Puillakin on virkansa

 

Ilman puustoa maa olisi kovin aukea ja hyvin altis koville tuulille. Sen tiedämme arojen ilmastosta. Sanovat, että Teksasissa tuulee aina.

Kun siellä ja muuallakin mentiin tarpeeksi länteen, missä maan multakerros on ohut, havaittiin 1930- luvulla, että maan pinnan rikkoutuessa multa nousee ilmaan ja katoaa. Viljelyä ei voida siellä harjoittaa.

 

Maan mullan sitovat puut ja ruohokasvit sekä pensaat niin, että ravitseva maan pohja säilyy. Jos tämä suoja tuhoutuu, maakin lähtee moreenia tai hiekkakerrosta myöten pois sateissa ja tuulen vuoksi.

Lopputulos on hiekka-autiomaa. Paluuta takaisin on lähes mahdoton saada aikaiseksi, koska kariketta, josta syntyy multaa, ei enää hiekan päälle tule.

 

Useimmat puulajit auttavat kosteuden säilyttämisessä, ja ne tasaavat kovassa sateessa veden kertymistä maan pinnalle liiaksi. Puiden seuralaiset, sienet saavat tasaista kosteutta ja sokeria energiakseen. Ne auttavat puita ravinteiden saannissa, jolloin hyöty on molemminpuolinen. Aller hast sein Arbeit, sanoo sakemanni, eli kaikilla on tehtävänsä.

Puut helpottavat paahdetta maan pinnassa varjostuksella. Aukeilla, paahteisilla paikoilla taimet ovat kovilla. Pitkä kuivuus ja paahde nujertavat ne usein.

 

Lapsuudessa ihmettelin joskus kieltoa kaataa raitoja polttopuuksi. Ne jätettiin pihapiirin lähellä aina pystyyn, samaten viljelysten lähellä. Metsässäkin raidat säästettiin.

Raidan sukulaiset, pajut saivat rehottaa kiviraunioilla ja pientareilla, mikäli ne eivät häirinneet peltotöitä.

Metsässä pajut jäävät tappiolle kilpailussa valosta, jolloin ne jäävät pienikokoisiksi, mutta raita pystyy kasvamaan hitaasti isoksi puuksi. Se haaroo jo varhain ja sillä tavalla se suojelee keskellä kasvavaa latvaansa jäniksiltä ja hirviltä. Syöjät eivät arvaakaan, että runsas oksien tarjoaminen on raidan keino päästä yhä pidemmäksi, kunnes lopulta hirvikään ei pysty taittamaan sen latvaa. Sitten raita alkaa karistella alempia oksiansa tarpeettomina pois. Ison raidan runko on upea katsella.

 

Raidan tärkein tehtävä on antaa ensimmäinen ravinto aikaisin keväällä pörriäisille, jotka ilman mesiateriaa menehtyisivät. Sukulaiset, pajut alkavat kukkia myöhemmin ja ne tuovat pölyttäjille lisää mahdollisuuksia ruokailuun.

 

Olen havainnut raitapuun suuren merkityksen kimalaisten auttajana. Kun raitoja on, on keväällä aikaisin pörrääjiäkin. Niin omenapuut, marjapensaat ja muut hyötykasvit saavat mettä vastaan tehokkaan pölytyksen, ja satoa tulee hyvin. Tämän vuoksi juuri vanhat isännät ja emännät eivät antaneet koskea raitoihin lainkaan. Mistä he olivat tietonsa saaneet, se on minulle arvoitus.

Ehkä kuului asiaan, että lapset eivät saaneet tietää kaikkea. Riitti, kun oli kiltti ja totteli. Silloin meni hyvin.

Samaten neuvottiin, että löytyneillä metson, teeren ja pyyn pesillä ei saanut rampata lainkaan. Syytä tähän ei kerrottu, mutta älli sanoi aikuistuttua, että kettu ja näätä seurailevat ihmisen jälkiä mielellään. Aina siitä voi olla hyötyä: löytyy tapettu käärme tai rastas, närhi, varis tai harakka.

Mutta niin löytyy ihmisen jäljiltä myös arvokas metson pesä, missä on seitsemän herkullista munaa.

 

Nyt neuvotaan, että jos pesä löytyy, pitää vuolla hajusaippuaa puukolla suikale sinne, suikale tänne niin, että hautovan kanalinnun pesä jää kierroksen keskelle. Niin suojataan pesintä, eikä toimi maksa paljoa.

Minun mielestäni hienolle tuoksuva luksusssaippua pitää käyttää juuri tähän tarkoitukseen. Itsensä voi pestä tavallisella perussaippualla.

Nuori mies, oletko havainnut, miten ihanalta itsensä pessyt nainen tuoksuu ilman mitään hajuaineita?

 

Kaadettunakin puu, kuten kuusi, palvelee vielä metsän eläimiä. Sen latvus on erinomainen kanalinnun pesän paikka. Se antaa näkösuojan, ja jos peto silti yllättää, latvus hidastaa sitä niin, että hautova lintu ehtii pakoon.

Jäniskin etsii usein makuupaikan latvuksen katveesta.

 

Puistomaisesta, pikkumaisesti hoidetusta metsästä ei löydy riistaa, koska elämä siellä on hyvin lyhyt. Haukka tai kettu näkee ja iskee.

Siellä eivät viihdy sienetkään, eivätkä marjat, vaan korkea saraheinikko peittää alleen varpukasvit. Kuusen, männyn ja koivun ja muiden puumaisten kasvien pitää antaa rehottaa kasvatusmetsän alla. Siellä niistä ei ole mitään haittaa, mutta suuri hyöty.

 

Milloinhan keksitään hevosen levyinen ja pituinen täysikasvuisten puiden korjuukone, joka toimii talvella.

Kun lumi sulaa keväällä, mitään jälkiä metsään ei koneesta jää, kuten ei jäänyt hevosestakaan. Metsässä nähdään vain siellä, täällä kantoja ja latvuksia, kun tukkipuut on korjattu. Aluspuut pääsevät siitä kasvun vauhtiin.

Tämä on suuri unelmani.