Sattuvasti sanottua

 

Olen lukenut muutaman vuoden välein tekstin siitä lähtien, kun minulla on ollut kunnollinen tietokone kotona. Sen sanonnan kauneus ja kunnioitus luontoa ja omaperäistä kulttuuria kohtaan on poikkeuksellinen. Vertaan tätä tekstiä Vuorisaarnaan.

Vuonna 1854 Washingtonin Suuri Valkoinen Päällikkö (Presidentti) teki tarjouksen intiaaneille ostaakseen heidän maansa ja lupasi antaa reservaatin sen sijaan.

Teksti alkaa: Washingtonin Suuri Päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa meidän maamme.

Suuri Päällikkö lähettää meille myös ystävyyden sanoja ja vakuuttaa hyvää tahtoaan meille. Se on hänelle kunniaksi, sillä me tiedämme, että hän tuskin tarvitsee meidän ystävyyttämme.

Me harkitsemme hänen tarjoustaan. Sillä me tiedämme, että valkoinen mies voi tulla aseiden kanssa ja ottaa maamme ellemme myy.

Kuinka kukaan voi ostaa tai myydä taivasta yläpuolellamme tai maan lämpöä? Koko ajatus on meille outo.

Sitten päällikkö kuvailee tarkkanäköisesti maataan ja suurta kunnioitusta luontoa kohtaan. Hän pitää eläimiä ihmisen veljinä.

Sen jälkeen Seattle sanoo: Kun siis Washingtonin Suuri Päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa maamme, hän vaatii meiltä todella paljon. Suuri päällikkö sanoo, että hän varaa meille paikan, jossa voimme elää omissa oloissamme, levossa ja rauhassa. Hän olisi meidän isämme ja me hänen lapsiaan.

Me siis harkitsemme tarjoustasi ostaa meidän maamme. Se ei ole helppoa. Sillä tämä maa on meille pyhä.

 

Sitten Seattle jatkaa kuvaustaan maastaan. Sanat tulevat tykö kuin virran juoksu tai oodi ilolle.

Välillä hän sanoo, että Mitäpä minä tiedän. Meidän tapamme eivät ole teidän tapojanne. Teidän kaupunkienne näkeminen koskee punaisen miehen silmiin. Mutta ehkäpä punainen mies on villi eikä ymmärrä.

Seattle siirtyy kuvaamaan huomioitaan valkoisten maailmasta, puhvelien hävittämisestä, savuavasta rautahevosesta, joka tarkoittaa höyryveturia.

Hän puhuu yhteisestä Jumalasta, joka on sama valkoisille ja punaisille. Saastumisesta ja melusta hän puhuu, ja kysyy, missä on tiheikkö? Poissa. Missä on kotka? Poissa. Hyvästit ketterälle hevoselle ja ajolle? Se on elämän loppu ja lopun alku.

Seattle mainitsee puhuvat rautalangat. Se on ehkä lennätinlinja. Hän sanoo, että, että maa ei kuulu ihmiselle, vaan ihminen maalle. Maan hyvää kohtelua päällikkö pitää tärkeänä. Mitä tahansa tapahtuu maalle, tapahtuu maan lapsille. Kypsien kukkuloiden näkymät pilataan puhuvilla rautalangoilla.

Niin, me harkitsemme ehdotustasi ostaa meidän maamme. Jos me suostumme, teemme sen varmistaaksemme itsellemme reservaatin, jonka olet meille luvannut. Ehkä me siellä voimme elää loput päivämme niin kuin haluamme.

Minä olen kyynelehtinyt monesti, kun olen lukenut viisaan päällikön sanoja. 

Hän näkee punaisen miehen katoamisen ja maan myllertämisen jatkumisen, mutta silti hän antaa yleviä neuvoja valkoisille siitä, miten heidän pitää kasvattaa lapsensa rakastamaan tätä maata. Hän sanoo, että tämä maa on kallis Jumalallekin. Valkoinenkaan mies ei voi välttää yhteistä kohtaloamme, Seattle sanoo. Voi olla, että meistä lopulta tulee veljiä. Sen me näemme.

Tähän loppuu viisas teksti, jonka lukemista suosittelen kaikille. Se löytyy hakusanoilla Intiaanipäällikkö Seattle.

Intiaaneilla on osuvia aforismeja. Eräs kuuluu: puhuttu sana, ammuttu nuoli.

Se on samaa kuin Jeesuksen sanat viekkauksia vastaan. Olkoon puheenne kyllä, kyllä tai ei, ei. Mitä siihen lisätään, on pahaksi.

Sanonta kuvaa vaikeutta peruuttaa sanomansa sanat. Se vastustaa lörpöttelyä ja vastuuttomia lupauksia. Ei nuolen lentoakaan voi peruuttaa millään keinolla.

Yksi intiaanien sotapäällikkö mainitsi: valkoiset antoivat meille paljon lupauksia. Enemmän kun voin muistaa. He pitivät niistä yhden ainoan. He lupasivat ottaa meiltä meidän maamme. Ja sen he tekivät.

Nämä asiat ovat kuin parasta Raamattuopetusta konsanaan.

On niitä ollut viisaita ihmisiä muuallakin kuin ns. Vanhassa Maailmassa.