

Savotan valmistama kuuden litran lisätasku kuuluu varustukseen. Siihen sopii termospullollinen kuumaa juotavaa, pieniä lihapiirakoita, ja suklaapatukoita.

Lähtiessä tuli kymmenpäinen teeriparvi lahden taakse runsaan sadan metrin päähän. Makuulta ei siitä voinut ampua, koska rantakoivut olivat tiellä. Vain muutaman metrin siirtymisen ääni valpastutti linnut, jotka pakenivat yksi toisensa jälkeen.

Talvinen hiihto kesti viisi ja puoli tuntia vaikeassa maastossa, joka vaihteli 120 metristä lähes 190 metriin korkeudeltaan. Maastossa oli ollut paljon jäniksen jälkiä, ja ketunkin jättämä helminauha lumessa.

Teeret vain puuttuivat lenkin varrelta. Toinen hirven nuolukivi oli loppuun kulutettu. Siinä käy myös jänis saamassa elimistölle välttämättömiä mineraaleja. Suola valuu pystypuuta pitkin pupun nuoltavaksi.

 

Nautin karun lounaan: joulukuussa mökille unohtunutta ruisleipää, joka oli jo vähän kovettunut, mutta homeeton, ainakin silmän näölle. Päälle vuolin ylämaan karjasta valmistettua säilykettä. Palan painikkeena oli kofeiiniton pikakahvi.

Tunnin päästä toi kaveri uuden hirven nuolukiven halkovarastooni. Niin sovittiin aiemmin.

Tullessa oli näkynyt melkoinen teeriparvi hiljaisen tien lähellä. Linnut olivat pallomaisia, kaula sisään vedettynä, ehkä ihan unessa.

Voisiko linnuillakin kyseessä olla Buddhan mainitsema nirvana? Siinä vallitsee autuus ja elämän keveys. Huolet ovat kaukana, ja kaikki himot on kuoletettu. Mitään vastuita ei ole, kun hevostakaan ei ole passattavana.

Meidänkään oppimme ei sano, että maalliset himot yhä vaikuttaisivat taivaan ilossa. Islamissa kyllä veto naisiin säilyy väkevänä. Seitsemänkymmentä neitsyttä palvelee oikeauskoista ympäri vuorokauden. Onko muslimikin nirvautettu?

No, pakki päälle ja peruutus mutkan taa. Lumipuku oli jo valmiiksi talvivaatteiden päällä. Jalkoihin oli vedetty 1950- luvun malliset polviin asti ulottuvat huopatossut. Hiivintä niillä on äänetöntä.

Mutta, kun mutkan takaa alkoi maisema avautua, koko teerikarja oli poissa! Caramba!

Ehkäpä vartijalinnut valvoivat ja havaitsivat yli 60 vuotta sitten muotia olleen moottoripyöräilijän ruskean nahkapäähineen liikkuvan kohti. Hälytys toimi, ja teeret katosivat salon kätköön. Se vain on niin, että nieltävä on katkerakin kyynel.

Puheltiin asioista.

Lähellä Maaningan rajaa asuva pariskunta oli lähtenyt Afrikkaan hommiin. Mies on englantilainen ja rouva tekee tietokoneella projektitöitä. Maanteiden suunnittelu ja rakennuttaminen on engelsmannin ominta alaa. Suomeksi hän osaa vain tehokkaat meikäläiset kirosanat ja aivan lähellä olevan järven kalan nimen: siika. Sen hän lausuu puhtaasti

Olen nähnyt heidän itse suunnittelemansa talon. Katto on sivultapäin kuin osa ympyrän kaarta. Rakennus tuo mieleen kubismin. Se lämpiää puilla. Sähkö tulee aurinkovoimalasta, tarvittaessa aggregaatista. Vesijohtoa ei ole, mutta kesällä pumppu nostaa järvestä puhtaan veden. On kaasujääkaappi kuitenkin.

Pariskunta kuuluu elävän mahdollisimman ekologisesti. Heillä on itse tehty hieno ulkogrilli.

Kaveri sanoi kerran saaneensa kutsun grillijuhlaan. Englantilainen valmisti hienot pihvit ylämaan karjan paksuista lihoista. Juhlavieraat saivat hyvän tarjoilun ja kohtelun. Kaksikielinen puhe soljui hienosti savolaisessa metsämaisemassa. Pieni ihme sekin.

On hieman ihmetelty, miten talvella pestään takapuoli noissa oloissa joka ikinen päivä, kun vesijohtoa ei ole. Se on tuon pariskunnan salaisuus. Onko ratkaisu suihkeena myytävä Tolu ja Maakansan sanomat- lehti?

 

Syötyä pimeän jo laskeuduttua lähdin viemään neljää roskapussia kolmen kilometrin päähän lukittuun kimppalaatikkoon. Olen kimpan jäsen.

Ura-avaimella aukeava lukko oli jäätynyt. Avain kyllä meni paikoilleen, mutta ei kiertynyt alakuunkaan. Voe minkä teki, kehnolaenen. Ovien metalliläpyskät, joiden reikien kautta lukon sanka kulkee, ei salli Abloy-lukon kääntämistä pystyyn. En siksi poikennut kaverin luokse tehottomia tulitikkuja lainaamaan, vaan ajoin mökille takaisin. Hain kaasusytyttimen, joka syöksee pisteliekkiä suurella paineella.

Suurimmilleen säädettynä liekki on melkein kymmenen senttiä pitkä pimeässä. Vehkeellä sain lukon sulamaan. Jää höyrystyi suoraan ilmaan.

Minulla on ollut vuosia kotona ja mökillä turbogas- sytyttimet.

Tuuli ja räntäsade eivät haittaa vaikkapa hautakynttilän tai roihutulen sytytystä.

Semmoisessa säässä tulitikkujen kanssa tuhratessa käy voimasana väkipakolla mielessä. Se ei haittaa, kun on umpirehellinen itselleen. Rehellisyys maan perii eikä johda kadotuksen teille kuten valehtelu.

 

Ruoka käy vähiin. Pelkkä henki ei elätä, vaan murua on saatava rinnan alle. Huomenna täytyy taas suunnata auto maalikyliin.

Ajastin laukaisee moottorin lämmittimen ja akun lataamisen aamuviideltä. Autooni olen laitattanut letkulämmittimen kehnon säteilylämmittimen tilalle. Akkua lataa samaisen johdon kautta älylaturi.

Kyseessä on niin sanottu pakkasvahti, joka on Pohjolan oloissa välttämätön. Suosittelen systeemiä kaikille, jotka haluavat autonsa lähtevän livakasti käyntiin pakkasaamunakin.