Tulen loisteessa

 

Mikäpä on mukavampaa, kuin vuoleskella takkatulen loisteessa tai ottaa välipalaa metsätyötauolla lämmittävän nuotion äärellä. Talviseen metsään ei pidä lähteä ilman evästä, sillä jo pakkasessa oleskelu lisää energian kulutusta.

 

Lämmityksen valmistelu alkaa rankametsässä. Työ on syytä tehdä syksyllä tai alkutalvesta. Rankakasat on eduksi sijoittaa latvusten ja oksien päälle kauas maakosteudesta.

Kevättalvella alkaa klapien teko. Itse käytän 33 -40 sentin pituutta ja halkaisen vielä nelisenttisetkin kertaalleen. Valmis klapi saa olla melko pienikokoista, jolloin se kuivuu nopeasti.

 

Klapikasa saa jäädä rantteelle tuulettumaan ja kuivamaan koko kevääksi. On hämmästyttävää, miten kevätahava kuivattaa puuta, vaikka yöllä on pakkasta. Jo viikon päästä voi tuntea, miten päällimmäiset puut ovat keventyneet.

 

Työntelen päällimmäisiä klapeja, jotka ovat jo hyvässä kuivumisen vauhdissa, maitokärryillä puuvarastoon. Sen lattian alta ja hirsien välistä käy jatkuva veto. Vain katto on pitävä.

Järjestelen polttopuut pinoihin tuohen puoli alaspäin. Vähemmän vaivaa vaativaan heittosysteemiin en ole halunnut antautua. Järjestys on aina parempi kuin sekasotku.

 

Lopulta siirryin käyttämään 40 tai 60 litran verkkosäkkejä, joihin sopii 33 sentin pituinen klapi. Säkit on helppo työntää maitokärryillä varastoon ja siellä pinota nätisti. Varastosta säkit on mukava lastata peräkärryn kyytiin. Lavalle voi tehdä hyvänlaisen kuorman eikä siitä mitään tipu tielle.

 

Klapit on hyvä tuoda lämpiämään päivää ennen polttamista. Ennen vanhaan muorit latasivat haalean uunin puilla parikin päivää ennen sytyttämistä.

Varaavan takan, hellatakkauunin ja leivinuuninkin lataan niin, että 2 – 3 halkoa tulee pohjalle alustaksi. Niiden päälle tulee ensimmäinen täysi kerros. Seuraavan kerroksen ladon taas poikittain edelliseen nähden. Leivinuunissa tästä pitää tilan puutteen vuoksi luopua parin ylimmän puukerroksen suhteen.

 

Sytykkeet on helppo tunkea pohjimmaisten klapien viereen. Tähän sytytykseen käytän ohuita honkapuita, jotka on pienellä kirveellä lyöty säleiksi. Ne on kuivattu huolellisesti, ja tuli tarttuu niihin helposti.

 

Olen hämmästellyt nykyistä ohjetta, joka neuvoo sytyttämään puut päältä päin. Sehän erinomaista höperyyttä on! Täyden palon vaiheeseen pääsy viivästyy. Palavista syttypuista tippuu hehkuvia palasia alas. Puut syttyvät sittenkin niistä alhaalta käsin, mutta paljon epävarmemmin, kuin vanhalla konstilla.

 

Toisaalta, kyllä puut syttyvät päältäkin käsin ihan helposti, kun klapi vaan on kuivaa. Teen monesti niin, jos lämmön saannilla ei ole kiire, sillä hidas pimeän väistyminen on oma suuri nautintonsa.

 

Tulen leikkiä katsellessa ja lämmöstä nauttiessa mieli käy hartaaksi. Varjot liikkuvat. Mieleen nousee ihan luolamiehen ihana elämä!