Elokuun essee

 

Aikoinaan koulun matematiikassa oli sekalaisia probleemoja- otsikon alla erilaisia älliä vaativia tehtäviä. Minua ne kiinnostivat. Matematiikka tuntui mukavalta, erityisesti geometria.

Luin uutisen, jossa ääniaalloilla koetetaan estää hylkeitä tekemästä selvää kalastajien pyydyksistä ja saaliista. Myös uutisoitiin, että Iijokeen nousevat hylkeet melko matkan syömään siikoja. Tämä oli uutta minulle.

Enää ei haastattelemalla paikallisia ihmisiä saa tietoa, kuinka moneen lohijokeen hylkeet nousivat ennen sotia. Silloin ei ollut patoja eikä voimalaitoksia.

Sitä mukaa, kun tuotetaan lisää ydin- tai tuulivoimaa, minun mielestäni pitäisi purkaa parhaita entisiä lohijokiamme padoista sekä poistaa niistä vanhaa hiekkapohjaa myöten ryönä, joka on jäänyt ilman luonnollista puhdistusta kevät ja syystulvissa.

Pian meillä olisi monta suurta lohijokea, joissa lordit ja miljonäärit kalastavat. He tuovat rahansa jokivarren kansan käyttöön. Jos hyvin käy, kalan viljelystä ja vaivalloista poikaskasvatusta ei enää tarvita, vaan toipunut jokiluonto hoitaa asiat ilmaiseksi.

Vapaat Kemi- Ii- ja Oulujoet ovat suuri unelmani.

Ilman ihmisen omaa panostusta syntyvä kalaravinto on parasta ekologisessa ympäristössä, joka antaa elämän niin monelle.

 

Kala ja leipä ovat ihmiselle sopivaa ravintoa, ehkä parasta. Iso kirja luettelee paljon syötäväksi kelpaavia eläimiä. Petoeläimet se sulkee pois, niin nelijalkaiset kuin kaksijalkaisetkin.

Hevostakin on lupa syödä. Hevosen lihaa annettiin kuivattuna sotakoirille viime sodan aikana. Vihollinen tappoi hevosiamme sodassa. Hukkaan ei heitetty mitään, vaan saatu liha kuivattiin sotakoirille.

Muistelen, että 1950- luvulla kaupassa oli Kyrön makkaraa, jossa oli hevosen lihaa. Se ei kelvannut hevosmiehille. Kun hevosesta tuli työhön kyvytön vanhus se joko tapettiin ja haudattiin tai pantiin teurasautoon. Se oli hyvin raskas kokemus miehille. Elämä oli kiinni hevosesta, koska traktoreita oli silloin hyvin vähän.

Vaikeat sodan jälkeiset raskaat vuodet oli taisteltu hevosen kanssa läpi, kun elämä oli niukkaa ja raskasta.

Sitten tuli vastaan hevosen vanhuus.

Uskon, että isäni vanheni kymmenen vuotta, kun hevonen halvaantui. Se ei toipunut, vaan piti lopettaa Husqvarna- haulikolla. Arvelen, ettei tästä iskusta isä oikein koskaan toipunut.

 

Sote-uudistus polkee paikoillaan eikä se etene. Rahoja puuttuu asiantuntijoiden mukaan kuusi miljardia kaiken muun puutteen lisäksi.

Olin jo alun perin sitä mieltä, että ei tarvita mitään uutta systeemiä – ei varsinkaan hallintoa – vaan olisi ollut syytä korjata ne osat, joissa on vikaa.

Erikoissairaanhoito toimi aika hyvin. Perusterveydenhoito oli kuralla, koska henkilökunta ei enää viihtynyt etulinjoilla.

Palkkaus siellä oli jäänyt hitaasti, mutta varmasti jälkeen ja tehtäviä oli siirretty erikoissairaanhoidosta terveyskeskuksiin. Siellä ei ollut tehty vastaavaa panostusta henkilökuntaa lisäämällä ja ”Lisää rahaa”- Hjallis Harkimon ajatusten mukaan.

Samaan aikaan suuret ikäluokat alkoivat tulla hoito- ja hoivaikään.

Keksittiin hyviä, mutta entistä kalliimpia hoitoja.

Näin kuntien rahat loppuivat. Tarvittiin isompi maksaja. Se on valtio. 

 

On valitettavaa, että olemme kolmekymmentä vuotta myöhässä. Silloin Kansaterveyslain eväät loppuivat. Naapurimaat ovat tehneet jo uudistukset. Ruotsi, Norja ja Tanska. Venäjällä ei ole mitään tehty, pantu vain multaa suun päälle ja sillä selvä.

Noiden kolmen maan uudistukset ovat pääosin onnistuneet. Niillä on ollut siihen rahat. Ruotsi on rikas, Tanskakin. Norjalla on jopa vaikeuksia sijoittaa suuria rahamääriään, mikä on ihme. Rahat ovat jo nyt yli 9000 tuottavassa ulkomaisessa firmassa, joista yksi taitaa olla Rio Tinto Zinc Company.

 

No, onneksi en ole poliitikko. Näiden asioiden hoito vaatii poliittista vastuuta. Sitä tuntuu pitävän odotella yhä. Jatkuva velkatalouden pyöritys hirvittää minua.

Sanosin oikean ratkaisun, jos minulla olisi talousopin korkeakoulututkinto.

Ilman sitä juttu on vaikea.

Sitä voidaan verrata käännöksen tekemiseen: “ This Joy is something new. My Arms enfolding you. Never knew this Thrill before.”

Sain aikaan vähän hauskaa: Tämä ilo on jotain uutta. Kun saan sut liki, tunnen värinän ja mun tulee hiki!

Kysymys on laulusta Besame mucho.

Naisen hurmassa eläminen siinä on kyseessä, jos oikein ymmärrän.