Ihmisten kokemuksia

 

Olen aina ollut ahkera ottamaan selville asioita sekä lukemaan tieto- ja ammattikirjallisuutta.

Luen myös jonkin verran lehtiä, joissa on uutisia. Meille tulee Sana-lehti, jota markkinoille työntää Kansan Raamattuseuran säätiö.

Monissa lehdissä – myös Sanassa – on vuosien mittaan esitelty monia julkkiksia ja merkkihenkilöitä. Kaikille heille on ominaista minun suureksi yllätyksekseni se, että monia heistä on kiusattu lapsena koulussa tai muuten.

 

On kehittynyt ahdistusta, ihmispelkoa, paniikkihäiriöitä, hikoilua ja esiintymispelkoa. Monet ovat eronneet väkivaltaisen tai ikävästi kohtelevan puolison vuoksi. Heidän kärsimyksensä määrä tuntuu minusta hyvin suurelta. Monet on pelastanut uskoon tulo psykoterapian läpikäynnin ohella.

 

Onhan se osoitettu, että suurista traumoista ei selviä kuin psykoterapian avulla selville vesille.

Moni luulee, että heissä itsessään on vikaa, kun pahoin pidetään, vaikka he ovat uhreja. Tämä on valjennut monille vasta terapiassa.

 

Tuo kiusaaminen huolestuttaa minua paljon. Eikö se ole merkki kansan moraalin tuhoutumisesta? Onko vanhemmilta unohtunut kokonaan kasvatus, tekee mieli kysyä, kun kiusaajia löytyy jo ala-asteiässä?

 

Minun lapsuudessani kaikkien kotona oli aika kova kuri. Toisaalta, kun teki juuri niin kuin neuvottiin ja oli rehellinen, elämisen kauneus ja vapaus oli aivan mahtavaa.

Koulussakin oli melkoinen valvonta, ettei välitunnilla tehty pahaa toisille.

Silti oli joitakin kiusaajia.

Nyt tietäväisenä aikuisena sanoisin, että he olivat niitä, joista kehittyi vähä vähältä luonteen sairaalloisuuden puvussa hienosti sanottuna eläviä psykopaatteja.

 

Eräs vanhempi tyyppi oli ikävä kaikille välitunneilla.

Hän pesi lumella minunkin naamani tai kamppasi, kun leikimme mustaa miestä välitunnilla.

Isoveli, joka oli jo kouluiässä vahva voimiltaan ja urheilussa kärkinimiä, sanoi hänelle, että älä kiusaa minun vähiä veljiäni. Tuon sanomisen muistan yhä hyvin kirkkaasti, ja olen siitä aina ollut kiitollnen.

Varoitettu ei uskonut.

Syntyi kähinä, joka loppui siihen, että iskin häntä palleaan alakoukulla. Käsi tuntui uppoavan hänen sisuksiinsa kyynärpäätä myöten. Kiusaaja taittui kasaan kuin linkkuveitsi.

 

Olin jo vuosia harjoitellut nyrkkeilyä Floyd Pattersonin innoittamana.  Joka päivä hakkasin omatekoista nyrkkeilysäkkiä. Se homma lisäsi käsivoimia ja kehitti nopeutta.

Osasin ylä- ja alakoukun, oikean ja vasemman suoran, jab- lyönnin sekä oikean käden heilahduslyönnin.

Patterson tyrmäsi yhdistelmällä vasen – oikea – vasen. Se kerrottiin Savon Sanomissa. Sen opettelin minäkin.

Vasen piti lyödä niin, että vastustajan näkökenttä jäi katveeseen. Sen suojassa tuli kova oikea poskipäähän tai palleaan. Tähän pysähtyi yleensä vastustaja, ja vasen alakoukku pudotti hänet kanveesiin.

Tätä Pattersonin oppia käytin nyt hyväkseni.

En ole koskaan hyökännyt kenenkään kimppuun, vain puolustanut itseäni.

 

Myöhemmin sain tietää, että tuo koulukiusaaja, ehkäpä sielunsa tärvelleenä, liukui alkoholismiin, mikä tappoi hänet.

 

Toinen outo tyyppi tarttui minuun kiinni ja pelotteli sanomalla, että mylyhäötettäänkö? Se tarkoitti varmaan kaatamista väkisin lumihankeen. Tartuin häntä kaulasta kyynärkoululla ja sujautin vasemman käden hänen kainaloonsa. Puristauduin tiukasti kiinni, jolloin hän ei pystynyt tekemään mitään. Siihen loppui kiusaaminen.

 

Tästä kiusaajasta ei tullut kunnon kansalaista.

Hän oli armeijassa kolmatta vuotta huonon käytöksen takia. Hän ampui käskynjaolla upseeria kohti paukkupatruunalla muiden temppujen ohella.

 

Mies muutti Helsinkiin. Siellä tuli vastaan matkan pää.

Alamaailma havaitsi pian, että hän oli hölösuu. Se on huumausainemyyjien kannalta vaarallinen ominaisuus.

Isot pomot tekivät sen minkä osasivat: myivät aivan puhdasta heroiinia pienen määrän. Se pysäytti hengityksen nopeasti, kun mies otti tilavuudeltaan entisen annoksen vahvaa ainetta. Kuollut löytyi kaatopaikalta huumeruisku vieläkin kyynärtaipeessaan.

 

Tuntuu kurjalta, että ihanasta vauvasta kehittyy tämän kaltaisia aikuisena, jolloin he ovat vaarallisia toisille. Erityisala on naisten hakkaaminen parisuhteessa.

Tiettävästi Suomessa pahoinpidellään tai muuten surmataan 25 naista joka vuosi hautaan asti.

