Hyvää viikon loppua!

Kun olin vielä lapsi lauantainakin oli koulua, mutta päivä oli lyhyempi.

Kotiväki puuhasi omia maatalouteen tai karjan hoitoon liittyviä askareitaan. Kotona oli hyvä tuoksu, olihan leivontapäivä. Uunissa valmistui uutisleipää, karjalanpiirakoita ja kalakukkoja.

Läksyt tehtyä koulun kävijät olivat vapaat. Savusaunaa kyllä piti vahtia. Sen lämmitys kesti yleensä viisi tuntia. Saunalle oli matkaa 75 metriä. Sinne kuskattiin vesikelkalla pesuvesi kaivolta talvella, jolloin työntämiseen tarvittiin vähän apua, kun äiti veti nuoralla lastia. Suureen korvoon mahtui paljon vettä.

Kiukaan päällä, tulen nuoltavana oli valtaisan suuri, pullopohjainen rautapata. Siinä lämpisi kuuma vesi liki kiehuvaksi. Siitä otettiin lämmintä vettä valmiiksi pesuastioihin ja pantiin kylmää tilalle. Kiukaan lähellekään lapsia ei päästetty palovammojen pelossa.

Saunaan kuljettiin keväästä lokakuulle asti paljasjaloin, mutta syksyn ja kevään rapakeleillä turvauduttiin kumisaappaisiin. Niitä pidettiin talven saunareissuillakin, mutta joskus mentiin kiivasta vauhtia paljasjaloin vain pyyhe ympärillä saunasta tupaan.

Valoneuvona oli myrskylyhty sen jälkeen, kun vanha karbidilamppu oli palvellut loppuun. En tiedä varmasti syytä saunalampun käytön loppumiseen. Ehkä karbidia ei enää ollut myynnissä, koska oli pula-aika.

Niin sanottu Pyhän pito alkoi lauantai-illan päivällisestä.

Radiosta kuunneltiin toivotut levyt. Silloin piti olla aivan hiljaa, kun radiosta kuuluivat hartaat laulut tai klassisen musiikin rakastetut sävelet.

Vanhemmat kävivät vielä ruokkimassa karjan ja huoltamassa hevosen, minkä

jälkeen mentiin saunaan.

Saunassa oli kahden litran teräskauha sekä puusta valmistettu löylykauha ja vesikiulu, jossa oli yksi puukahva, joka oli muotoiltu kauniisti. Se oli yhden kiulun seinämän laudan jatke.

Savusaunassa oli hyvin suuresta haapapuusta kaiverrettu kaukalo, joka oli lapsen pesua varten.  Muistan vielä hämärästi, kun äiti pesi siinä pikkuveljeä. Alkuun hän pani vastaan pesukaukaloon laskettaessa, mutta sopivan lämmin vesi rauhoitti hänet, ja pian pikkuveli jo iloissaan roiskutti vettä muiden päälle ja kiljahteli iloisesti.

Kun aikuiset ottivat löylyä, sitä ennen vastoilla kylvetettyjen lasten oli kuumuuden takia pakko laskeutua lauteille vievien portaiden kautta alas. Portaiden askelmat olivat turvallisuuden vuoksi hyvin leveät, koska saunassa oli aina hämärää.

Ikkunan alla oli pitkähkö leveä penkki, jolla me pienimmät istua napotimme odottamassa huuhtelua. Sen jälkeen lähdettiin pyyhe ympärillä kiitämään tupaan kuin pikalähetit. Talvella kaikki kulkivat yhdessä letkassa myrskylyhdyn valossa. Syksyn hallailtoina oli jännittävää suunnistaa pimeässä paljasjaloin kohti tuvan ikkunaa, josta näkyi Tilleyn kirkas valo.

Iltapalalla saatiin vasta leivottua leipää, piirakoita tai kalakukkoa, joka oli lämpöisenä maistuvaa. Ahvenkukko on maukas ruoka, kunhan kalojen päälle on pantu silavaa!

Keväästä syyskuulle asti me lapset nukuimme nahkasten alla hirsiaitassa. Kun alkoi olla todella kylmiä öitä, oli lopulta siirryttävä sisälle taloon, mikä tuntui haikealta.

Sunnuntaina sai nukkua vähän pidempään. Vanhemmat tulivat aamunavetalta ja herättivät aamupalalle.

Ratiokirkko kuului ohjelmaan, eikä ennen puolta päivää tehty mitään työtä tai läksyjä.

Jos maanantaina uhkasi vesisade, sunnuntain iltapäivällä koottiin kuivia heiniä sateen alta latoon tai puitiin seipäillä kuivuneita eloja. Muuten sai olla vapaana.

Joskus hyvällä ilmalla käytiin koko perheen voimin marjassa tai sienessä.

Mukana oli poimurit ja suuri kaksikorvainen vakka, kaikki päreistä kokoon pantuja sen ajan kaluja.

Muovisankoja ei syrjäkylillä tunnettu. Oli vain pellistä valmistettuja sankoja, joita ei käytetty kuin taloushommissa.

Perunan nostossakin oli poimureina pärevakat, joista sisältö varovasti kaadettiin laudasta kasattuihin laatikoihin.

Talvisaikaan tehtiin pitkän ja pimeän illan aikana puhdetöinä pärevakkoja, kirvesvarsia sekä kelkan tai reen jalaksia. 

Siinä työssä oli mukava olla avustajana ja oppimassa.

Isä oli erityisen taitava vakkojen ripojen teossa samoin kuin pisteaidan panossa, jossa tarvittiin kuusen oksista halkaisemalla tehtyjä sidetarpeita. Halkaisun piti mennä pitkin oksan keskellä olevaa ruskean väristä sisusta pitkin. Isä neuvoi sen mitä piti tehdä, jos halkeama alkoi kaartua vinoon.

Tilleyn kirkkaassa valossa tehtiin viimeinen läksyjen kertaus tai isä tarkasti, onko laskut tehty oikein. Apua sai, jos probleema ei ratkennut. Se tuntui hyvältä, sillä tuon ajan opettajat olivat jäyhänlaisia.

Semmoinen se oli se hyvä viikon loppu.