Kun hämärtää

 

Eilen oli harvinaisen pilvinen päivä.

Lähdin yhdeksän maissa liikkeelle autolla. Hiljaisella tiellä jouduin käyttämään pitkien ajovalojen lisäksi kolme vuotta sitten autoon asennettuja lisävaloja, jotta tien pinnan urat ja kuopat olisi nähnyt selvästi. Satoi hiljakseen jäähileitä. Ilman lämpötila oli aamulla kaksi astetta pakkasella, mutta päivän mittaan alkoi pakastaa. Kotiin palattua oli jo kuusi pakkasastetta.

 

Käytiin tervehtimässä velimiestä ja samalla jättämässä hänelle joulutuomisia. Siinä oli pakasteastioissa mehua, joka on ollut mieluista. Karjalanpaistia, leivonnaisia, hedelmiä ja jouluherkuksi savustettua lohta vietiin juhlakauden autuudeksi.

 

Samalla reissulla kierrettiin mökin kautta.

Asensin siellä riistakameraan pattereiden tueksi sopivan akun virran lähteeksi. Akku on suojattu vesivanerista valmistamaani boksiin.

Laitoin saman tien pikkulintujen ruokinta-automaattiin lisää pähkinänpuolikkaita. Nyt pakkaskautena tarvitaan energiaa.

 

Orava tai närhet eivät olleet päässeet käsiksi minkkiverkolla suojattuun automaattiin. Laite riippuu kahden puun välille pingotetusta ohuesta rautalangasta, joka on sinkitty. Sitä pitkin ei orava pysty liikkumaan, koska lanka on sopivan löysällä.

Muutaman kilometrin päässä asuu vielä kuukkeleita, mutta tässä mökkimetsässä niitä ei ole näkynyt. Tämä lintu tarvitsisi vanhaa naavakuusikkoa, jotka alkavat olla harvinaisia. Pangalla, Tervon ja Pielaveden välisellä salolla näitä upeita lintuja vielä on. Siellä on myös Vornankorven lähde, jonka veden kirkon miehet pyhittivät. Sillä vedellä kastettiin aikoinaan puolen vuoden iässä Urho Kekkonen. Veden on hänen isänsä täytynyt noutaa kevään hankiaiskelillä erämaan lähteestä vuonna 1901.

 

Varastojen oviin laitoin vanhojen, heikkojen lukkojen tilalle uudet, Abloy-lukot. Kyllä vanhat lukot vielä toimivat, mutta niihin on alkanut ilmaantua ruostetta. Arvelin, että ei kannata jäädä odottamaan lukon jämähtämistä kiinni- asentoon. Vanhat lukot avaimineen lienee syytä panna pienmetallikeräykseen.

Ne vanhat lukot, joihin valmistin kauan sitten lankusta kovertamalla sade- ja lumisuojukset, ne olivat aivan kuin kaupan jäljiltä.

 

Tilasin muutamia viikkoja sitten neljä viirakankaasta tehtyä klapikassia. Toinen pari on ollut kotona käytössä, mutta mökille vein toisen parin aivan tuliteränä, siis uutena.

Tuo viirakangas on kestävää ja tämmöistä kassia käyttämällä klapien mukana ei tule lattioille roskia, kuten vanhanaikaista laudasta itse tehtyä telinettä käyttämällä.

Paperikoneessa tiettävästi käytettiin ohuesta metallilangasta punottua viiraa, kunnes polyesterin keksiminen poisti ruostumisongelmat. Viirat tehdään nykyään polyesterikankaasta ja metallikudoksinen vanha systeemi on hylätty.

 

Käytiin metsästyskaveria tervehtimässä.

Istahdettiin ja tarinoitiin toista tuntia, vaikka piti vain käväistä noutamassa meille luvattu kylmäsavustettu kirjolohen pyrstö.

Rouva keitti makoisat kahvit ja kiellosta huolimatta lämmitti joulutortun ja toi pöytään pipareita. Vanhan ajan kestityksen sääntöjä kunniassa pitävä pariskunta.

 

Ihastelin kaikessa rauhassa kahden ikkunan edessä riippuvia koristeita.

Niiden rungot olivat kolmen millin galvanoidusta rautalangasta siian muotoon pakotetut ja juotetut. Kalan hahmon paksuimmalla kohdalla – kun kuva riippuu pyrstö alaspäin – on pyöreä, samasta materiaalista tehty rengas. Se on juotettu kiinni. Siihen mahtuu juuri sopivasti katkaistun kartion muotoinen, pieni lasi. Sen pohja on sopivan kokoinen tuikkukynttilälle.

Kestävä ja kaunis teos, jonka voi tehdä käsistään kätevä, jolla on juotoskolvi ja tinapuikkoja.

Lähtiessä ajattelin itsekseni, että ilkeäisinkö pyytää joskus isäntää tekemään minulle omaksi pari tuommoista hienoa työtä.

 

Puoli kolmen maissa alkoi tulomatkalla hiljakseen hämärtää. Taivas oli paksun pilviverhon peitossa. Aivan loppumatkasta maailma valaistui ja aurinko tuli esiin kymmeneksi minuutiksi.

 

Hain puita sisälle lämpiämään.

Latasin vielä vähän lämpimään takkaan puut. Asetan aina kaksi klapia pohjimmaisiksi ja niiden päälle kolme, neljä ikään kuin välipohjaksi. Sitten taas kaksi klapia alimmaisen kahden suuntaisiksi. Niiden väliin panen tuohia ja kuivasta laudasta vuoltuja sytykkeitä runsaasti. Ylimmäiseksi taas tulee vieriviereen yksi tai kaksi kerrosta klapeja.

 

Kun sytyttää tällaisen, nuotiota muistuttavan ladonnan tuohet ja kiehiset, tuli tarttuu puihin helposti.

Silloin, jos on aikainen talviaamu, pitää sammuttaa kaikki sähkövalot ja nauttia tulen liekkien leikistä ja valosta. Semmoinen aamuhetki on hyvin herkkä ja mieluinen.

Kun puut palavat hyvin, voi panna hiljakseen aamupalatarvikkeet pöytään ja antaa kahvinkeittimen aloittaa tarkan suodatuksensa.

Takan tuli on sytytetty.