Pinnallinen sivistys

 

Useimmat suomalaiset nukahtivat 23/2 illalla aavistamatta lainkaan, että sota alkoi yön hämäryydessä. Amerikka oli kyllä useasti varoittanut, että sota saattaa syttyä. Monet eivät siihen uskoneet, en minäkään. Arvelin puheita vain painostukseksi. Eihän naisten vihaajienkaan ensimmäinen toimi ole murha, vaan hakkaaminen ja vuosikausien muu kidutus.

Heti aamun uutisista päättelin, että keskiaika oli palannut takaisin.

Sivistys ei sittenkään riittänyt tulppaamaan aggressiivisuuden ja vihan hyökyä. Vaikka silmät näkivät kuvaruudulta räjähdyksiä, talojen sortumisia ja tulipaloja, sitä oli vaikea uskoa todeksi.

Sodalla ei tuntunut olevan mitään järjellistä syytä.

Tiedot rintamilta olivat jo ensimmäisten viikkojen aikana seisauttavia: näkyi asutuskeskuksia, joissa ei ollut ehyitä ihmisasumuksia. Koirat ja kissat juoksentelivat hädissään pihoilla, koska ihmiset olivat surmattu tai paenneet. Nyt on tullut tietoja, että laitosten ja lastenkotien vammaiset ovat Ukrainassa kehnossa jamassa. Hoitava henkilökunta on paennut tai muutoin tuhon oma.

Maailman omatunto on uhrien puolella. Sivistynyt maailma on järkyttynyt. Sivistynyt tietää paljon asioista. Esimerkkinä selostaja Paavo Noponen. Hän sanoi vuosikymmeniä sitten, kun Suomi kamppaili maaottelussa Ranskaa vastaan, keihäänheittäjän nimen aivan oikein. Tuon Gallian maan edustaja ei päässyt edes samalle kymmenelle metrille kuin meikäläiset heittäjät. Hän oli Michel Maquet. Noponen lausui vaivattomasti `misel makee`! Oikein meni. Noponen kunnioitti urheilijaa, vaikka hän ei silloin ollut parhaassa terässä.

Heikomman auttaminen on virinnyt länsimaissa, mutta suurin osa maailman maista näyttää jotenkin hyväksyneen sodan tosiasiana. Välittämistä ei riitä, vielä vähemmän kykyä uhrien avustamiseen.

Selvää, henkeä uhkaavaa nälkää näkee ainakin 40 miljoona ihmistä jo nyt. Tämä luku lienee kerrottava viidellä, jolloin saadaan jatkuvassa huonossa ravinnossa elävien määrän minimi selville. Sodan seurauksena eniten kärsivät ruuan puutetta ne, joilla ei ennestäänkään ole juuri mitään toivoa paremmasta.

Uudet aseet ovat hyvin tuhoisia asutuskeskuksille. Oikeastaan kyse on joukkomurhista silloin, kun aseettomat siviilit kuolevat.

Ihmisiä ovat kauhistuttaneet eniten käsistään sidotut siviilit, joille on annettu niskalaukaus sekä avoimeksi jätetyt joukkohaudat. Russish Design.

Keskiajalla suojauduttiin haarniskoilla ja kypärillä. Miekka ei enää ollut paras ase vihollisen voittamiseen. Keksittiin hilpari, jolla ratsumies voitiin temmata satulasta maahan. Häntä voitiin myös pistää aseella kaulaan.

Samaan tarkoitukseen oli käytössä sotavasara. Siinä oli terävä ja hieman käyrä piikki. Se lävisti haarniskan. Vasaralla toisella osalla voitiin lyödä ratsumiestä päähän, jolloin kallo murtui tai tajunta sumentui. Maassa haarniskoitu hevosmies oli helppo nitistää. Se ei ollut järin kaunista.

Massana hyökkäävää ratsuväkeä tai peitsiosastoa vastaan Ruotsin armeija keksi raehaulien eli musketin kuulien käytön tykeissä. Lyijykuulien läpimitta oli pitkään 19 milliä. Tykkituli oli hyvin tehokas näin käytettynä. Ruotsi käytti pronssitykkejä, joiden metalli ei ruostunut. Koko maailman kuparista neljäsosan tuotti Ruotsi, joten laatuaseisiin oli varaa.

