Koronakaranteenissa

Juuri nyt olen iän vuoksi karanteenissa: kauppoihin en voi mennä enkä mihinkään joukkopaikkoihin, joita ei nyt olekaan. Kahvilassa ei voi nauttia teetä ja leivoksia.

Ei voi kokeilla niin sanottua kevyttä keksiateriaa, johon kuului tee ja erilaisia keksejä. Tällaisen aterian söi aina ennen ihmissyöjätiikerin jäljille lähtöä maailman menestyksekkäin vaarallisten kissapetojen ampuja Intiassa. Hän oli Jim Corbett. Hänen tarkka aseensa oli Mauserin kivääri, jonka kaliiberi oli 7x57R.

Hänen kirjansa yksi luku on nimeltään The Man- Eater of Chambawat  (Chambawatin ihmissyöjä). Se tappoi ja söi lähes neljä ja puolisataa ihmistä ennen kuin Corbett sen ampui.

Toinen oli  Bachelor of Powalgarh. (Powalgarhin poju). Se oli valtavan kokoinen tiikeri, jonka metsästys kesti 10 vuotta ja koko ajan se söi intialaisia.

Vain tämä mies, joka oli saavuttanut Englannin Intian armeijassa everstin arvon, uskalsi ja suostui tehtävään, joka oli ihmissyöjien eliminointi ja intialaisten tiikerikauhun hoito.

Corbett ei huolinut avustajaa. Sellainen vain sekoitti pasmat juuri silloin, kun peto oli lähellä. Intialaisten hälinä oli häiritsevää. Suurin apu oli viidakon eläimistä, jotka varoittivat toisiaan kissapedosta.

Nyt on aikaa liikkua hitaasti luonnossa ja tehdä kirjallisia töitä. Taivas on melkein pilvetön ja aurinko paistaa kirkkaasti. Lähden autolla ja ajan seurakunnan leirikeskuksen parkkipaikalle. Yöllä on ollut napakka pakkanen, yli kymmenen astetta. Polulla on tuulen nuolemaa kirkasta jäätä, mutta nastapohjaiset kengät antavat riittävän pidon. Lisää turvaa antavat piikkikärkiset kävelysauvat.

Nuorisotyönohjaaja on luultavasti kiinnittänyt polun varteen sopivien etäisyyksien päähän värikkäitä arkkeja, jotka ovat muovikalvon sisällä. Niissä on kysymyksiä Jumalasta, uskosta, sisimmästä ja luonnosta.

Hyvin aiheellisia asioita, joihin on oikeat vastaukset löytyvät kreikkaa ja latinaa taitavilta oppineilta, tuskin muilta. Tässä pitää panna jokaisen itsensä likoon ja ajatella.

Meillä on järjestetty hiljaisuuden retriittejä, joissa vajotaan omaan itseen ja harjoitetaan tarpeellista itsetutkiskelua.

Buddhalaisilla on helminauha, jossa on 16, 27, 54 tai 108 helmeä. Ne auttavat keskittymään syvällisessä mietiskelyssä. Jokaisella helmellä on jokin teema, jota ajatellaan.

Korkein aste on 108 helmeä. Se tulee kaavasta 6x3x2x3=108. Kuutonen on ihmisen aistien määrä, kolmonen historia(mennyt, nykyhetki, tulevaisuus), kakkonen on sydämen mielentilat joita on kaksi: puhdas tai epäpuhdas. Toinen kolmonen tulee ristiriitaisista tunnetiloista (mielisyys, vastenmielisyys, välinpitämättömyys).

Tiedetään, että rehelliselle ihmiselle mietiskely on hyväksi, ja se voi jalostaa. Luonnevikainen tai epärehellinen ei hyödy hengellisistä harjoituksista, vaan hän tulee entistä vihaisemmaksi niille, joilla on sisäinen rauha.

Hiljaisuuden polun kysymykset ovat viisaita ja paljastavia: ihmiset, kaikki olemme syyllisiä, enemmän tai vähemmän.

Intiaanit ottivat kiinni sanoista. Heille puhuttu sana oli samaa kuin ammuttu nuoli. Mitään ei silloin voi selittelyillä peruuttaa, vaan sanojen on tultava puhtaasta sydämestä.

