Ruokinta- automaatti

Tintin ruokapöytä

 

Siistiä ruokintaa

 

Olen ruokkinut pikkulintuja kauan aikaa. Niiden touhuja on mukava seurailla. Eläimistä tiedetään, että mitä paremmassa kunnossa ne ovat ennen pesintää, sen paremmin onnistuu pesueen teko.

 Jotkut ovat sitä mieltä, että ruokinta vääristää luontoa, koska linnut eivät kohta enää osaa toimia oikein pärjätäkseen metsissä.

Vastaan siihen, että metsätkin ovat muuttuneet. Ei ole enää kolopuita, halkeilleita keloja sekä vain tuohen avulla pystyssä pysyviä, sisältä lahoja koivupökkelöitä.

Eväiden piilottaminen rankan talven varaksi ei enää tahdo onnistua, koska metsät ovat muuttumassa puistomaisiksi puupelloiksi.

 

Pahoja pikkulintujen elämää vastustavia otuksia ovat irrallaan kesät, talvet juoksentelevat kissat, joista melko suuri osa on villiintyneitä. Ne ovat luontoon hylätty ihmisen sydämen julmuuden takia.

Ruokavarkaita ovat naakat, harakat ja kuukkelin lähimmät sukulaiset, närhet. Käpytikka on mielestäni varislintuihin verrattuna siisti rasvan ja siemenien tankkaaja. Sitä eivät tiaisetkaan juuri pelkää.

Närhet osaavat lohkoa talipötköstä isoja palasia, jotka tippuvat maahan. Siitä ne kantavat nopsaan herkkupalat omiin piiloihinsa. Tämä kaikki on pois pienempien lintujen ruokapöydästä ja varkaus tulee kalliiksi muutenkin.

Närhet ja harakat hyökkäävät alhaalta päin – kuten Focke- Wulff- hävittäjä suurta pommikonetta vastaan – ja tarttuvat ruokaan kiinni. Ne lohkovat syötin tehokkaasti.

 

Mietin suojausta ja pian ratkaisin sen niin, että neljä tiaislajia osaavat käydä ruokapöytäänsä. Karjalanvarpuset ja viherpeipot eivät näy oppivan millään tiaisten mallia näyttäessä, miten pääsisi syömään.

 Perussuoja on minkkiverkosta tehty lieriö, jonka pohjan halkaisija on kaksikymmentä senttiä.  Samasta verkosta tehdään lieriön katto, mutta pohja jätetään auki.

Kattoon ja lieriön seinämiin tehdään 30 millin suuruisia pyöreitä reikiä, joista linnut oppivat pujahtamaan syöttiin kiinni.

Lieriön katosta riippuu 10 sentin mittainen 3 milliä paksusta sinkitystä rautalangasta tehty, hieman s-kirjainta muistuttava osa. Se työnnetään alhaalta päin lieriön katon verkosta riippumaan. Osan alapäässä on kiinni Tintin talipötkö, jonka ympärillä on tiheä verkko, joka tulee ostoksen mukana.

Aluksi linnut eivät keksi, miten pääsee syömään, mutta aina parvessa on yksi älypää, joka näyttää toisille ilosanoman rasvaisesta ateriasta ja pujahtaa syömään. Tieto leviää hämmästyttävän nopeasti kuin puskaradionkin tieto.

 

Jyviä tai pähkinärouhetta tarjoan automaatista, joka on ainakin 30 vuotta vanha. Sellainen on helppo valmistaa laudasta itse. Sillä tavalla siihen saa enemmän tilavuutta ruualle, ja paremman suojan lumisadetta vastaan.

Suojus on samanlainen, kuin yllä kuvattu, mutta siinä on kiinteä pohja, mutta kansi on irrallinen. Tämä sen vuoksi, että näin automaatti on helppo täyttää kuorituilla siemenillä tai halkaistuilla pähkinöillä tai muulla pöhnällä. 

Suojuksen kansi on minkkiverkkoa, jonka keskeltä automaatti riippuu ohuen rautalangan varassa. Valmistin kaksi V- kirjaimen muotoista osaa 3 millin paksuisesta galvanoidusta rautalangasta. Koukkujen toisen sakaran yläpään lenkistä kulkee ripustusnaru näiden osien välillä. 

Koko vehje nostetaan narun keskiosasta puun oksaan kiinnitettyyn koukkuun. V- kirjaimen muotoiset osat menevät lieriön verkon ylimmäisistä aukoista ja kannen aukoista myös, joten kaikki pysyy hyvin kasassa.

Tämmöisestä laitteesta pystyvät nauttimaan evästä vain 30 millin aukoista sisään sopivat linnut. Ne ovat vehkeen sisällä turvassa haukoilta ja kissojen vaaralta sekä oravilta.

Ruokintapaikka pysyy siistinä, kun käyttää valmiiksi kuorittuja auringonkukan siemeniä. Näin rotat eivät ilmaannu paikalle, mikä on isoissa asutuskeskuksissa vaarana. Rotista ei näy nyky-yhteiskunta pääsevän millään eroon.

Intiassa niitä pitävät kurissa käärmeet ja rottia pyytävät dalitit eli kastittomat.He syövät rotan, mutta tuovat niiden hännät viranomaisille, jotka maksavat niistä pienen rahan, jolla kastiton voi juuri ja juuri pysyä hengissä, kun ahkeroi.

Muu työ kastittomilla on käymälöiden tyhjennystä, viemärien saastaisten tukosten avaamista ja itsestään kuolleiden elukoiden lahtaamista.

Käyttökelpoiset osat niistäkin voidaan syödä sen jälkeen, kun basillit on hävitetty ruuasta pitämällä sitä tulen päällä.

Dalitit toimittavat myös pyhän Ganges virran rannalla kuolleiden käsittelyn ja polttamisen. Ruumiit peitetään kukista tehdyillä koristeilla ja päälle ladotaan kuivia puita. Ne sytytetään jonkun vainajan läheisen toimesta.

Tuhkat dalitit laittavat virtaan samoin kuin ilman polttamista alastomana eläneiden ja virran rannalla kuolleiden pyhien miesten ruumiit. Vesipedot repivät ne ja samalla puhdistavat jo ylen saastunutta Gangesia, jota pidetään hindulaisuudessa jumalattarena.

Tuli puhdistaa kaiken pahan. Siihen uskottiin Euroopassakin keskiajalla, kun kerettiläisiä ja naisia poltettiin noitina roviolla kansanjuhlissa. Yleisölle tarjottiin ruokaa ja olutta tai viinaa.

Kertyneet varat juoksivat kultakolikkoina Vatikaaniin.

Hommista irtoaa rahaa, kun vain pysyy tiukasti työpaikallaan. Tämän aksiooman olen ihan itse keksinyt!

Rottasota on yllä kerrotulla tavalla järjestettynä tehokasta ja halpaa ilman myrkkyjä, sillä kastittomia on Intiassa 250 miljoonaa.