Vihollinen oli vihattu. Sen katsottiin säästävän ihmisen sielun puhtaana. Ei Kristuskaan tuonut rauhaa maailmaan. Sen tiesivät papit. Lukutaidoton rahvas teki sen, mitä valtaherrat määräsivät, joten vastuu oli niillä, joilla oli oikeus käskeä.

Magdeburgin piiritys muistutti Mariupolin kohtaloa. Kaupunki piti sitkeästi puoliaan, kunnes sotapäällikkö Tilly päästi paholaisen irti. Portit murtuivat tykistötulessa ja verilöylyssä surmattiin 20 000 siviiliä. Kolmasosa kaupungin asukkaista pelastui teurastuksessa. Katolinen Liiga halusi ojentaa luterilaisia niin, että se muistettaisiin kauan. Koko paikkakunta ympäristöineen ryöstettiin putipuhtaaksi.

Keisarillisen, katolisen liigan armeijan koko oli sodan alussa 20 000 miestä.

Ylipäällikkö Wallenstein oli vastannut keisarille - joka pyysi apua – että kahtakymmentä tuhatta miestä en pysty ylläpitämään, mutta viisikymmentä tuhatta miestä elättää itse itsensä. Keisari ymmärsi, että Wallenstein pyysi vapaita käsiä ryöstö- ja hävityssotaan.

Kun rauha vihdoin saatiin, Saksan väestöstä oli hävinnyt 20 - 40 %. Maa oli ryöstetty tyhjäksi kaikesta omaisuudesta. Pellot, joilla usein sen ajan tavan mukaan taistelut käytiin, olivat viljelyn puutteessa alkaneet metsittyä. Karja oli kadonnut sotivien armeijoiden ruokahuollon turvaamisen nimissä.

Liigan sotilaat – hartaat katolilaiset – raaistuivat sodankäynnin aikana uskomattomasti. Naisrauha järkkyi, ja ihmisten pimeät vietit ja vallat riehuivat vailla rajoja. Sodassa saivat rauhaan jäädä vain luostarit, joita ei tohdittu ryöstää.

Sama vimma on vallannut venäläiset. Luulin pitkään, että kommunismi olisi sivistänyt heidät, mutta niin ei ole käynyt.

Molempien sotaa käyvien maiden korkeat upseerit ovat käyneet neuvostoaikana samat sotakoulut ja akatemiat. Opillisesti puntit ovat siis tasan. Venäjän sotapotentiaali on suurempi. Vain länsiapu näyttää pelastavan Ukrainan – toistaiseksi.

Kun yksitoista miljoonaa siviiliä pakenee kotoaan, siihen on oltava iso syy.

Venäläisten käsiin jääminen tuntuu olevan suurin pelko. Kun neuvostojoukot tulivat toisessa maailmansodassa Saksan alueelle, alkoi naisten ja tavaran ennen kokematon saalistus.

Kaikkiaan kahdeksantoista miljoonaa saksalaista karkotettiin kolmannen valtakunnan itäalueilta. Ainakin miljoona saksatarta koki elämänsä painajaisen jouduttuaan venäläisen sotaväen kynsiin pelkästään Berliinissä.

Kirgiisien ja kalmukkien sanottiin olleen kaikkein kauheimpia, kuten Suuressa Pohjan Sodassa. He pystyivät syömään sodassa kuolleen hevosen pakkasen kypsyttämää lihaa siltään. Heidän hengityksensä haju oli pökerryttävä, ja muu hygienia oli samaa tasoa.

Toivon hartaasti, että Venäjän sotakoneisto joutuisi kriisiin niin, että vallattujen alueiden oikeat asukkaat voisivat saada takaisin kaikki entiset kotiseutunsa. Venäjä pitäisi erottaa YK:sta siihen asti, kun se on korvannut kaiken särkemänsä.