Luonnossa liikkuessa tuntee itsensä pieneksi suuren rinnalla. Vanha metsä ja sen hiljaisuus ja sen tavalliset äänet, jotka tulevat tuulesta, linnuista, oravasta tai jään ääntelystä hoitavat ihmistä. Koneiden melu rikkoo keskittymisen. Siksi ihmiset ovat aina kaivanneet erämaahan tai aavikolle puhdistautumaan sekä tyhjentämään itsensä mielen saastasta.

Tänä päivänä on paras kävellä lähellä rantaa, siinä missä jään pinta on vaaleaa. Siinä kenkien nastat purevat hyvin. Kirkkaalla, tuulen hiomalla jääpinnalla jalka lipsuu. Se on vaarallista iäkkään kannalta. Lihas voi krampata tai revähtää.

Potkuri on turvallinen vehje nyt, kun jään päällä ei ole lunta.

Siinä voi istahtaa katselemaan järven tapahtumia, pilkkijöitä ja lintuja.

Tuuleton poukama on hieno paikka kuulosteluun ja eväiden nauttimiseen.

Mietiskelyyn se on myös hyvä, koska viimakaan ei häiritse.

Ajatus johtaa koronavirukseen ties kuinka monennen kerran.

Me eurooppalaiset olemme tälle ”sepelvirukselle” hyvin herkkiä. Viidenkymmenen miljoonan asukkaan Italiassa on kuollut yli 10000 sairastunutta, mutta Kiinan Wuhaissa vain kolmisen tuhatta, vaikka siellä on 56 miljoonaa asukasta.

Torimyyjillä Kiinassa on havaittu olevan vasta-aineita veressään koronaryhmän viruksia vastaan 40 prosentilla. Saattaa olla, että muillakin kiinalaisilla on tilanne samankaltainen, joten Kiinan asukkaat kestävät viruksen paremmin.

Afrikkalaisilla aikuisilla on krooninen malaria tavallinen. Se ei heitä surmaa, koska elimistö pitää taudin kurissa. Euroopan asukas kuolee ilman hoitoa malariaan. Niin kuolevat Afrikan lapsetkin, koska heilläkään ei ole vielä vastustuskykyä malarialoiselle.

Lasten rokottaminen suojaa monilta lasten tarttuvilta taudeilta. Niitä ovat jäykkäkouristus, kurkkumätä, tuhkarokko, vihurirokko, polio ensimmäisten joukossa. Kaksi ensimmäistä ja viimeinen tappavat, muut ja myös viimeinen voivat jättää pysyvän vajavuuden aisteihin tai liikuntakykyyn tai johtaa vammaisuuteen.

Isän ja äidin velvollisuus on huolehtia, että rokotukset annetaan ajallaan. Vanhemman vastuu on aina suuri, sillä lapsi ei ymmärrä piikitystä, vaan pelkää sitä.

Isorokko saatiin häviämään koko maapallolta riittävän pitkään ja riittävän kattavasti toteutuneen rokotuskampanjan avulla. Tämä tauti vei niin monen ainoan lapsen tai vanhemmat ja kolmasosan laajaakin sukua, eikä hoitoa ollut.

Pakistanissa uskotaan, että poliorokotus on Amerikan juoni muslimeja vastaan. Imaamit lietsovat tätä, ja Pakistanissa on alkanut olla yhä enemmän poliohalvauksen uhreja. Elämä niissä maissa vammaisena on samaa kuin kuolema. Ei islam armahda, se nujertaa.

Tuhannen ja yhden yön tarinat nousevat mieleen karanteenin aikana. Silloinkin piti eristäytyä pahalta, ja eheänä selviämisen varmisti tarinoiden kerronta toisille, kunnes ulkoinen uhka meni ohitse.

Yksinäisyys karanteenin aikana on raskas taakka. Kyllä ihminen tarvitsee ajatusten tuuletusta, joka tapahtuu keskustellen. Onneksi on puhelin, onneksi on netti, onneksi on ystäviä.

Hauraat vanhusparat ovat kovilla.

Heille pitää soittaa ja heille pitää viedä ostosten mukana herkkuja. On muistettava, että pala kermakaakkua joka päivä tappaa keski-iässä, mutta ei enää korkeassa iässä. Se on todistettu pätevästi. On niin, että todella vanhat ovat vaarassa saada liian vähän energiaa ja vitamiineja, koska ruoka ei oikein maistu.

Kermajäätelö on oikein, samaten muut herkut kuten suklaanapit ja konjakkimakeiset. Mummon ilahtuminen hoitaa niin sydäntä. Sen se tekee niin!