Innovaatio tai sitten ei

 

Kaikki keksinnöt perustuvat innovaatioon, kuningasajatukseen tai tarpeesta syntyneeseen ajatteluun. Meillä Suomessa kaikkea tätä on surkean vähän.

 

Osaamme tehdä puusta monenlaista, paperia, pahvia, lankkua, lautaa ja vaneria. Nyt tutkitaan puupohjaisia kangaskuituja ja muuta, joilla muovi voitaisiin korvata.

Ruotsi tekee tätä kaikkea, ja sillä on suuret metsävarat.

Naapurimaamme ei lähtenyt mukaan epäilyttävän suureen hankkeeseen eli soiden ojituksiin.

He olivat viisaampia. Meillä oli suotieteen oppinut, Ruuhijärvi. Häntä olisi pitänyt kuunnella tarkasti.

 

Nyt meillä on käsissä lopputulos, jossa 1/3:lla ojitusalueista veden pois johtaminen on onnistunut. Samankokoisella alalla tulos on kustannuksiin nähden yhtä kuin nolla, ja vielä yhdellä kolmasosalla ei ole saatu mitään tulosta.

 

Suoluonto on tuhottu. Marjat ovat kadonneet, samoin suolinnut ja suoluonnosta hyötyvät kanalinnut ovat suuresti taantuneet.

Soiden alapuoliset vesistöt ovat laajoilla alueilla saaneet mutaa pohjalleen puolesta metristä useisiin metreihin. Entiset sora- ja hiekkarannat ovat nyt mudan peitossa. Se vaikuttaa järvien kalakantaan tuhoisasti, sillä syyskutuisten arvokalojen mäti uppoaa liejuun eikä tuota tulosta.

 

Edellisen vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä keksittiin vasta, millainen suoperänäytteen pitää olla, jotta ennakkoon varmasti voidaan sanoa, että ojitus auttaa metsän kasvua.

Kalliit työt tehtiin siis oikeastaan perusteitta ilman tutkimustietoa. Luulo ei ole tiedon väärti.

 

Meillä oli Nokia, suuri yritys, johon oli koottu vilkasaivoisia ihmisiä.

Tiimit pääsivät pitkälle, mutta johto tuudittautui minun mielestäni liian itsetyytyväisyyden kiikkustuoliin.

 

Valmiina oli mm. kosketusnäyttö puhelimiin.

Firmat akut olivat maailman parhaita. Minulla oli näppäinpuhelin 11 vuotta. Kun akku hyytyi, menin ostamaan uutta akkua. Kauppias vastasi, että noin vanhaan malliin ei enää löydy akkuja, minunkin pitää siirtyä vähitellen jo uuteen aikaan.

Niinpä siirryin, mutta niin varmatoimista vehjettä kuin oli vanha Nokian kännykkä, en ole vielä kohdannut.

Firman johdon olisi pitänyt sallia rönsyjen kasvaa päätuotannon rinnalla: kosketusnäyttöpuhelinten ja Android- käyttöjärjestelmän osassa puhelimia, koska niin tekivät muutkin.

Se on jälkiviisautta, mutta yllä mainittu ”rönsyleinikki” olisi pelastanut Nokian, eikä olisi maksanut juuri mitään.

 

Meillä osataan tehdä akkuja, mutta ei akkukäyttöisiä koneita.

Saksa ja USA tekevät akkuperämoottoreita. Suomi on järvimaa ja kesämökkimaa. Akkuperämoottorit eivät aiheuta melua muiden korviin.

 

Ruotsi tuottaa akuilla toimivia, itse itsensä lataavia ruohonleikkureita ja pölynimureita. Tänä vuonna on tuotu markkinoille samasta maasta akkukäyttöinen raivaussaha.

Pihatrimmerit, jotka ovat akkukäyttöisiä ja hyvin vähän haitallista ääntä tuottavia, ovat järjestään ulkomaista valmistetta.

 

Johdolliset sähkötyökalut ovat melkoista vauhtia korvautumalla akkukäyttöisillä, mutta yhtään sen alan vehjettä en tiedä Suomessa tehtävän. Tehdäänkö yllä mainittuihin laitteisiin edes akkuja meillä Suomessa?

Kaikki mahdollisuudet tuntuvat menevän läpi käsien ja nyhjäistäväksi jää vain tyhjää.

 

On todettava, että Suomi on täysin pudonnut kelkasta uusien innovaatioiden alalla.

No, pienestä väestömäärästä ei voi löytyäkään paljon älypitoisia ihmisiä, jotka ovat idearikkaita, uteliaita ja jotka ovat rohkeita ja ennakkoluulottomia.

Englannilla, Ranskalla, Italialla, Espanjalla ja erityisesti Saksalla on näiden suuren väestömäärän vuoksi etulyöntiasema.

 

Tänään julkaistiin uutinen, että Turun yliopisto on kehittänyt laitteen, joka sekunneissa näyttää, kun siihen puhaltaa kuin alkometriin, onko puhaltajalla koronavirus vai ei. Laite näyttää sen jo oireettomassa vaiheessa, mikä on suuri etu. Siinäpä apu testausruuhkiin lentoasemilla ja tulleissa.

 

Pahoin pelkään, että joku yllä mainituista kauppakansoista tuo sellaisen laajaan myyntiin nopeammin, ja me jäämme jälkijunaan.

Amerikka ja Kiina ovat suurimmat pelon kohteet. Suurvallat eivät lisenssejä kysele. Ne vaan alkavat massatuotannon, jolle emme pärjää.

 

Suomalaiset eivät ole koskaan olleet taitava bisneskansa, vaikka yhtä ja toista täällä osataankin tehdä. Parasta ovat Tikka- ja Sako- luodikot, jotka ovat jatkuvasti kehityksen kärjessä.

 

Niin olisivat varmaankin sotilasaseetkin, mutta poliitikot ovat tehneet mahdottomaksi niiden kauppaamisen.

Näin saamme nauttia leivän ilman voita, mikä on kyllä terveellistä.