Lasikatto

 

Aurinkoisena syyspäivänä menin poimimaan puolukoita metsään. Jo aikaisemmin olin tehnyt yhden reissun, jolloin poimittiin vaimon kanssa molemmat yksi sangollinen runsaassa puolessa tunnissa. Marjoja oli todella hyvin niin, että tarvitsi poimia vain viisi metriä leveän ja viisitoista metriä pitkän suorakaiteen muotoisen alueen sisällä.

Marjat siivosimme perinteisellä tavalla nostamalla suurehkolla mukilla yksi annos kerrallaan marjansiivousastiaan.

Kun sitä liikuttelee edestakaisin, enimmät roskat tippuvat vehkeen pohjan läpi. Samalla voi käsin poistaa kielon marjat ja jo pahaksi menneet ylikypsät marjat. Istua napotimme vierekkäin mökin päädyssä tuulen suojassa, jolloin työ oli rattoisaa kahdestaan.

 Tuolla metsäreissulla näkyi tien varressa auto, joka muistutti osittain farmariautoa, osittain pakettiautoa. Kysyin autosta metsästyskaverilta. Hän sanoi, että puoli Kuopiota on viikon, parin ajan jo putsannut saloa marjoista. Se on niitä kaupunkilaisten autoja, hän valisti.

 Viikkoa myöhemmin olin marjareissulla. Sama auto seisoi tien varressa.

Kun saimme marjat kerättyä aikaisemmasta paikasta, pysäytin paluumatkalla vieraan auton kohdalla ja tarkastelin sitä.

Se oli Peugeot Partner Tepee, ranskalainen auto. Siinä oli tosiaan farkun ja pakun piirteitä ulkonäössä.

Huomasin, että auton katossa oli vain keskiosa peltiä, mutta suurin osa värilasia. Päättelin, että kyseessä täytyy olla naisten auto, koska siinä on jo valmiina se kuuluisa lasikatto.

 Asiasta on puhuttu kauan aikaa. Arvellaan, että sukupuolensa vuoksi naiset eivät pääse johtaviin asemiin oikein missään. Miehillä on todellinen valta yhä, väitetään.

No, meillä on ollut nainen presidenttinä, ja parhaillaan kaikki hallituksen avainministerit rahaministeriä ja sotaministeriä lukuun ottamatta ovat naisia.

 

Kaksi seikkaa on minua ärsyttänyt. Kun Halonen oli presidenttinä, hän ajoi läpi jalkaväkimiinoista luopumisen. Se oli minusta virhe.

Itänaapuri ei tehnyt samaa päätöstä, vaan pystyy käymään halvalla aseella puolustussotaa, jos Suomi hyökkäisi Venäjää vastaan, mikä ei ole mahdollista kuin teoriassa.

Nyt joudumme käyttämään korkeaa teknologiaa tarvitsevia kuorma-ammuksia, joiden pienoisammukset pitää voida passivoida, kun alueella niitä ei enää tarvita.

Näiden aseiden valmistus on muiden maiden käsissä, ja meidän armeijamme ostaa niitä kalliilla rahalla. Pelkään, että maamme on jäänyt pahasti jälkeen tällä tekniikan alueella. Kysymys on korkean tason elektroniikasta.

Sama koskee tiedustelulennokkeja, joiden suurtuottajat ovat Israel ja USA, mutta niitä alkaa olla jo monilla mailla. Laitteilla voidaan kurkistaa, mitä naapurin puolella puuhataan. Niillä voidaan viedä räjähde vihollisen päämajan ovelle asti.

 

Kun presidentti Halonen kävi Iranissa, julkaistiin kuvia, joissa hän joutui olemaan mustassa kaavussa ja suuri huivi päässään tavatessaan maan johtomiehiä.

Minua hävetti sen seudun kulttuurin naista alistava toiminta. Tuskin iranilaiset uskoivat naisen voivan oikeasti tehdä mitään päätöksiä. Riittää, kun esiintyy hauskana kukkahattutätinä vain.

 Islamilaisessa maailmassa nainen voi olla muodollisesti sosiaali- tai terveysministeri, mutta ei voida tietää, toimiiko hän vain kumileimasimena ja asiakirjojen allekirjoittajana. Valtiosihteeri näyttää, mihin pitää panna nimi. Siinäkö on naisministerin valta?

On tullut vastaan se lasikatto.

 

Vasta nyt alkavat arabialaisen kulttuurin naiset saada ajokortteja. Se koskee oikeasti vain rikkaiden perheiden nuoria naisia. Eiväthän rutiköyhät naiset voi päästä autokouluun, sillä hehän ovat miesten omaisuutta. Koraanin tulkitseminen on ollut aina miesten tehtävä ja siinä he ovat onnistuneet pitämään puolensa hyvin.

 Kristityt naiset käyttävät tuossa kulttuurissa samanlaista asua kuin islamilaisetkin. Syynä ei siis ole uskonnon vaatimus, vaan naisten kurissa pito.

 Kun oikein tarkasti tutkin itseäni ja samalla rehellisesti, tuntuu minustakin, että olisi alentavaa työskennellä naisen käskyvallan alaisena. Se on tosiasia.

 Olen tehnyt töitä suuren naisjoukon keskellä vuosikymmeniä. Se meni mielestäni hyvin.

Koin itseni tasavertaiseksi eikä minulla ollut kuin muodollinen yliote, joka johtui koulutuksesta ja alani perinteisestä hierarkiasta. Se systeemi on jo vanhentunut.

 Ei minun tarvinnut ketään käskeä, pyytää vain. Erityisen hyvänä koin sen, että työpaikan naiset eivät tarvinneet minua pelätä. He uskalsivat tulla luokseni neuvottelemaan milloin vain.

Minulle opetettiin kotona naisten kunnioitus ja se, ettei heitä saa kiusata ja painostaa, mutta myös se, että miehet johtavat.

Juuri sitä ajatusta ei näy edes vuosikymmenet pystyvän muuttamaan muuksi. Olen kyllä aito ja rehellinen, mutta tämmöisistä jutuista ei näy niin vain pääsevän eroon.

 

Olen siis oman aikani lapsi, joten, kun tiukalle pannaan, niin kyllä sieltä se lasikaton olemassaolon toive pilkahtaa esille.