Oppia voi vieläkin

 

Säikähdin hieman, kun kesken kirjoittamisen tietokone temppuili muutama päivä sitten. Teksti tuli vasta muutaman sekunnin kuluttua näkyviin. Laite hidasteli, ja tuntui, että varotoimista huolimatta siinä mellasti virus. Mieleen tuli jopa Venäjän kosto nettisodan muodossa.

Kutsuin apuun pätevän miehen, joka palveli ilmavoimissa tietokoneasiantuntijana. Hän on tehnyt vielä eläkkeelläkin keikkahommia Ilmavoimille. Hän ei epäillyt lainkaan virusta kertomani oireiston perusteella. Hän teki varmaan mielessään samaa kuin minä virassa ollessani: oireista diagnoosiin.

Ennen valmistumista 1974 ja seuraavan vuodenkin puolella yliopistossa Oulussa annettiin koulutusta tällä periaatteella. Pienryhmäopetuksen lisäksi pidin näitä luentoja koko koulutuksen parhaina. Ensin esitettiin oireita tai ongelmia, kuviakin iholta, ja sitten opettaja alkoi ruotia asiaa aivan kuin olisi oltu vastaanotolla tai sairasvuoteen vieressä.

Tietokoneen optimointi ja erilaisten asetusten muuttaminen vei melkoisen tovin. Työ alkoi ennen puolta päivää. Pääsin sammuttamaan koneen ja käynnistämään sen uudelleen vasta vähän ennen viittä iltapäivällä. Sain hyviä neuvoja päivityksistä ja erilaisten tiedostojen sijoittamisesta pois työpöydältä.

Tietokone nopeutui selvästi remontin jälkeen. Mestari poisti turhia juttuja kokonaan. Hän kannusti myös jatkamaan kuvien ja muiden ohjelmistojen siirtämistä ulkoiselle levylle turvaan ukkosvauriolta.

Olin todella kiitollinen tästä työstä. Päätin lahjoittaa hänelle aivan uuden herrojen ja `itseäni parempien ihmisten `vyön. Tilasin sen merkillisestä kaupasta, jonka nimi on Lightinthebox. Vyön solki on arvokkaan näköinen ja siinä on aivan uudenlainen lukitus. Ei ole reikiä lainkaan, ja remmiosa on laadukas.

Tuo vyö oli tarkoitettu aluksi minulle itselleni. Kun laitoin sen paikoilleen housuihin, tuntui kuin eleganssi olisi saapunut tykö.

Mutta, suuri mutta ilmaantui. En saanut vyötä millään auki. Sitä ei saanut löysemmälle, vain kiristymään. Harkitsin jo vaimon kutsumista hengenpelastushommaan. Silloin käänsin soljen väkisin selälleen. Löysin salvan, jolla normaalisti kiinteästi paikoillaan oleva remmin pää irtoaa. Pelastuin keskivartalon kuristusotteesta.

Opettelin vyön soljen toiminnan uudelleen. Hoksasin sen pian. Korjasin irrottamani toisen pään kiinnityksen kaksikomponenttiliimalla. Liima täytti nahkaremmiin kuristuksen aikana syntyneet uurteet. Ne teki lukitussalvan piikkirivi kovassa vedossa. Tuntui, kuin olisin vapautunut jalkapuusta.

Suuri maha se teettää kaikenlaista häpeällistä. Sen voin ilmoittaa neutraalilla naamallakin.

Viimeinen lumilaikku

Eilen oli takapihalla keittiön ikkunan kohdalla nurmikolla puoli metriä pitkä lumilaikku. Kello kymmenen se oli aamupäivällä kuvan mukainen ja neljän aikaan se oli kadonnut. Niin se homma etenee, kevään teko yläpihan ukon määräyksen mukaan. Vai toimiiko ekosysteemi ja koko luonto aivan itsestään?

 

Vaimo toi minulle eilen hyvin mieluisen vaatekappaleen Kirstin vaateliikkeestä. Se on sitten makee, sanoisi teini-ikäinen. Kyseessä on t-paita, joka muistuttaa Ukrainan presidentin käyttämää asustetta hänen puhuessaan kansalle tai ulkomaiden kihoille sotatilanteesta. Kuvasin paidan ja panen sen tähän tekstin sekaan.

Sankarin paita. Yhteys Zelenskiin on ilmeinen

Meidän Kirstimme on etelämaalaisen vilkas. Hänen käytöksensä on inhimillisen viehättävää ja elinvoimaa säteilevää. Sanoisin häntä filantroopiksi eli ihmisystäväksi.

Minua joskus kalvoi huoli hänen bisneksestään näin pienellä paikkakunnalla. Arssinoin ja kaavailin, että hän olisi miljonääri, jos hänen pieni kauppansa olisi suuressa kaupungissa.

Tiedän kuitenkin, ettei rikkaus tuo auvoista oloa eikä onnea. Sen vaarallinen viehätys on tuhonnut hyvin monen sielun. Syntyy kierre, jossa varoja ja arvokkaita esineitä on saatava aina vain enemmän.

Lopulta, kun ihminen omistaa jo kulta-arkunkin, sielu kuolee sen äärelle. Se on lopun alku, kirous ja kuolema. Niin sanoo Nummisuutarin Eskokin.

 

Tässä kirjoittaessa ihan sydän sulaa ja se toivoo Kirstille menestystä ja hauskoja tyyppejä lisää hänen liikkeeseensä, turvallisuutta ja varmuutta elämään ja innostuneeseen puuhaan. Kukaan ei voi tietää, miten moni on saanut piristysruiskeita Kirstin elämänvoimasta itselleen tueksi elämän polulle.

Kesälomavieraat ja Hesan tanssijat sekä paksukukkaroiset! Kiirehtikää ostoksille Vaatehuoneeseen Pyhäsalmelle ensiksi. Vasta sitten pitkäripaiseen, jos ollenkaan.