Hirmuinen hirvikärpänen

Kolme vuosikymmentä sitten meilläkin ovat luonnossa liikkuneet saaneet kunnolla tutustua hirvikärpäseen, Neuvostoliiton viimeiseen lahjaan Suomelle.

Me itäsuomalaiset olemme jo viime vuosisadan loppupuolen ajan tuskailleet tätä kiusallista ötökkää.

Täikärpäsiin kuuluva likaisen ruskea otus piileskelee pöheiköissä ja harventamista odottelevilla tiheillä taimikoilla, suovarsilla. Sieltä se iskee varsinkin tummiin vaatteisiin pukeutuneeseen kulkijaan. Saatuaan kunnon otteen se pudottaa siipensä pois ja muuttuu kovin satiaista muistuttavaksi elukaksi.

Tukanjuureen se kaivautuu, mitä tummempi tukka sen mieluisampi temmeltää. Blondit ja kaljupäät pääsevät vähemmällä.

Ostin jo kymmenen vuotta sitten hirvikärpäskamman, mahdollisimman tiheäpiikkisen, sillä lukuisat puremat ovat aiheuttaneet minulle jonkinlaisen allergian. Niskaan tulee patteja, jotka kutisevat kauan ja väliin käyvät mätään. Kierre kestää joulukuulle asti. Ne paranevat reseptisalvalla, jossa on antibioottia ja kortisonia.

Kutina on samantapaista, mitä syyhypotilaat ovat kuvanneet.

Syyhyyn puree yhä Albert Schweitserin tunnetuksi tekemä lääkesekoitus, jossa on palmuöljyyn sekoitettu 10 % lääkerikkiä. Kertakäsittely päälaelta varpaiden kärkiin riittää. Hyvät lääkkeet tahtovat unohtua!

Tämä viheliäinen ötökäs hankkiutuu tukan alueelta vaatteiden alle ja on sitkeähenkinen.

Ei liene kenenkään kallo niin kova, että sitä vastaan painamalla täikärpänen saa loppunsa. Eläin on joustava ja osaa mennä litteäksi.

Kun katsomme varpaita kohti, siellä puolivälissä on myös karvoitusta.

Jos riittävän kauan odottaa, alue saa innokkaan tutkijan. Hirvikärpänen pyrkii munimaan ja etsii myös veriateriaa.

Tästä syystä naiset pelkäävät tätä ötökkää erityisen paljon.

Vaikea on sihteerin pysyä pokkana ja kirjoittaa johtajan sanelun mukaan, kun täikärpänen temmeltää alapäässä.

Vaimokin on vanhoilla päivillään oppinut strippaamaan, ja joutuisasti! On saatava kurja tuholainen pois ja heti, kun tullaan mökille marja- tai sienireissulta.

Kaikki vaatteet on vaihdettava. Metsävaatteet viemme heti saunaan, joka lämmitetään kuumaksi. Katossa on koukku, johon vaatteet ripustetaan. Liikenne alaspäin alkaa varsin nopsaan, kun lämpötila nousee tuntuvasti. Lattialle pudonneet hirvikärpäset panen rikkalapiolla suoraan tulen ruuaksi.

Vaatteiden ja repun mukana sisälle saattaa tulla kymmeniä hirvikärpäsiä. Ne kuolevat varmuudella, kun laittaa vaatteet muovipussissa pakastimeen tunniksi tai pariksi. Yleensä neuvotaan, että vehkeet saavat olla pakastimessa yön ylitse. Tulikuumaksi lämmitetty sauna putsaa vaatteet tehokkaasti aivan vanhan ajan täisaunan tapaan ja on muutenkin paras. Sähkösaunan lämpö ei käsitykseni mukaan riitä tuhoamaan näitä täikärpäsiä.

Mitkään karkotteet eivät auta.

Elokuu ja syyskuu ovat hirvikärpässesonkia. Viisainta pukeutua vaaleisiin vaatteisiin ja peittää tukka huivilla, kun lähtee maastoon, jossa ötökkä runsaana esiintyy. Tutkimuksesta kyllä tiedetään, että vaalea vaatetus ei juuri auta.

 Hirvikärpässuojia myydään ulkoilu- ja eräalan liikkeissä. Ne estävät otuksen pääsyn tukkaan ja vaatteiden alle. Takit sopivat passijahtiin, mutta ovat turhan hiostavia, jos koko ajan liikutaan jalan metsässä.

Ensimmäiset kunnon kuurayöt tuhoavat kiusallisen kärpäsen suurimman massan, mutta taajoissa taimikoissa, jotka eivät ole hallalle arkoja, saa varautua kärsimykseen lokakuussakin.

Mikä on tämän elävän olennon olemassa olon tarkoitus?

Se piinaa isäntäeläintään, ihmisiä, koiria ja varmaan muitakin karvapeitettä kantavia olentoja.  

Milloin koittaa valo hämärään ja tiedemies keksii karkotteen, joka tepsii?

Sen myynti on varmasti taattu, ja saamme Keskisen rinnalle uuden miljonäärin. Tätä pelastuksen tuojaa ei ole syytä kenenkään kadehtia!