Tapauksen kulku

 

Pitkä paikallaan seisominen ja huhtikuisen myöhäisillan viileys alkavat puistattaa Köpiä.

Ukki kuuntelee ja kuuntelee.

Tässä samassa paikassa metsäpolulla on viivytty jo pitkä tovi.

Sitten äkkiä ukin kasvot lähestyvät Köpiä. ”Kuuluu, mutta soi huonosti”, isoisä sanoo.

Hän nostaa repusta parimetrisen hamppuköyden pätkän ja sitoo sen vyötäisilleen. Kotona sovitun suunnitelman mukaan tämän jälkeen on oltava suu supussa. Pojan, joka on vasta kahdeksanvuotias, tulee pitää kiinni köyden päästä ja tehdä samat liikkeet kuin edellä menijä.

 

Päivä on ollut harmaa, ja välillä on tihuttanut vettä.

Illalla sade on asettunut, mutta paksut pilvet eivät ole väistyneet.

Ukki on tehnyt lähtöä metson soitimeen, vuohkannut ikkunasta toiseen oikeaa lähtöhetkeä arssinoiden.

Jo talvella Köpi sai lupauksen mukaan pääsystä.

Koulu on mennyt hyvin. Ukki on mielissään älykkään pojanpojan hyvästä luonteesta. Köpi osaa tehdä vaikeita kysymyksiä ja kuuntelee innolla selityksiä. On vuoltu kirvesvarsia ja kiskottu päreitä yhdessä.

Ukki kertoo mielellään tarinoita.  Köpi jaksaa kuunnella niitä aina paikaltaan hievahtamatta.

 

Aluksi hiivitään metsäpolkua, joka nousee alamaista kankaalle.

Silloin tällöin kasvoille löyhähtää ihmeen lämmintä ilmaa.

Pari kertaa ukki kuulostaa. Hänen kasvonsa näkyvät enää vaaleana läikkänä. Köpiä vähän pelottaa musta metsä ympärillä. Köysi helpottaa ja rauhoittaa.

 

Metso soi katkonaisesti. Pitikin sattua tämä veijari juuri nyt, kun Köpi on mukana. 

Se jättää ovelasti silloin tällöin hionnan pois. Liian innokas hyppääjä narahtaa! Köpin kanssa on harjoiteltu kolmen askeleen hyppyä kotona. Malttaako nuorimies pysyä tahdissa nyt, kun rytmissä on katkoksia?

 

Köpi kuulee tarkoilla korvillaan metson pelaamisen. 

Ukki nykäisee aina hieman, ja silloin taas kolme matalaa nopeaa askelta. Nakutus ja hionta kuuluvat jo läheltä. Sydän jyskyttää villinä ja poskipäät hehkuvat palavina.

 

Neljän kitisevän hionnan jälkeen metso tekee temppunsa.  Köpi hyppää, vaikka hiontaa ei tule. Hän törmää päänsä ukin  kyynärpäähän ja pyssyn perä muksahtaa johonkin.

Metso kuulostaa pitkään. Se näppäilee silloin tällöin ja varoittamatta nousee valtavalla ryminällä lentoon.

Onneksi se lentää vain parikymmentä metriä ja ropsahtaa oksalle puolipuuhun. Kotvan kuluttua soidin alkaa uudelleen, mutta epäilys on herännyt.  Kunnolliset sarjat ovat harvassa.

 

Kun suun seutu iskeytyy johonkin kovaan ja lonkassa kirpaisee, Köpi tajuaa tehneensä pahan virheen. Törmäys käy niin kipeästi, että köysi putoaa kädestä. Vesi nousee silmiin eikä itku ole kaukana.

Pelottava ryminä saa koululaisen vapisemaan, mutta hiljaa on oltava.

Köpi oivaltaa, että nyt on viisasta jäädä niille sijoilleen. Ei ukki häntä jätä.

 

On poikettava polulta ja toimittava kokemuksen voimalla. Maasto on tuttua, ja se auttaa paljon. Hionnat harvenevat, mutta vanha mies on kärsivällinen. Hän pääsee tiheäoksaisen kuusen rungon suojaan. Hämärä haittaa, mutta puuha on äänetöntä ja metso jatkaa soidintaan.

 

 

Tuossa, vankalla petäjän oksalla!

Pää ja kaula näkyvät rintapäätä myöten.  Pyrstö rungon toiselta puolelta. Koetähtäys hionnan aikana nostaa hien otsalle.

Tuttu teerenpyrstön muotoinen hahlo ja jyvä hukkuvat pimeyteen.

Onko otus rungon edessä vai takana? Arvauksella on taipumus mennä pieleen.  Varminta suunnata tulinen hauliparvi kaulan tyveen.

 

Köpille tulee kylmä uudestaan. Tutisuttaa. Ukkia ei näy ja ympärillä on äänetön metsä. Metso takoo välillä kiihkeän sarjan ja näppäilee sitten katkonaisesti. Kuuleeko metso jo hengityksen huohotuksenkin?

 

Sakeassa pilviverhossa on vaaleampi alue. Se lähestyy vitkaan, mutta oikeassa suunnassa. Hana on vedetty vireeseen edellisen hyvän hionnan aikana.

 

Nyt metso nakuttaa kiihkeästi ja laulu on ehyt loppuun asti. Sen aikana haulikon jyvä kiiruhtaa alhaalta kaulan alle ja siitä vaistolla rintapäähän.

Metsä leimahtaa suuliekistä.  Rytinää ja siipien pieksämistä, lopulta muksahdus.

 

Äkkiä Köpi näkee metrisen suulieskan pimeyden keskellä.

Kova paukaus jytkähtää ja kaiku kimpoaa vastapäisestä mäestä takaisin. Ukki ampui!

Ilo valtaa pojan, sillä hän kuulee saaliin suistuvan maahan. 

Metsästä kuuluu rusahtelua ja samassa ukki on polulla Köpin vieressä.

Mustan ruudin kutkuttava tuoksu leyhähtää nenään.

Taskulampun valo sattuu suureen metsoon, joka yhdessä tungetaan reppuun. Nyt uskaltaa jo puhuakin ja kylmä kaikkoaa kertaheitolla.

Ukki sanoo ammunnan menneen vanhalla vaistolla kohdalleen.

Ruotsalainen kalmarauta ei ole pettänyt koskaan tosipaikan tullen.

 

Köpi tarttuu uudelleen nuoran päähän ja partio lähtee paluutaipaleelle.

Miesten askel löytää pian yhteisen rytmin. Mieli on riemukas ja ukin repussa on musta metso. Tämä juttu me kerrotaan kotona.

Varppina!