Julkea mainos

 

Minua ei voida tuomita varmaankaan hyvien asioiden esilläpidosta.

Kuulun sukupolveen, jonka ei tarvinnut hävetä paikattuja housun persauksia tai sukkia. Koulussa kuulutettiin joskus opettajien huoneeseen lapsia, joille kunta oli lahjoittanut kengät, jotta olisi päässyt opintielle.

 

Silloin opetettiin, että aina ei suinkaan ole syytä ostaa uutta, vaan vanhaa korjaamalla saa käyttökelpoista tavaraa. Vanhan ajan maatiloilla rahavirrat olivat pieniä. Oltiin osittain hyvin lähellä luontoistaloutta. Särjet, sintit, salakat ja kuoreet olivat täyttä ravintoa.

 

Jos kutuaikaan tuli yli oman tarpeen kalaa, säilytysvaikeuksien vuoksi pikkusinttejä kuivattiin päreiden päällä kanoille. Uskottiin, että munan kuori tulee kestävä, kun kana saa kalkkia ja fosforia.

Teuraseläinten lihoja säilytettiin liha-aitassa paksun suolaliemen sisällä. Vaati monta kattilallista lähdevettä ja sen vaihtoja, ennen kuin lihojen suolaisuus laimeni siedettävälle tasolle.

 

Sama koski sieniä, joita syksyn aikana kerättiin talven varalle valtavia määriä. Yksi päivälliselle tullut Karjalan evakko lausui käsityksenään, että sieni korvaa sianläskin. Hän sanoi sen omalla, viehättävällä murteellaan.

Isä kehotti miestä kaivamaan lisää metson lihoja padasta. Talosta ei voi lähteä mies koskaan nälkäisenä, semmoinen oli sen ajan filantropia.

 

Pyhäjärvellä on osaajia, vaikka liike toisensa jälkeen on ajan ankaran jalan alla joutunut lopettamaan.

Jos sinulla on rakennuksen tai katon korjausta, silloin on älykännykkä tai vaatimattomampikin viestiväline, jopa kirje suunnattava Ojala&Tikkanen – firmaan. Sieltä löytyy apu.

Pojat kävivät minun erämaamökilläni asti laittamassa vanhan katon tilalle uuden peltikaton.

Työ kävi nopsaan ja laadukkaasti. Kattoa on moni silmä arvioinut, mutta työstä ei ole vikaa löytynyt, koska sitä ei ole.

 

Muissakin hommissa arvostan näiden tyyppien asiantuntemusta: joskus vaan jokin vehje kuluu loppuun eikä sille tosiasialle mitään voi.

On pantava uusi tilalle, ja tässä ratkaisussa on aina ammattimies paikallaan. Ammattilainen esittää vaihtoehdot painostamatta, ja juuri tämä erottaa yllä mainitun firman kauppamiehistä, jotka vain nylkevät vanhuksia ja kansaa.

 

Kun ovi hankaa tai jopa ahdistaa, tavallinen maallikko on ymmällä. Liikkuuko koko rakennus, vai ovatko saranat kuluneet loppuun?  Onko pulmaan yksinkertainen ratkaisu, eli ovipielen säädön käyttö, jos semmoinen yllättäen löytyy. Mistä sen vanhusparka tietää?

 

Pojilta saa selkeän erittelyn kotitalousvähennystä varten, mikä on meille ”tuotantoelämästä” eläkkeellä oleville tärkeä.

 

Arvelen, että tätä korjauksiin perustuvaa lakia pitäisi muuttaa meille eläkeläisille vielä edullisempaan suuntaan.

Ei Suomessa eläkkeiden taso ole korkea. Hyvä kun hengissä sillä pysyy, sillä maksettavaa riittää.

Pahimpien joukossa on sähkön siirtomaksu, joka on kaikkia inhimillisiä perusteita vailla. Se on monen poliitikon valtaisa erehdys aikoinaan.

 

Sähkön upotus kaapeleilla maan alle on kallis erehdys, joka tarjoaa verkon omistajalle entistä painavamman syyn putsata ihmisiltä säästöt sukan varrestakin.

 

Oikea ratkaisu olisi ollut vanha ja hyvä: linjan leveys riittäväksi ja sähköyhtiö maksamaan maan omistajalle metsän kasvun menetystä vastaava raha. Linjojen raivattuna pitäminen toisi työtä niin monelle, ja yleinen tyytyväisyys olisi suuri.

 

Suomi on iso maa. Riittää linjaa ja johdinta, kun noustaan Lappiin asti. On suota ja kalliota, jänkää ja aapasuota, kurjia pirunpeltoja. Ei ole helppoa työskennellä kaivurimiehenä.

Työssä palaa paljon löpöä ja bensiiniä.

Kuka korvaa hiljaisen sähkön vuodon maaperään? Ei ole vielä keksitty iätöntä kaapelia, josta ei tulisi joskus loppua.

No, herrat sanovat, että nöyrä kansa sen maksaa kuitenkin, ei tässä ole mitään ongelmaa!

Tuntuu ihmisen evoluution kannalta kummalta, että työ ruuan saamiseksi tehdään nykyään koneen selästä käsin tai istualtaan.

 

Ennen sanottiin, että se on jalkatyötä tämä ihmisen elämä ja paljolti massojen siirtelyä.

Kun tarkasti miettii, niin sitähän se on.