Se vahtii

 

Meillä on taas hoidossa tyttären labbis.

Vanhempi koira on vielä toipilaana. Siltä on poistettu kolme hammasta ja avattu monta pattia, jotka sisälsivät hammasperäistä mätää. Tuo terrieri tarvitsee oman rauhansa toipilasaikana.

En allergikkona olisi halunnut nyt koiraa vastuulleni.

Syyspuolella sillä oli suuri karvanlähtö. Jouduin aloittamaan kortisonin suihkuttamisen nenäänkin allergiaoireiden hillitsemiseksi. Kaikista karvoista kotona ei ole vieläkään päästy eroon.

Nyt se on kuitenkin meillä, Mustis numero II.

Ruokahalu on yhtä kova kuin aikaisemmallakin asukkaalla. Vaaditaan ruokasäännöstelyä. Se onnistuu, kun ei päästä syömäriä käsiksi ruokavarastoon. Sitä piilotellaan pesuhuoneen kaapin päällä.

Ruokavarasto

Pahin aika on kello kahdeksantoista jälkeen. On itse syöty, ja koirallakin on nälkä. On kuulemma odotettava eikä ruokaa saa antaa samaan aikaan kuin muutkin syövät. En ymmärrä tätä.

Aikaisempi saman rodun eläin ruokittiin samaan aikaan, kuin muutkin. Siitä ei ollut mitään ongelmia. Kakan ja pissan se teki aina metsään ja oli kaikin tavoin hyvin siisti.

Tämä painostaa. Koko etupiha on kusta keltaisenaan, mikä on häpeä. Ehkä se ajattelee, että painostus pissahädällä loppuu heti, kun tulee ruokaa. Sitä ei kyllä ole todistettu, mutta siitä vallitsee epäilys.

 

Kun Lapin sota pitkittyi, paljon Suomen sotilaita kuoli Saksan armeijan taitavasti asettamiin miinoihin. Silloin sanottiin, että ennen koiralta loppuu kusi kuin sakemanneilta konstit.

Vielä 1950- luvulla vammautui tai menehtyi lapsia Lapissa Saksan armeijan miinoihin.

Sotilaspsykologin sanottiin neuvoneen sotilaita siinä, mihin miina pitää asettaa. Mihin väsynyt vihollisen sotilas pitkän marssin jälkeen mieluiten istahtaisi: kivelle, puun rungolle, hyvälle mättäälle. Tämmöiset paikat varustettiin hyppymiinoilla.

Miina ponnahti noin puolentoista metrin korkeuteen ja räjähti siinä. Sirpaleet ja suuret teräshaulit ja muu rautasilppu tappoi mahdollisimman paljon vihollisia tai vammautti invalidiksi. Ansojen raivaaminen oli vaivalloista ja vaarallista.

Osa miinoista – kuten panssarimiinat – oli ansoitettu. Kun miina havaittiin ja sitä nostettiin pois kuopastaan, ansoitus räjäytti koko miinan. Se painoi noin kymmenen kiloa. Purkaja muuttui atomeiksi. Samaa Saksa harrasti kaikilla rintamilla.

 

Koiran ruoka-astia täytyy nostaa tekeytymään eli ässehtimään ainakin puoli tuntia ennen tarjoamista. Silloin kovat naksit ovat pehmentyneet kun ne kostutetaan.

Nostin tänään paistetusta lohiviipaleesta irrotetun nahkan naksien päälle. Mustis näki sen.

Ruoka tekeytyy korkealla vesivaraajan päällä

Silloin alkoi vahtiminen. Se tuijotti rävähtämättä aivan läheltä, kun yritin katsella televisiosta Papisto- nimistä sarjaa.

Sen tummien silmien katse on kestämätön. Muistin vielä Veikko Vennamon Eduskuntapuheessaan käyttämän lausunnon, että eivät siniset silmät kansaa petä. Hän saattoi tarkoittaa Ele Aleniuksen vaalean sinisiä silmiä.

Se vahtii ja tuijottaa

Koetin ottaa suojakseni sanaristikkolehden. Täytin näennäisesti ristikkoa samalla, kun seurasin pappien touhua ohjelmassa. Kun laskin näköesteen alemmas, vastassa oli edelleen anova tuijotus.

Kake Randelin laulaa: Nuo sädehtivät silmät kevään tuo, se jokin sinulla on! Tämän katse ei tuo kevättä,vaan pitää yllä patti- tilannetta.

Vaimo taisi havaita kärsimykseni, ja antoi Mustikselle annoksen päivällistä. Alkoi valtava syönti. Metallisen kupin kolahtelu kuului pesuhuoneesta asti.

Tuntuu, että Mustis ei yhtään nauti ruuasta, vaan ahmii sen mahdollisimman nopeasti. Se lienee perinyt käytöksensä sudelta.

Äskettäin sanottiin luonto-ohjelmassa, että susi syö kerralla 20 % omasta painostaan. Neljäkymmentä kiloa painava urossusi siis syö lämmintä lihaa kahdeksan kiloa.

Syötyään peto makailee kolme päivää ja käy sitten uuden uhrin kimppuun. Se ja sen lauma vahtii saalista piilopaikasta käsin.

Liittyyköhän siihen myös tuijotus, vai ottaako uni syötyä hellään syleilyynsä metsän raatelevan koiran, latinaksi Canis Lupus?