Tänään ei paljon tapahdu

Saan herätyksen ajallaan. Tuvassa on jo valo sekä aamupala pöydässä. Telkku syöttää uutisia, joissa on kielteinen sävy. Kaikki kuuluu olevan huonosti. Englanti juonittelee, pommi hautajaissaatossa.

Puren haluttomasti vanhaa leipää, joka on jo kovettunut. Koira rapsuttelee pöydän viereen makupalan toivossa. Hännän pää tekee ympyrää, ja se lipsauttaa kieltään. En helly sille nyt koska se tie ei lopu koskaan! Mustis koettaa miellyttämällä saada tahtonsa läpi, mutta joutuu palaamaan makuulaatikkoonsa takaisin. Siellä se päästää syvän huokauksen.

Ajan pimeässä työpaikalle päin. Auto hyrisee miellyttävästi ja ohjaus pelaa täsmällisesti. Nautin työmatkasta pilkkopimeässä. Muutamia koiran ulkoiluttajia näkyy kävelytiellä. Nostan heille karvareuhkaa elukasta välittämisen takia. Ei ole suurempaa kuin rakkaus olipa kohde mikä hyvänsä.

Päätielle kääntyessä koetan olla tarkkana. Äskettäin samassa kohdassa meinasi tulla kolari. Oikealta tuli auto, varmaankin auton korin etupalkin katveessa, ja vilahti aivan edestä ohi. Tilaa jäi puoli metriä!

Samanlainen juttu sattui viisi vuotta sitten. Silloin vaimo istui apukuskin paikalla. Sain suhteettomat moitteet, joista ei ollut tulla loppua.

Parkkipaikalla nostan etulasin pyyhkimet pystyyn koska työpaikan rouvakin on niin tehnyt. Ehkä naisen vaisto on nyt oikeassa, ja päivällä sataa lunta. Onko kyseessä kömpelö ele siihen suuntaan, etteivät naiset aina ole väärässä?

Työ sujuu tavanomaisesti. Kuulen kaikenlaista ”oikean hoidon” vastaista ehdotusta, mutta en suostu mihinkään niistä. Jämäkkä asenne tuo turvaa ahdistetuille, ja eivätkö he ole tulleet vapaaehtoisesti gurun luokse?

Yksi potilas ei osaa sanoa sitä, miksi hän on vastaanotolle tullut. Kuuntelen häntä 45 minuuttia niin, että muiden ajat myöhästyvät. Monipolvinen puhe kiertää ja kaartaa. Kun ratkaisevaa ei synny, pomppaan pystyyn ja hyvästelen.

Käyn neuvottelemassa osastolla kollegan kanssa tapauksesta. Hän on tehnyt saman havainnon jo aiemmin. Puhumme siitä, onko jo pantava käyntiin dementiatestaus.

Soitan muutamia puheluita työn lopuksi. Nautin keskustelusta huippuälykkään vanhan miehen kanssa. Asiana on vain ilmoittaa, että Buranaa ei saa syödä, mutta viina ei ole kieltolistalla. Maksa kestää kyllä loppuun asti.

Auto on huurteessa ja kevyen pakkaslumen peitossa. Painan lisälämmittimen päälle ja teen millintarkan auton puhdistuksen. Viivyttelyn tarkoitus on antaa moottorin vähän lämmetä ennen starttia.

Ajan kaupalle, koska vaimo pyysi ostamaan rasvoja sekä muurahaisrasioita. Kaupan ulkopuolella unohdun keskustelemaan tutun rouvan kanssa. Kun katson hänen ihaniin silmiinsä, unohdan tyystin muurahaisrasiat elikkä myrkyttämisen.

Sanon äskettäin tarkastaneeni hänen tyttärensä koululla. Korostan nuoren valtavaa herkkyyttä. Kasvatus on vedettävä läpi turvallisuuden ilmapiirissä, siitä se selviää. Äitiä ei voida korvata ja tytön kauneutta on yhtenään korostettava! Kukaan ei kivuitta kasva.

Vanha mies tuo polkupyörällä minulle kymmenen kilometrin päästä lämpöisen ruisleivän. Olen niin kiitollinen kuin voin, mutta en tiedä osaanko ilmaista sen.

Teen yksinkertaista ruokaa: riisiä ja kalaa, kurkun ja tomaatin paloja. Leipä on erinomaista, parasta koko ateriassa.

Menen hetkeksi pitkälleni, koska selkä on jämähtänyt lievään pakkoasentoon. Tavanomaista.

Nollaan päivän tapahtumat mielessäni. Ajatus kiertää Arabiassa, sodassa, Selänteessä, puun hinnassa, maanviljelyksen tulevaisuudessa, epäluuloisuuden sävyisessä valitusten teossa, viinan matkassa kohti kirroosin pöhöttämää maksaa niin monella.

Pimennyttyä kävelen koiran kanssa metsään tallattua kapeaa polkua. Käytän taskulamppua vain silloin, kun se on välttämätöntä.  Mietin metsän hiljaisuudessa kaikenlaista, eniten lihavuutta ja viinaa.

Mitä ne syyllistävät noita lihavia? Ruoka tuo heille lohtua. Ylipainon seuraukset he tietävät. Lihavat ovat monesti hauskojakin, mitä noita painostamaan!

Viinaa kului kuusikymmentä vuotta sitten pari litraa henkeä kohti spriinä. Kansan luultiin jo tuhoutuvan. Kuusikymmenluvun määrä oli 4 - 4.5 litraa. Nyt tulos on jo yli kymmenen litraa.

Kaikki tämä muutos on ilmaantunut raittiusjärjestöjen ja viranomaisten työn vastapuhurissa. Työ on siis ollut täysin turhaa! 

On ihmisparalla kiusauksia! Siksi varmaan rukoiltiin sunnuntaina kirkossa.

Tänään ei paljon tapahdu.