Kiusaaminen

 

Olen kuulostellut mielenkiinnolla menossa olevaa keskustelua koulu- ja muusta kiusaamisesta. Uhrien kertomukset, joista useimmat on uskallettu antaa julkisuuteen vasta aikuisena ja vieraalla paikkakunnalla, ovat järkyttäviä. Elämä on monesti tuhottu säälittävästi.

Ne, jotka ovat epätoivoissaan riistäneet hengen itseltään, eivät ole tietysti kertomassa tarinoitaan.

Lapset ovat käsitykseni mukaan hyvin solidaarisia kouluiässä myös kiusaajiaan kohtaan. Heistä ei pääosin kannella opettajalle, kotona tai ystäville. Kärsitään vain yksin. Se on pääsääntö.

 Nykyinen lainsäädäntö ei anna käytännössä mitään tukea koulun aikuisille kunnolla puuttua näihin asioihin. Vuosikymmenien ajan on kokeiltu kaikkea pehmeää toimintaa kiusaamisen kitkemiseksi, kaikki täysin turhaan.

 Kiusaamiseen on yleensä vain kaksi syytä.

Kiusaaja on yleensä epäonnistuneen kasvatuksen tulos, vaikka olisi nimellisesti uskovaisesta tai herrasperheestä.

Koko perhe voi olla niin sairas käytökseltään, että ei niissä oloissa kukaan kasva normaaliksi.

Toinen syy on se, että kiusaaja kuuluu siihen noin yhteen prosenttiin ikäluokastaan, joista tulee aikuisena psykopaatti. He alkavat tyypillisesti erottua vähä vähältä joukosta jo alakouluiässä.

Toisten kiusaaminen, koulun sääntöjen rikkominen, varastelu, pinnaus, eläintenkin kaltoin kohtelu, toisten epäonnesta nauttiminen ja sen sellainen kuuluvat kuvaan.

Varhain nämä tyypit tutustuvat päihteisiin ja alkavat tehdä rikoksia. Heille on vain vähän tehtävissä, sillä psykopatia ei pääsäännön mukaan parane koskaan.

 Myös narsistiselle luonteelle samoin kuin antisosiaaliselle persoonallisuushäiriölle on sangen vähän tehtävissä meidän maamme resursseilla.

Öljymaissa, joissa on rahaa, voidaan halukkaita hoitaa psykoanalyysillä ja muilla kovin suuresti rahaa kuluttavilla keinoilla, mutta yleensä niissä maissa ratkaisu on halpa eli hirttotuomio kovissa rikoksissa.

Samalla päästään eroon uusintarikollisuudessa.

Osa maailman maista on ratkaissut suhtautumisen nuorena rikoksen tehneisiin niin, että mitään ikärajaa ei ole, vaan tuomio on sama kuin aikuisella: murhasta kuolemantuomio, vähemmän dramaattisista jutuista pari- kolmekymmentä vuotta pakkotyötä tai elinkautinen.

Kiinassa tiettävästi ainakin 15 miljoonaa lapsena tai nuorena rikoksen tehnyttä ompelee tai muuten työskentelee ruokapalkalla vankiloiden pajoissa pakkotyössä. Siksi länsimaiset yritykset eivät monissa asioissa pärjää Kiinalle.

 Useat Suomen kunnat pärjäävät juuri ja juuri tai vain valtionavun turvin.

Siksi tarvitaan isommat hartiat, mikä tarkoittaa sitä, että valtio ottaa heti ensimmäisen kiusaamisen ilmi tultua ohjat käsiinsä, ja kiusaaja menee heti suoraan niin sanottuun koulukotiin tai vastaavaan erikoispaikkaan, jossa huonoa kotikasvatusta koetetaan ammattilaisten voimin korjata.

Näin on ehkä osa kiusaajista saatavissa oikealle tielle ja siitä ammattikoulutuksen kautta työelämään.

Niille tuleville psykopaateille – joille ei siis ole parannuskeinoa – tämmöinen paikka on sikäli hyvä, että sieltä käsin ei pääse käsiksi päihteisiin eikä rikosjengien jäsenyyteen voi liittyä kovin nuorena.

Laitoksen pitää olla suljettu, mikä on kauhistus nykyajan lylleröön elämänmenoon tottuneille.

Sieltä pääsee vapaaksi vasta sitten, kun laitoksesta käsin on työpaikka ollut puolen vuoden ajan. Sitten joka iikka saa vastata itsestään, kuten muutkin.

Arvelen, että tämä tulee pitkässä juoksussa halvemmaksi kuin nykyinen systeemi, jossa menetetään kaksi ihmistä: toinen omaksuu rikollisen elämäntavan ja toinen haavoittuu kiusaamisen vaikutuksesta niin, ettei hän pärjää työelämässä kuin vähän aikaa tai ei ollenkaan.

Jokaisen perheellisen, mutta myös yksinäisten aikuisten pitää ajatella näitä asioita tarkoin.

Oikeastaan kaikki vääryys yhteiskunnassamme johtuu edellä mainituista kahdesta syystä, joihin ei vieläkään viitsitä puuttua tehokkaasti lainsäädännön tai lähes siihen verrattavien ehdottomien toimintatapojen avulla.

 Niin sanotun vapauden nimissä voi tehdä melkein mitä vaan nykyään. Aina löytyy ymmärtäjiä, ja pahuus saa jatkua.

Kun yhteiskunta on mennyt sille tielle, että ensimmäinen asiaan puuttuva on poliisi, ollaan raakasti myöhässä. Myöhässä olevat toimenpiteet tai toimintatavat eivät enää auta.

Tuntuu, että sudetkin ovat ihmistä viisaampia kasvatustyössään. Jos nuori susi ei noudata lajityypillistä käytöstapaa, se joko karkotetaan laumasta tai tapetaan. Lauman käytös ei saa herättää turhaa huomiota, sillä silloin voi tulla kuula kylkeen. Susilla ei ole koulukoteja eikä vankiloita.

Kun valtava tsunami eli hyökyaalto surmasi yli kaksisataatuhatta ihmistä lapsia säästämättä, puhuttiin tsunaamisista vaikutuksista, jotka ovat hyvin moninaisia välittömän tuhon lisäksi. Turismi kärsii, pelko leviää, köyhyys kasvaa ja kaikille paljastuu turistimaan elämän onttous ja epätasa-arvo, naisten hyväksikäyttö ja myynti kauppatavarana.

Lupiini on sudenruoho suomeksi. Canis lupus on susi.

Voidaanko puhua lupiinisesta vaikutuksesta, kun metsästys kärsii susien hyökkäyksistä, hirvet ja peurat lisääntyvät hillittömästi, ilman rajaa? Liikenteessä alkaa tulla yhä enemmän hirvikolareita, ja suden pelko kasvaa. Marjat ja sienet jäävät metsiin tai vain porukan suojaamana ihmiset uskaltavat liikkua metsissä.

Silloin sudesta on tullut vallan käyttäjä. Vallan makuun päässyt harvoin luopuu asemastaan. Se näkyy kaikkialla, kuten Valko-Venäjällä.