Syyspukeutumisesta

 

Syksy on täydessä vauhdissa. Kurjet jättävät jäähyväisiään meille pitkällä matkallaan Niger- joelle asti. Hanhet ovat muuttamassa.

Pyhäjärvelle, ihan kirkonkylälle, tupsahti 150 kappaletta valkoposkihanhia, jotka tankkaavat Suvilehdon pelloilla.

Tämä hanhilaji näkyy huomanneen, mitkä apajat ovat Suomen puolella vaikean muuttomatkan varrella. Ennen reitti kulki Venäjän arktiksesta pitkin Karjalaa kohti Viroa. Muuttomatkaa hankaloitti hillitön haulikko- ja kiväärituli, joka loppui vasta, kun matka kävi kohti pehmeämpää yhteiskuntaa, Hollantiin. Siellä on hanhille oikein suojatiet asfalttikatujen ja ajoratojen poikki.

 Syystuuli tuo vilun puseroon eikä ole aivan vaaratonta istahtaa metsässä kivelle tai kannolle. Kyllä nuori siitä selviää, mutta meille vanhemmille voi tulla pissatulehdus tai mikä kamalinta, eturauhastulehdus. Sitä kuvataan mainiosti laulussa Matkalla pohjoiseen.

 On siis lisättävä palttoota asuun, ja kunnollista sittenkin.

Pitkään suosittuja ovat olleet kalvopuvut. Ne pitävät tuulta ja sadetta, mutta liikkuvan tyypin asuksi niistä ei mielestäni ole.

Villakangaspusakka alla ja sen päällä tuulta pitävä ulkoilutakki, siinäpä lyömätön yhdistelmä.

 Lyhyiden aluspöksyjen päälle voi vetää kalsarit, joissa on merinolampaan villaa. Se tuntuu kosteanakin lämpöiseltä eikä niissä tule lainkaan kalvopuvun housujen kylmän kalseaa oloa.

Päällyshousuiksi sopii hyvin samasta kankaasta valmistetut housut kuin oli takkikin. Tunturiketun suuntaan on siis hiivittävä, vaikka talous siinä hetkeksi horjahtaa.

 Nykyään osataan tuottaa housuja, joissa on otettu huomioon naisten ihanat lantion kaarteet ja muut muodot, kun kysymys on metsästykseen ja ulkoiluun sopivista asuista. Miesten asuja siis ei tarvitse käyttää, vaan kauneutta voi ilmentää myös pukeutumalla tyylikkäästi.

 Enää ei naisten tarvitse pelätä Vanhan Testamentin aikaisen lain määräämää ehdotonta kuolemantuomiota miesten vaatteisiin pukeutumisesta. On mahdoton tietää, miksi tällainen lain kohta oli tarpeellinen arkaaisessa yhteiskunnassa.

Pelättiinkö sitä, että mieheksi pukeutunut nainen antaa käskyjä miehillekin, joka oli tuohon aikaan ennen kuulumatonta ja suuri häväistys.

 Nyt voidaan jo viimeinkin hyväksyä, että nainen on jääkiekossa ja jalkapallossa tuomarina ja kenties johtaa hirviporukkaa. Sotapäällikön asemassa on naista toki vielä mahdoton hyväksyä, mutta kouluttavana upseerina heitä jo on. Tietysti herkimmistä tuntuu oudolta, että nainen on opettamassa tappamista armeijassa viattomille, äidin kultana suojattua elämää eläneille alokkaille.

 Metsälle naiset ovat tiensä jo löytäneet, yleensä koiraharrastuksen kautta. Jotkut ovat innostuneet, kun isä on huomioinut tyttärensä ja ottanut mukaan jahtiin ja myös kouluttanut. Osalle metsästävä aviomies on ollut tärkeässä roolissa uuteen harrastukseen.

 Eräs armeijassa palvellut kaveri sanoi, että naiset kuuntelevat ammunnassa ohjeet tarkasti, ja he myös tekevät kuten neuvotaan. Siksi yhden yksikön toimiston naisetkin olivat ampuneet rynnäkkökiväärillä paremmin kuin miehet, jotka luulevat osaavansa kaiken ilman neuvojakin.

 No, yhden asian he varmasti osaavatkin, mutta se on jo toisenlaisen kirjallisuuden juttu.

 On muistettava, että passissa tulee aina runsaan puolen tunnin päästä vilu, kun on jo aamukuuran aika.

Ei tiedetä semmoista metsästyksen lajia, jota nuotion palaminen häiritsisi. Mieluummin tuli ja savu, jotka ovat luonnossa esiintyvä ilmiö, kätkevät passimiehen tuoksut ja otus tulee passiin mitään aavistamatta.

 Nuorempana olin kova tulilla istuja.

Minulla oli kelosta tehtyjä kiehisiä ja koivun tuohta repussa sekä pieni eräkirves aina mukana.

Maapuista ja tervaskannon säleistä tein teeripassissa tulet ja kiehautin kahvin eräpannulla.

Vanhemmiten olen tyytynyt termospulloon ja eväsleipiin, mutta ymmärrän paljon menettäneeni, kun en enää tee juurikaan tulia toisen omistamaan metsään.

Omassa metsässä sen sijaan melkeinpä päivän kohokohta on istua kunnon tulilla ja nauttia kauniista ruskasta sekä paistuvan lenkin pätkän vahtimisesta.

 Vielä, kun äkillinen hiukaistus käy mahassa ihan Aleksis Kiven kuvauksen mukaan Hiidenkiven kauhean nälän jälkeen, juuri silloin olo on parhaimmillaan. Metsä hoitaa ihmistä kaikin tavoin.

 Tämmöisen tunnelman melkeinpä pilaa, jos ajattelee ravintolan lounasta.

( Artikkelin kirjoittamisen jälkeen minulle ilmoitettiin, että Karjalan Lennostoa, maamme iskukykyisintä ilmavoimien yksikköä komentaa nainen, Inka Niskanen. Presidentin mahtikäskyllä julistettiin entinen, armeijassa vallinnut alkoholikulttuuri päättyneeksi. Näyttää siltä, että ns. lasikatto alkaa murtua monissa paikoissa. Murharyhmääkin voi johtaa naiskomisario.)