Kaikkea tuota näkemässä olleet lapset saavat ikuisen trauman sieluunsa. Osa toipuu, osa vajoaa päihteiden ja viinan aluksi viehättävään pyörteeseen, joka johtaa hornan tuuttiin, mistä ei ole paluuta.

 

Olen ollut hyvin kiitollinen vanhan ajan selkeästä opetuksesta, joka tähtäsi siihen, että lapsi kasvaa vapaaksi ja uskolliseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Silloin katsottiin tärkeäksi korostaa sitä, että oli vältettävä huonoa seuraa, jossa rehellisyys ei ollut korkeassa kurssissa.

Neuvottiin, että ei pidä jäädä kiistelemään mistään, vaan viisasta on vetäytyä pois ja myös olla palaamatta porukkaan, jossa ei eletä kunnian tiellä eteenpäin.

 

Mieliaineeni koulussa, uskonto ja sen historia – kun sitä tarkastaa syvällisesti – pyrkii koulaamaan juuri samaan päämäärään kuin tuo yllä mainittu vanhan ajan arkaainen kasvatus. Sehän ei kelpaa nykyisille alan guruille lainkaan.

 

Työ puhuu puolestaan, sanoisin. Nykysysteemeillä kasvatuksesta kotona ja koulussa ei tule hyvää jälkeä. Rikollisia alaikäisiä ja ongelmaisia on yhä enemmän. Terveydenhuolto suorastaan hukkuu terapian tarpeessa olevista.

 

On palattava askel taakse päin ja otettava järki käteen sekä tarkka välittäminen.

Minua ihmetyttää suuresti se, että jo koulussa ja lukiossa lapset ja nuoret ovat väsyneitä. Aikuisena puolet lääkäreistäkin on väsyneitä, kirjoittaa lehti.

Jotakin on pahoin pielessä.

 

Kun olin koulussa, oltiin paljon ulkona. Koulumatkat 3 – 5 kilometriä käveltiin tai hiihdettiin. Välitunneilla rynnättiin ulos.

Lauantaina päättyi koulu yhden maissa. Jo ennen päivällistä oltiin oltu kauan hyppäämässä hyppyristä tai hiihtämässä metsässä talvisaikaan.

Kesällä uitiin järvessä kolmesta neljään kertaan päivässä ja tehtiin kiinnostavaa työtä maatiloilla vanhempien apuna. Se oli joskus raskastakin, mutta kasvatti voimia ja sitkeyttä.

Sukulaiskylissä käytiin usein. Mäen laskussa saatettiin olla serkkujen luona vuorotellen jokaisena viikon loppuna sään salliessa.

Marjoja ja sieniä poimittiin metsissä, ja seurattiin, miten lokattu kanalintu korvennettiin hiilien päällä ja sitten siivottiin valmiiksi ennen paistamista. Päreitä opeteltiin kiskomaan ja seurattiin, miten pärekori tai kirvesvarsi syntyi isän taitavissa käsissä. Isän apuna painettiin kelkan tain reen jalasta ja asennettiin kirvesvarsi paikoilleen sekä kiilattiin kiinni.

Televisiota tahi kännyköitä ei ollut, mutta olipa kaikkea mielenkiintoista nähtävää ja opittavana hyödyllistä juttua ja taitoa.

 

Sanonpa, että vireä maatalousyhteiskunta antoi parhaat mahdolliset valmiudet työelämää varten ainakin minulle, mikä saattaa kuulostaa kummalliselta. Ehkä siinä on se, että siinä oppi tarttumaan hommiin vireästi ja tekemään se, mikä oli tehtävissä. Kaikkia ei voi auttaa. Se on tosiasia, ja se pitää hyväksyä semmoisenaan.

Enempää ei kukaan voi tänäkään päivänä keneltäkään vaatia.

Mutta, kiusaajaakaan ei noin vain pidä hylätä. Hänkin voi olla itse uhri. Isien pahat teot voivat tulla todeksi heissä.

Paraneminen ei kuitenkaan ala aivan itsestään. Sen voi herättää synnin tuntoon tuleminen. Seuraava vaihe on matkustaa vaikka maan ääriin ja pyytää anteeksi siltä, jota on kiusannut. Jos uhri on järjissään - toivottavasti - hän voi antaa anteeksi. Vain siitä alkaa paraneminen, ei mitään muuta kautta. Sitä voi nopeuttaa menemällä terapiaan.

Jeesus itse asiassa antaa kuolemantuomion lasten pahuuden saaliiksi johtamisesta: myllynkivi kaulaan ja upotus meren syvyyteen. Fyysillisen kuoleman jälkeenkään ei kaikki vielä ole menetetty. Usko sekä armo voivat pelastaa kadotuksen pätsistä ylösnousemuksessa.

Mestari antoi vain yhdestä teosta suoran ikuisen kadotuksen tuomion, josta hänkään ei voi pelastaa. Se on Pyhän Hengen pilkka. Se manifestoituu yleisimmin antamalla kastaa itsensä toisen tai useamman kerran.

Se on opetettu minulle ja viitattu Nikean uskontunnustukseen, jossa sanotaan tunnustettavan vain yksi kaste. Tunnustus on vuodelta 325, jolloin jo tiedettiin, mistä ihmisiä pitää varoittaa. 

Silloin jo esiintyi - ja esiintyy yhä - ihmisiä, jotka vuoroin liittyvät seurakuntaan, vuoroin siitä eroavat. Ovat ikään kuin epävakaita. He vaativat liittyessään uudelleen seurakuntaan uutta kastetta, mihin ainakin tämä tavallinen kansan kirkko ei suostu. Liittymisen jälkeen annetaan vain ehtoollinen ja rukous. Syy uuden kasteen kieltämiseen on juuri tuo Nikean kiveen hakattu tunnustus.