Eläinten piina

 

Jälleen on luettu syytteet eläimiä vastaan tehdyistä rikoksista.

Nainen on pitänyt jopa 64 koiraeläintä, joita on hakattu nyrkein, harjoilla ja riimuilla, kenties muutenkin. On ollut nälkää ja vilua, pimeyttä ja ulosteiden ja kusen hajua herkässä nenässä, jatkuvasti.

 

Silti syyttäjä vaatii ehdollista vankeutta eli ei mitään. Touhu saa siis jatkua samoissa tiloissa, kun muodollisen omistajan nimi vain muuttuu. Tämä painajainen ei voi jatkua.

Kafkamainen, epätodellinen, kuin sumun peittämä julmuus etenee aina vaan. Valokuvista näkee, miten eläinparat koettavat turvautua toisiinsa. Se ei kuitenkaan vaikuta julmureihin, päinvastoin.

Koiraeläinten viimeinen puolustuskeino, alistuvat eleet, ei vaikuta kiusaajiin mitään. Terve susi ei pure alistuvaa. Uros ei pure narttua. Ihminen rikkoo siis eläintenkin lakia, mikä on raukkamaista.

 

Mikään puolue ei ole asioihin puuttunut vieläkään, vaan sama löperö suhtautuminen voi jatkua lainsäädännössä.

Koiran ja suden risteytyksiä ei Suomessa pitäisi olla, mutta niitä tuntuu paljastuvan aina vaan lisää. Mistä tämä johtuu?

 

Vastaan itse. Se johtuu siitä, että kunnon rangaistusta ei tule. Jos valtiolle määrättäisiin kaikki se omaisuus, joissa eläimet ovat, kuljetusvälineet, aidat, varastot, kaikki millä on eläinten pidon kannalta merkitystä, sekä vankeutta aina kolme vuotta, saattaisi eläinten kärsimys vähentyä.

 

Tähän on lisättävä erityinen valvonta kuukausittain virkamiehen toimesta sekä päivittäinen valvonta lähettävällä riistakameralla, jos eläimiä on 10 tai enemmän.

Kaikki pieneläinten pito siitostarkoitukseen on pantava luvanvaraiseksi ja yli viiden yksilön omistaminen jatkuvan valvonnan alaiseksi.

 

Lain kirjain on laadittava niin, että rikos eläintä vastaan on tehtävissä vain kerran.

Eläinten pitokielto pitää määrätä elinikäiseksi. Se en määrättävä myös paikkaan sidotuksi: missä rikoksen tehnyt asuu, siellä ei voi olla yhtään eläintä.

 

Jos rikokseen syyllistynyt muuttaa, uusi paikka muuttuu eläinvapaaksi. Siellä ei voi olla yhtään eläintä koskaan.

 

Jos lapsia pidettäisiin samalla tavalla kuin nyt esillä olevassa oikeudenkäynnissä sanotaan eläimiä pidetyn, lapset otettaisiin heti yhteiskunnan haltuun, mieluiten pysyväisesti.

On muistettava, että psykopatia, joka tämmöisiin rikoksiin liittyy, ei parane koskaan. Ei lapsia voi tämmöisiin oloihin palauttaa, koska sama kärsimys jatkuu. Niissä oloissa lapsesta kasvaa kallis kansalainen: sairaalloinen ja usein myös rikollinen.

Tunnetuimmat kaltoin lapsena kohdellut ihmiset ovat Stalin ja Hitler. Molemmat olivat selviä psykopaatteja ja ainakin keskivaikeasti häiriintyneitä.

Nämä kaksi tuhosivat ja piinasivat ihmisiä, mutta eläimiä huonosti pitävät pienemmät tekijät suuntaavat vihansa ja sadisminsa eläimiin.

 

Kummallista on, että eläinsuojelujärjestöt eivät asiaintilalle tee mitään merkittävää ainakaan julkisuudessa. Kettujen irti päästö tarhoilta ei auta mitään.

Poliitikkoja pitäisi kiusata niin ahkerasti, että lainsäädäntö alkaa ja nopeasti sittenkin.

 

Minulla on semmoinen oma käsitys, että suurin osa kansalaisista ei tiedä näistä hirmutöistä mitään. He luulevat, että kaikki hoitavat lemmikkinsä, harrastuseläimensä ja muut suojattomat eläjät huolellisesti ja huomaavaisesti. He eivät hakkaa ja pidä kylmässä, pimeässä tai nälässä eläimiä.

 

Erikoista on se, että naapurit eivät ole huomanneet mitään, vaikka toiminta jatkui vuosikausia. Onko kyseessä välinpitämättömyys vai oikea huomaamattomuus?

 

Itäraja vuotaa. Koiraeläimiä, joissa on suden verta, on tuotu Suomeen, sanotaan syytteessä.

On peloteltu tai uhkailtu. Semmoiseen ei pidä kenenkään alistua, vaan ilmoittaa asia poliisille.