Eliittijahtia

Walter Wolfberger istuu kaikin mukavuuksin varustetussa jahtikojussa kuuden metrin korkeudessa. Tänne tulee sähkö, valot syttyvät tarvittaessa ja valonheittimet saa päälle omasta katkaisimestaan. Sähkölämmitys varmistaa miellyttävän oleskelun Hochsitzissä(kyttäyskopissa), ja joustinpatjalla varustettu makuulaveri on päätilasta erotettu paksun verhon taa. Siellä voi lepäillä ja lueskella. Tässä tilassa on pieni kaasuhellakin ja jääkaappi.

Ilta hämärtyy. Saksanhirvet ovat yöeläimiä ja lisäksi hyvin varovaisia. Niissä asuu sisään rakennettuna – kuten venäläisissäkin – ikuinen epäilys kavaltajasta!

Yökiikarin avulla WW näkee, että villisiat alkavat poistua ruokintapaikalta. Tavallisesti menee ainakin tunti ennen kuin tiedusteleva saksanhirvi alkaa kierrellä ruokintapaikkaa. Silloin pitää olla hiiren hiljaa. Kaikki ihmisen hajukin on johdettu tuulettavaa muoviputkea pitkin kuudentoista metrin korkeuteen maan pinnasta. Arkojen saaliseläinten kaikki epäilykset vaarasta on pakko eliminoida, muuten ei pöytään kanneta herkullista paistia.

Ampumaluukku liikkuu täysin äänettömästi, ja sen puitteet on pehmustettu putken muotoon ommelluilla nahkoilla. Niiden sisällä on tiukkaan topattua lampaan villaa.

Kivääri pitää ladata jo nyt, sillä pienetkin metallin kilahdukset kuuluvat herkkäkorvaisten elukoiden tärkeimpään aistiin kauas. Kiväärin päällä on kahdeksan kertaa suurentava kiikaritähtäin. Sen objektiivin linssin halkaisija on 56 milliä. Tähtäinristikon keskelle saa syttymään pienen punaisen täplän helpottamaan tarkan laukauksen toimittamista. Kiväärin kaliiberi on 30R Blaser, ja ihanne on, että ammuttu elukka putoaa paikoilleen tuntematta kärsimystä.

Ruokintapaikka näkyy  yökiikarilla erinomaisesti. Metsästäjä valpastuu. Hän tähtää kokeeksi viiden kymmenen metrin päähän ruokintakatoksen seinän laudassa olevaan oksaan.  Näkymä huippukiikarilla on moitteeton. Juuri silloin paikalle astelee pieni lauma epäluuloisen tuntuisia saksanhirviä. Yhden uroksen sarvet ovat huonot, ja se pitää poistaa riistanhoidollisista syistä.

Punainen täplä etsiytyy otuksen lapaan, ja laskeutuu siitä alaspäin. Kivääri pamahtaa.  Sen suulieskan valo häikäisee hieman ampuja silmiä. Yökiikarilla näkyy, että ammuttu eläin makaa liikkumatta siinä, missä se ennen laukausta seisoi.

Walter soittaa riistanhoitajalle, joka lupaa heti tulla maastoautolla, jossa on peräkärry, hoitamaan saaliin pois. Metsästäjä irrottaa kiikarin pikajalkoineen ja panee sen omaan sijaansa pähkinäpuulla somistettuun aseboksiin. Siinä on kiväärille oma, pehmustettu syvennyksensä.

Riistanhoitaja lupaa tuoda mukanaan termosastioihin pakatun päivällisen, jonka pääruoka tänään on käristetyt hirvenmaksaviipaleet kaikkine lisukkeineen. Jääkaapissa on viileässä valmiina pullo elsassilaista Wolfberger- viiniä. Ruuan mukana tulee äidin valitsema naisystävä syömään.

Viisi kertaa Walter on tavannut tämän naisen, jolla on ollut aina mukanaan esiliinana ystävättärensä. Tämä seurustelutaitoinen, tumma lukion opettaja on tuntunut paljon paremmalta kuin äidin valitsema osavaltion virastossa sihteerinä työskentelevä harmaa hiiri. Mutta jyrkässä katolisuudessa on vain toteltava vanhemman käskyä. Naisystävän kaveri on Lutheruksen opin ystäviä, ja vapaampi kaikin puolin. Nytkin päivällinen kahden kesken saa kestää vain 45 minuuttia, ja maastoautossa vahtii riistanhoitaja. Walter jää yöksi kyttäyskoppiin, mutta seuralainen on määrätty tuotavaksi äidin luokse yöksi määräajassa.

Näin siis suuri raha jakaa varmaa siunaustaan. Sen mahtia ei voi voittaa.