Syyllisyys

Kaikenlaisiin turmiin löydetään nykyisin aina syyllinen. On vain harvoin kysymys onnettomuudesta. Syntipukki pitää löytää.

Yli tuhat vuotta sitten( 1070 ekr.) filistealaiset – jotka kuuluivat Palestiinaan ja Egyptiin hyökänneisiin merikansoihin – voittivat Israelin sodassa. He saivat sotasaaliiksi Liiton arkun, jonka he veivät omaan maahansa. Israelin päivät näyttivät luetuilta, ja voitonjuhlat Välimeren rannikolla olivat valtavat.

Vuosituhansia sotaa ja levottomuuksia on seurannut sotakuume, juoksuhautakuume tai sotarutto.

Nyt se iski Filisteaan. Paiserutto tappoi tiettävästi 50 000 ihmistä. Koko kansakunnan tuho oli lähellä. Silloin kullasta valmistettiin hiiren tai rotan muotoisia esineitä jumalten lepyttämiseksi.

Katsottiin, että Liiton arkussa on syy kauheaan tautiin.

Niinpä valjastettiin kaksi vahvaa härkää ja vankkureille pantiin arkku. Arkun päälle pantiin kuusi kultaista rotan kuvaa ja lasti ohjattiin kävelemään tietä pitkin Israeliin.

Kummallista on, että ruttoepidemia laantui pian ja vitsaus katosi salaperäisyyteen, josta se oli ilmaantunutkin, kun arkusta päästiin eroon.

 

Keskiajalla Eurooppaan ilmaantui Mustaksi surmaksi kutsuttu kulkutauti. Se surmasi ainakin sata miljoonaa ihmistä hyvin nopeasti.

Jotenkin aavistettiin, että mustarotalla oli tekemistä taudin kanssa.

Ihmiset joutuivat paniikin valtaan ja suuri oli myös ahdistuneiden ja toivottomien määrä. Mies hylkäsi vaimonsa, äiti lapsensa, kokonaiset kylät tai kaupungit vanhan asuinpaikkansa. Luultiin, että maaseutu olisi turvallisempi.

Nämä muutot vain lisäsivät epidemian vauhtia. Euroopan monta sataa tuhatta leprapotilasta kuolivat Mustan surman uhreina. Heidän kärsimyksilleen tauti oli vapautus.

Mustasta surmasta syytettiin noitia ja juutalaisia. Ihmisiä poltetiin syyllisinä, mutta tauti vain jylläsi.

Silloin keksittiin karanteeni, joka on yhä tehokas keino kulkutaudin hillinnässä. Huomattiin, että luostareiden väki ja erakoituneet yksin eläjät kaukana muusta väestöstä säästyivät.

 

Vasta runsas sata vuotta sitten havaittiin, että bakteeri aiheuttaa ruton. Intiassa rutto tappoi noihin aikoihin 11 miljoonaa ihmistä. Osoitettiin, että rotan kirpuista tehty jauhe tartutti ruton toisiin rottiin ja koiriin. Kissaeläimet eivät sairastuneet.

Ruttoon on kehitetty rokote. Kaksi pistosta suojaa puoli vuotta. Sitten pitää ottaa tehosteannos, jonka turvin pääsee eteen päin. Ruton luultiin kauan – kuten malariankin – johtuvat huonosta ilmasta (mal aria = huono ilma), mikä tuntuu merkilliseltä. Jossain oli aina syy. Sitten keksittiin, että rotat ovat syypäitä. Kirput jättivät vainajan, ja hyppäsivät eläviin, jotka pian sairastuivat. 

Silti poikkeavat ihmiset olivat koko keskiajan suuressa vaarassa menettää henkensä syyllisinä kulkutautiin. Peukaloruuvissa tai venytyspenkissä tunnusti niin moni rikoksensa, että tuomaritkin oppivat luottamaan kunnon kuulusteluun. 

Nykyään tiedämme, että kidutus - jos se on kovaa - saa ihmisen tunnustamaan melkein mitä vain. Kuinka moni keskiajan kuolemantuomio oli väärä? Oikea syyllinen oli pelastunut. Oikeudenkäyttö yhdessä kidutuksen kanssa vääristi ikävästi koko länsimauista kulttuuria. Tästä huolimatta Suomesta itään päin sijaitsevassa maailmassa käytetään rutiinin omaisesti kidutusta. Olisiko se osa rangaistusta, joka on jo ennakkoon päätetty?

 

Koronavirustaudin jatkumiseen on etsitty syyllisiä. Ensin epäiltiin, että Kiinassa lepakkovirus olisi karannut laboratoriosta. Sitten sanottiin, että torilta, jossa lepakoita on myyty aina ruuaksi Kiinassa, tauti tarttui ihmisiin.

Nyt epidemian jatkumisen syynä pidetään niitä, jotka eivät suostu rokotukseen. Julistetaan, että he eivät välitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, vaan tartuttavat heidätkin. Silloin seuraa kuolema vanhusparalle tai monisairaalle.

Rokottamattomat syyttävät muita syrjinnästä.

Mitä tuo syrjintä voisi olla?

Sitäkö, että vain koronapassilla pääsee kapakkaan juomaan viinaa tai lähestymään naista yökerhon hämärässä nurkassa?

Kieltämättä, viina tekee varomattomaksi. Sillä on moni neiti saatu sänkyyn ravintolaillan jälkeen. Viinan sanotaan poistavan estoja ja tekevän rohkeaksi kokeilemaan kaikkea uutta. Vain erityisen lujatahtoinen pystyy vastustamaan halua antautua virran vietäväksi.

 

Erityisesti luonnonkansat ovat hyvin herkkiä viinan tuhoaville vaikutuksille. Esimerkkeinä ovat intiaanit, jotka suorastaan alistettiin tuliveden avulla valkonaamojen tahtoon. Samaten kävi Australian aboriginaaleille ja Eteläisen Afrikan pensaikkoihmisille eli bushmanneille.

On saatu näyttöä siitä, että kun rappion tiellä olleita pensaikkoihmisiä on vapautettu puuduttavasta liukuhihnatyöstä, joka on nykyajalle tyypillistä, ja päästetty Kalaharin autiomaahan, jossa heitä muutenkin yhä elää vapaana, heidän sielunsa on toipunut.

He ovat luonnossa alkaneet noudattaa ikiaikaista elämäntapaansa. Siinä kierros paikasta paikkaan kestää vuoden ajan. Kerran vuodessa kaikki saapuvat seutuun, jossa eri heimot ovat tavanneet vuosituhansien ajan.

Siellä antilooppijuoksussa miehuuskokeen läpäisseet nuorukaiset esitellään vieraiden heimojen nuorille naisille. Aikuisen miehen merkit ihoonsa saanut mies on etusijalla, kun vanhemmat ukot eli päälliköt tekevät sopimuksia uusista parisuhteista. Kaikki on turvallista ja selkeää. Näissä pidoissa ei ole koskaan käytetty viinaa, joka vääristää näkymiä.

Analogisesti saattaa olla niin, että nykyisessä elämäntavassa on jotakin, joka vie sielultaan herkät ihmiset tuhoon. He alkavat hoitaa ahdistustaan viinalla tai muilla päihteillä, ja ne vievät riippuvuuden kautta mukanaan rappioon. Siinäpä jälleen yksi syyllinen lisää!