perjantai 22. heinäkuuta 2022




 

Besserwisserit ja tietäjät

 

Aina sattuu ja tapahtuu, sanotaan. Se pitää paikkansa, tuo vanha sanonta. Se on lyhyt, mutta paljon sisältävä, kun sitä miettii.

Jopa löytyi tietäjiä, kun mursu kuoli.

Jo ensimmäisistä kuvista näki, että se ei ollut kunnossa.

Mursuhan on auttamaton pullukka. Sen näkee luontofilmeistä. Se pitää päätään pystyssä ja se vahtaa koko ajan ympäristöään, jos se johtaa laumaansa. Laumalla on myös vartijat, jotka hälyttävät, jos jääkarhu lähestyy.

Tämä harhautunut yksilö ei jaksanut kannatella päätään vaan makaili odottaen kuolemaa. Suuri maha oli kadonnut tyystin. Oli vain löysää nahkaa runsaasti. Se ilmiö on myös laihduttavien naisten kauhistus. Amerikassa, jossa on rahan koti, tehdään mahanahan typistyksiä kauneusklinikoilla. Sehän on sulaa hulluutta. Jokaisen pitää pysyä siinä kuosissa, minkä on itse hankkinut.

Mursua ei olisi saanut nukuttaa. Mursua ei olisi saanut siirtää. Mursua olisi pitänyt ruokkia.

Pia Desideria, hurskaita toivomuksia.

Pakolla ruokkiminen on hengenvaarallista. Itämeressä ei ole mursuille sopivia äyriäisiä. Siksi mursu ei elä täällä. Vesikin on saastunutta toisin kuin Pohjoisella Jäämerellä.

Helpoin ratkaisu olisi ollut niskalaukaus. Sen sanoi asiantuntijakin haastattelussa.

Yritys pelastaa mursu oli ihan hyvä. Sitä ei pidä kenenkään arvostella. Kyseessä on puolustautuessaan hengenvaarallinen eläin. Nukutus estää villieläimen sokin tehokkaasti. Ihmisen pelko on eläimillä valtava.

 

Melkeinpä parikymmentä vuotta on Säviän seudulla Pielavedellä käytetty hirvien ajoradalle tulon estävää punavalkoista muovinauhaa. En ole nähnyt yhtenäkään talvena torjunta-alueella hirven jälkiä. Sulan maan aikana ei myöskään ole yhtään havaintoa tien ylittäjistä.

Kolme vuosikymmentä sitten raportoivat saksalaiset, että Vattimeren marskimaalta ovat kaikki kosteikko- ja rantalinnut hävinneet vähitellen. Sen sanottiin liittyvän alueelle rakennettuihin tuulivoimapuistoihin.

Asiaa tutkittiin monilla keinoilla. Aluksi arveltiin tuulimyllyjen ääntä syyksi lintujen väistymiseen.

Toisaalta havaittiin, että paljon kovempi muu melu veneistä ja pienistä aluksista, joka oli ollut jatkuvaa maailmansodan päättymisestä asti, ei karkottanut lintuja. Friisein saarilla asuu väestöä, jonka huolto on meriliikenteen varassa.

Tutkittiin infraäänten vaikutusta sekä ultraääniäkin. Linnut kestivät nekin.

Sitten alettiin arvella, että jatkuva tuulimyllyjen siipien vilkutus on syynä. Vain tämä seikka jäi käteen pitkistä tutkimuksista.

 

Lintujen ja villieläinten silmät ovat kehittyneet aistimaan erityisesti liikettä. Ne havaitsevat sen paljon paremmin kuin ihmissilmä. Tämä ominaisuus on varsinkin linnuille hyvin tärkeä, jopa hengen pelastava. Petolintu tulee nopeasti näköesteen takaa. Liike pitää havaita heti, että ehtii pakoon.

Tuo hirviä pelottavan nauhan värisevä liike ottaa varmaankin hirven silmään helposti. Nauhan sopiva kireys on kaikkein tärkeintä. Lievänkin ilmanvirtauksen pitää saada aikaan nauhan värinä. Se on vaikea probleemi, koska lämpötila vaihtelee koko ajan, jolloin nauhan kireyskin vaihtuu. Materiaalin joustavuus auttaa asiassa paljon.

 

Hirvikarkotusnauha vaatii huoltoa ympäri vuoden. Vesat ja pitkät heinä- ja muut kasvit pitää poistaa, jotta nauha näkyisi ja siihen kävisi tuuli.

Talvi on hankala juttu, jos lunta tulee paljon. Se voi tarttua nauhaan tai haitata liikettä muutenkin. Vaikeus ovat myös tieliittymät, joiden ylitse nauhaa ei voi vetää.

Kaikesta huolimatta näyttää siltä, että karkotusnauhan käyttö on muuttanut hirvien vaellusreittejä kesä- ja talvilaidunten välillä.

 

Samannäköistä nauhaa on alettu käyttää uimarannoilla karkottamaan valkoposkihanhia. Alustavien tulosten mukaan menetelmä näyttää auttavan.

Hanhet ovat kuitenkin hyvin älykkäitä lintuja. Ne voivat ajan mittaan huomata, että nauhat ovat vain kiusallisia, mutta eivät vaarallisia.

On selvää, että tuulessa vipattavan nauhan liike ja välkytys aiheuttaa linnuissa stressiä. Niiden silmä on juuri erikoistunut aistimaan liikettä. Elimistö saa voimakkaan hälytyksen. Olisi oikeasti paettava välittömästi. Vaikka hanhien vihollisia ei näy, stressi kuitenkin jatkuu.

Mutta, stressiinkin voi tottua. Niin sanovat kirurgit, jotka tekevät työtä päivystyksessä. Pitkän päälle osa kirurgeista oppii tykkäämään stressaavan työnsä nopeasti vaihtuvista tilanteista. Osa ei siihen pysty, ja he hakeutuvat kiireettömiin kirurgin tehtäviin. Siellä he tekevät arvostettua ja hyvää työtä.

 

Koirat ovat tehokkaita hanhien pelloilta karkottajia. Mutta, keväiseen ja kesäiseen aikaan ei saa lain mukaan pitää koiria irti lainkaan. Onhan menossa villieläinten lisääntymiskausi.

On saatava keväällä poikkeuslupa koirien käyttöön hanhien karkotuksessa. Se sitoo yhden tai useamman ihmisen koiran ohjaajaksi, joka maksaa.

Uimarannoilla koirien käyttö karkotukseen on kaksipiipuinen juttu. Jotkut pelkäävät koiria. Ne voivat myös tappaa lintujen lentokyvyttömiä poikasia, sillä peto on aina peto.

 

Metsästysjousen käyttö ei tuota melua. Hanhia voitaisiin ampua kaupunkien uimarannoilta. Lintujen lihan voi käyttää vaikka tarjoamalla ne vanhainkotien väelle paistina tai keittona. Toinen kohde voi olla suurilapsiset perheet tai ne, joilla on pienet tulot ja ruuasta on pulaa.

On hulluuden korkeinta astetta määrätä ammutut valkoposkihanhet maahan haudattavaksi, koska on tosiasia, että kaksituhatta luvulla ruuan puutetta on kaikissa maissa.

Jo Uuden Testamentin päähenkilö sanoo, että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Ei se siitä ole muuttunut. Tuskin muuttuukaan.





Ei kommentteja: