Mitä ihmettä on tekeillä?

 

Kylältä ja lehdistöstä on minulle alkanut tihkua tietoja käsittämättömästä hankkeesta terveyskeskustyössä.

Aluksi en ollut uskoa painettua tekstiäkään, vaan luulin kyseessä olevan niin sanotun painovirhepaholaisen. No, ei. Kyllä meidän lehtinaiset ja miehet ovat osaavia. Eivät he tee suuren luokan mokia, jos ollenkaan.

 

Siellä missä on päiväaikainen päivystys tai ympärivuorokautinen, tarvitaan työn järkevään tekemiseen osasto. Muuten kaikki erilaiset kohtauspotilaat on lähetettävä tai suoraan vietävä alue- tai keskussairaalaan. Se tulee kovin kalliiksi eikä sitä kestä edes rikas Kiuruvesikään.

 

Päivystäjä hoitaa osaston tuen turvin mm. tajuttomuuden, joka johtuu alhaisesta verensokerista, elvytyspotilaat, allergiset reaktiot ja astmakohtaukset, jossa kotilääkitys ei enää auta, vaan tukehtuminen uhkaa. Sydänkohtauksessa tulpan liuotushoito pelastaa hengen täällä kaukana OYS:sta, jossa tukos voidaan väkivalloin avata katetrilla. Jo matkoissa aikaikkuna menee kiinni, ja potilas tarvitsee enää mustan auton palvelusta.

 

Nuo kaikki kohtaukset vaativat äärettömän tiiviin tarkkailun, jolloin osasto työtä tukemassa on välttämätön.

 

Kerran yhtä koululaista pistivät ampiaiset hänen kaatuessaan ojaan. Onneksi fiksu opettaja tajusi heti vaaran ja toi lapsen terveyskeskukseen. Kun lapsi tuotiin päivystysaulaan, lapsen pää retkahti tajuttomuuden tultua.

Lapselle annettiin ensiapulääkkeet ja hänet asetettiin tiputukseen. Taju palasi aina joksikin aikaa, mutta sitten yleinen nokkosrokko levisi toistuvasti ympärikehoa ja silmät alkoivat seilata. Juuri silloin annettiin toistuvasti lääkkeitä, jotta henki säilyisi.

Saatoin lapsen lastenklinikalle, jossa oltiin vastassa. Viimeisen pistoksen annoin puolen tunnin matkan päässä Oulusta. Sen jälkeen koululainen pysyi tajuissaan loppumatkan. Epikriisistä näin myöhemmin, että oikein muuta hoitoa hän ei ollut tarvinnutkaan enää, vaan tarkan seurannan.

 

Yllä mainituissa kohtauksissa ennuste on huono ilman olosuhteita, joissa apua voidaan antaa.

 

Minua hirvittää suunniteltu hammashoidon siirto pois paikkakunnalta. Meillä on uudet, puhtaat hoitotilat ja uudenaikainen kalusto. On hyvät hammaslääkärit.

Jonoa on kaikesta huolimatta vastaanotolle, joten työ ei lopu.

Minullekin on tehty taitavan paikallisen hammaslääkärin toimesta, jos mitä toimenpiteitä. Uskallan hänen kynsiinsä yhtä luottavaisesti kuin morsian lähtee sulhasen matkaan pelotta, koska luottamusta on jo kauan rakennettu.

 

Silti en ole käynyt aikoihin hammaslääkärissä jonon ahdistaessa, koska mukana on vanha asenne: ensin muut ja sitten vasta minä.

Ostin Braun Professional 3000 sähköhammasharjan plakin torjuntaan ja käytän sitä neljä kertaa päivässä. Onko pelko taustalla vai mikä, mutta vehkeestä huolimatta hammaskiven poistossa pitäisi käydä säännöllisesti.

 

Jos tämä aktio lähtee Pyhäjärveltä, hoito romahtaa.

Hammastautien jälkiseuraukset ovat kalliita hoitaa keskussairaaloissa.

Jo yhdestä tehohoidossa olleesta tulee niin iso lasku, että koko kunta horjuu. Mätä puhkeaa kaulalle elinhermojen viereen ja siitä jopa alemmas.

Näiden juttujen osaajia löytyy vain yliopistosairaaloista, joissa on teho-osasto.

 

Asioita ei saa päästää liukumaan tähän suuntaan.

 

Konsultteja emme tarvitse lainkaan. He elävät konsulttipalkkioilla eli viekastelun ja lautapelitaktiikan ansiosta.

Hammas- ja tavallisissa lääkäreissä, terveydenhoitajissa ja sairaanhoitajissa on älypitoisia ihmisiä, joiden potentiaali ylittää kaikki Suomen konsulttien resurssit.

 

Päätökset on tehtävä valtuustoissa vain omien asiantuntijoiden tukemana, ei vieraan filistealaisen käskyn mukaan. Jo semmoisen palkkaaminen on olutkolpakon heittämistä vakituisten työntekijöiden otsikkoa vasten.

 

Lääkäriliitto teki perusteellisen tutkimuksen, jossa selvitettiin ajantilausvastaanotolla tutkittujen ja hoidettujen potilaiden määrää juuri ennen tietokoneiden tuloa sekä tietokoneaikana.

 

Tulos oli yllättävä. Vanhaan aikaan, jolloin saneltiin pienille c-kasetin kaltaisille nauhoille todistukset, lausunnot ja kaikki käynteihin liittyvät asiat, hoidettiin neuvolat, vanhainkodit, kotisairaanhoito ja muut tehtävät, tulos oli 25 potilasta/ virka-aika.

Tietokoneiden tultua käyttöön potilasmäärä laski vain kuuteentoista.

Taidatkos sen selittää, kirjoittaa setä Aleksis Seitsemässä Veljeksessä.

 

Syynä arvellaan olevan huonot ja monimutkaiset tietokoneohjelmat, sekä vähentynyt konekirjoitusta tekevien määrä terveyskeskuksissa. Ennen kirjoitti osastosihteerikin tekstejä ja sijainen oli aina kirjoittajalla.

Minulle on kerrottu, että konekirjoittajan virka Pyhäjärveltä lakkaa.

 

Se on viimeinen naula koko systeemin arkkuun. Minä kirjoitin hyvin paljon sairauskertomuksia itse, koska säälin kirjoittamista tekevien valtaisia ruuhkia ja näin myös niiden alla itkevien naisten tuskan.

 

On vanha kansanviisaus, joka soveltuu terveydenhoidon, kuntatalouden ja valtiontaloudenkin alalle. On vain käytettävä filosofien – jo Sokrateen – käyttämää deduktiota eli päättelyä.

Kansan älli on sanonut, että jos sukupuoliasioita ei hoideta kotona, niin ne hoidetaan kodin ulkopuolella. Terävää.

 

On pidettävä terveyskeskus toimivana, vaikka niinkin, että valtion viranomaiset ohjaavat kunnan päätöksen tekoa. Sehän ei ole mikään häpeä, vaan reilua apua siellä, missä on muuttotappioaluetta.

Minä olisin ylpeä, jos meidän kunta olisi Suomen viisaimpien talousoppineiden hallinnassa.

Silloin voi olla varma siitä, että jokainen veroeuro löytää sen paikan, joka sille kuuluu.

 

Entinen kansaa palvellut lääkäri, nykyinen eläkeukko: Esa Ovaskainen