Syy ja seuraus

Usein on vaikea erottaa syy ja seuraus toisistaan. Monesti tapahtuu samanaikaisesti niin monia muutoksia, että merkittävimmän tekijän löytäminen on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Kun joutsen alkoi lisääntyä, poromiehet raportoivat siitä, miten metsähanhien perinteiset pesimäsuot samaan aikaan tyhjenivät hanhista. Tiedemiehet – paikalla käymättä – kiistivät tämän. Ei joutsen ole aggressiivinen, vaan ruokailee pesueineen sorsaparven keskelläkin, sanottiin. Niinhän se ruokailee, monet voivat sen todistaa.

Mutta, keväällä, reviirin muodostamisen aikaan joutsen on muille linnuille äkäinen ja hyvin äänekäs. Salaperäiset metsähanhet joutuvat väistymään. Ne eivät pärjää taistelussa joutsenelle eivätkä lainkaan pidä metelistä.

Näin hanhien pesimäsoita on autioitunut hiljakseen. Nyt siellä asuu joutsenia ja alle nelivuotiaat pesimättömät joutsenet viettävät siellä aikaansa. Ne toimivat myös peltolintuina suurilla viljelysaloilla.

Nyt on raportoitu ensimmäisen kerran ilveksestä, joka keväästä alkutalveen asti elää melkein yksinomaan joutsenilla. Toivottavasti se opettaa jälkeläisilleenkin taidon hankkia helppoa ravintoa ylettömäksi paisuneesta joutsenkannasta, jonka kasvulle ei näy olevan mitään rajoitinta.

Metsähanhien määrä romahti ja nyt ne ovat olleet metsästyskiellossa. En usko, että hanhien määrä kovin pian kasvaa, jos syyhyn ei puututa. Ehkä ne kuolevat sukupuuttoon Suomen luonnosta, mutta säilyvät Venäjän puolella, jossa on valtavia suoalueita luonnontilassa. Venäläisten suussa maistuu joutsenpaisti erinomaisesti!

Mitä tapahtuu metsillemme? Iso kysymys.

Kanalinnut eivät tunnu viihtyvän yhden puulajin talousmetsissä. Niiltä puuttuu suoja ja tärkeä ravintokasvi mustikka on määrältään romahtanut runsaassa viidessä vuosikymmenessä. Lintujen kannalta välttämättömät suoalueet on kuivatettu, jolloin kosteikkolinnut, pölyttäjät ja monet tärkeät kasvit ovat tuhoutuneet.

Aroista kurjistakin on tullut peltolintuja, kun laajat suoalueet on tuhottu. Havupuille ei enää synny mullaksi nopeasti lahoavaa lehtimassaa, kun kaikki ”roskapuu” ajetaan maahan raivaussahoilla moneen kertaan havupuun kasvatuksen aikana. Siitä taas kärsivät maaperän sienirihmastot, jotka ovat tärkeitä puiden ravinnonoton kannalta.

Mihin nämä muutokset johtavat, sitä ei tiedä kukaan, sillä luonnon tasapaino säilyy kauan ihmissilmälle muuttumattomana. Kun mekanismit ekosysteemissä alkavat vääristyä, romahdus on jo ovella.

Niin sanotut luonnonsuojelujärjestöt eivät tee mitään suoluonnon ennalleen palauttamisen hyväksi – mikä on kaikkein tärkein ja suurin kysymys vesistöidenkin kannalta - vaan puuhastelevat turhien metsäsotien ja energia-asioiden kimpussa.

Uusiutuva energia ei ole ongelmatonta, ei. Vesivoima on tuhonnut lohijoet ja suoluontoa ja tuonut esille raskasmetallit.

Tuulivoima tappaa lintuja ja karkottaa ne pesimäalueiltaan. Niin on käynyt Pohjois-Saksassa. Syyksi epäillään ihmiskorvalle kuulumatonta melua.

Ei ole kenelläkään helppoa. Vähiten luonnolla.