Kunnia ja rohkeus

 

Hollanti oli aikoinaan suuri merimahti erinomaisen laivastonsa vuoksi. Siirtomaita, joista kalliit mausteet ja kauniit kukat laivattiin kotimaahan, oli joka puolella tunnettua maailmaa. Vieläkin Rotterdam on Euroopan suurin satama ja Hollanti on yhä kukkien suurtuottaja.

 

Merellä käy aina viima, joka kangistaa ruumiin ja ajattelun. Vain kaukana etelässä tarkenee laivassa hyvin. Toisaalta meritaistelu oli raskasta: piti nostella raskaita ammuksia vauhdilla, liikutella tykkiä ja käsitellä ruutia tarkasti. Kylmettyminen hidasti kaikkea toimintaa.

 Tähän kaikkeen hollantilaiset kehittivät hyvän lääkkeen, jota he kutsuivat nimellä genever. Se on katajanmarjaviinaa.

 Talousupseeri annosteli kylmän torjujaa koko taistelun ajan niin, että miehistöllä oli lämmin ja rohkea olo koko ajan.

Tiedettiin, että jos tykin kuula osuu vesirajaan, alus uppoaa ennen pitkää. Pelastusveneet kyllä tunnettiin, mutta niihin sopivat vain upseerit. Pelastusliivejä ei tunnettu.

 

Geneverin salaisuus vuoti Englantiin. Siellä juoma sai nimen gin eli gini. Englannin laivasto otti juoman käyttöönsä. Siitä tuli tuulisessa ja sateisessa maassa hyvin yleinen viluntorjuntajuoma. Sitä se on yhä. Juoma tekee pitkässä käytössä tunnetusti punoittavan nenän. Se on herrasmiesten tunnusmerkki.

 Rohkeus ja sankaruus eivät vaadi viinaa, vaan hyvät hermot ja kyvyn kylmään harkintaan.

Nämä omasi Horatio Nelson, joka lähti merille jo 12- vuotiaana. Hänet havaittiin eteväksi ja niin alkoi nousu Englannin laivaston huipulle. Nelson oli vara-amiraali jo 35- vuotiaana.

 

Taistelussa Nelson oli päättäväinen ja loistava taktikko. Ei hän pelännyt vihollisen tulessakaan, vaan säilytti rohkeutensa.

Napoleonin johtama Ranska oli sitkeä vihollinen, kuten Espanjakin. Suuressa siirtomaasodassa Englanti oli vallannut kummaltakin tärkeät siirtomaat.

 Nelson sai sirpaleita rintaansa ja oikea silmä sokeutui meritaistelussa.

Tykin kuula osui oikeaan käteen, joka piti amputoida hengen pelastamiseksi toisessa voitollisessa yhteenotossa Välimerellä.

Valmistettiin rautakäsi, jolla voi osoittaa kohdetta tai suuntaa ja tehdä kunniaa. Kunnian tekeminen on yhä sotilailla tärkeä toimi paraatissa tai kohdatessa toinen upseeri sekä tehdessä kunniaa sankarina kaatuneelle.

 Sotavammat eivät lannistaneet Nelsonia. Napoleonin laivastosta Egyptissä saadun voiton jälkeen Nelson ihastui Englannin Napolin kuningaskunnan lähettilään vaimoon.

 Kiihkeän romanssin seurauksena syntyi tytär, Horatia, kun Nelson oli 42- vuotias.

Nelsonin ystävä - suurlähettiläs - ei ollut millänsäkään, mutta oma vaimo paheksui seurustelua vieraan naisen kanssa.

Välirikkoa ei tullut, koska vaimo oli Karibialta ja vain kauneutensa vuoksi oli saanut komean upseerin miehekseen. Ero olisi pudottanut hänet korkealta alas. Sen hän käsitti.

Pojat ovat poikia on kova lääke niellä, mutta se ei vie henkeä!

 

Ratkaiseva taistelu merisodassa käytiin 1805 myöhäsyksyllä yhdistynyttä Ranskan ja Espanjan laivastoa vastaan. Maasodassa Ranska oli edelleen mahdoton voittaa.

Nelson piti laivasotilaansa hyvässä kunnossa. Laivasto luotti amiraaliinsa lujasti. Ruoka oli hyvää, ja koska vesi ei säilynyt kovin kauan tynnyreissä merellä, juomana oli myös englantilaisille niin rakas olut. Taistelun aikana tarjottiin giniä kylmyyttä ja pelkoa vastaan.

Alkoholismia ei kehittynyt, sillä talousupseeri annosteli juomat. Vain hänellä ja kapteenilla oli avain juomavarastoihin. 

Upseereille oli jokaisessa laivassa tynnyreissä rommia. Rommi säilyi hyvin vuosikausia, kuten ginikin. Kuumaan veteen sekoitettuna rommi on hyvä lääke vilustumiseen tänäkin päivänä.

Taistelussa Nelson ohjasi laivastonsa kahdessa samansuuntaisessa jonossa hieman takaa viistosti vihollisen pitkän laivajonon lävitse. Näin hän välttyi saamasta täyslaidallisia päälleen, mutta vihollisen laivat saivat koko ajan tulitusta pitkin muodostelmaa, mikä oli tuhoisaa.

 

Vihollinen tunsi Nelsonin lippulaivan monien taisteluiden vuoksi. Siihen aikaan suuret päälliköt pukeutuivat sota-asuun, johon kuuluivat kunniamerkit ja nauhat sekä kultapunokset. Korkean upseerin merkit näkyivät kauas kaukoputkella, ja juuri tätä tilaisuutta ranskalaiset vaanivat salaa.

Intiaanit käyttivät sotamaalausta ja päälliköt näyttäviä päähineitä sodassa. Hevoseenkin maalattiin merkkejä siitä, että oli menossa sotatila.

Aleksanteri Suurta oli monesti varoitettu pitämästä kiiltävää kypärää, jossa oli kauniita sulkia. Haavoittumisia alkoi tulla, kun persialaiset ja intialaiset keksivät, mihin pitää suunnata keihäiden ja nuolten kuurot. Aleksanterin äiti oli vakuuttanut pojalleen, että tämän isä oli jumala, Zeus. Siksi hän oli voittamaton.

 Ranskalaiset varustivat aluksiinsa tarkka-ampujia, joilla oli musketit. Niissä oli 19 millin tai 13 millin lyijykuulat. Musketin kuulaan kaatui Ruotsin kuningas Kaarle kahdestoistakin. Kun Nelson tunnistettiin, ranskalaiset ampuivat ja Nelson sai osuman, joka johti kuolemaan.

 

Ennen taistelua Horatio Nelson piirsi taistelusuunnitelmansa paperille. Kuva on säilynyt. Sitten amiraali piti laivastonsa upseereille ja sotilailleen puhuttelun, joka oli lyhyt ja isänmaallisuudessaan upea. Hän ei etsinyt omaa kunniaansa, vaan sanoi: Englanti odottaa, että jokainen mies tekee velvollisuutensa.

 Amiraalin ruumis pantiin lippulaivalla rommia täynnä olevaan suureen tynnyriin, että se säilyisi hyvin matkalla kotisatamaan. 

 Kun voittoisa laivasto palasi kotiin, järjestettiin Englannin suurelle pojalle sotilaalliset hautajaiset ja Lontoon kaupungin tori nimitettiin viimeisen taistelun paikan nimen mukaan Trafalgarin aukioksi.

 Aukiolla seisoo yhä korkea obeliski amiraalin ikuiseksi kunniaksi.