Valkean jäniksen keli

 

Kanalintuja oli tuona syksynä hyvin, mutta säät eivät oikein suosineet jahtia. Lokakuussa ei ollut yhtään tuuletonta kuura-aamua, mikä vaikeutti teerenkuvastusta, ja mustien kukkojen aamulento ja soidin oli laimeaa.

Talven lähestymisen merkkinä maa oli kahteen kertaan uuden lumen peitossa, mutta sitten sää taas lauhtui ja musta maa paljastui.  Marraskuun puolen välin tienoilla, ennen kovaa myrskyä, kun näytti, että talveen se kääntyy, alkoi vesisade. Se vei lumen nopeasti.

 

Lauantaiaamuna Pekka tutkaili säätä. Se oli kostea, heikkotuulinen. Yöllä oli tuullut, ja vesisade vei viimeisetkin lumilaikut pois. 

Oli valkean jäniksen keli.

Metsäjänis ehti jo vaihtaa talviturkin päälleen eikä se pysty palaamaan kesätamineisiin. Maastossa oli erinomainen näkyväisyys, kun aikaisemmin satanut raskas, kostea lumi on painanut ruohon korret maahan.

 

Metsästäjä kierteli hitaasti tuttuja maita. Oli iltapäivä ja hämärän alkuun noin tunti. Sadan metrin päästä silmään sattui jotain vaaleaa. Se oli poikkeava seikka muuten tummassa ympäristössä. Havainto piti varmistaa. Askel suuntautui vinosti oikealta epäilyttävän paikan ohitse.

Pekka käveli tasaista vauhtia pysähtymättä, sillä niin on neuvottu. Syrjäsilmällä näkyi, että tuuhean katajapensaan alla makasi valkea jänis.

Kymmenen askelta ennen otuksen piilopaikan ohituspistettä aseen perä nousi kuin huomaamatta kohti olkapäätä, ja juuri, kun vasen jalkaterä otti tukevasti maahan, haulikko paukahti. Jänis oikeni niille sijoilleen!

 

Tällainen hiivintämetsästys muistuttaa jäniksen kiertämistä, mutta ei ole sama asia.

Kiertämiseen soveltuvat molemmat jänislajimme, metsäjänis ja rusakko.

Kierrettäessä selvitetään aamuöiset jäljet, ja lähestyttäessä makuupaikkaa tullaan lopulta ensimmäisiin paluuperiin. Nämä ovat rusakolla monesti lyhyet tai puuttuvat kokonaan. Silloin pitää vaan arvioida mahdollinen piilo ja kiertää se.

Oikeakätinen kiertää jäniksen makuupaikka vastapäivään pienentäen koko ajan kierrosta. Metsästäjä tarkkailee siinä samalla varovasti, pysähtymättä kulussaan, sitä, missä pupu kyyröttää. Kun otus on havaittu – mikä on hyvin vaikeaa, sitä ammutaan runsaan kahdenkymmenen metrin päästä suoraan hiljaisesta kävelyvauhdista.

 

Tärkein seikka mustan maan hyväksi käytössä on se, että alkutalvesta lunta on jo ollut, mutta se on sulanut pois. Tätä metsästystapaa ei voi käyttää jokaisena vuonna, koska lumi ei aina tule oikeaan aikaan eikä myöskään sopivasti sula pois silloin, kun metsäjäniksen turkki on jo valkea.

 

Lisäksi tärkeä edellytys on, ettei ole pakkasta. Silloin rouskahteleva kävelyn ääni kantaa kauas, ja jänis pakenee.

Tihkusateinen ilma on eduksi. Silloin jänis ei hevillä jätä makuupaikkaansa, jossa se piileskelee päivällä sitkeästi.

Ruokailemassa se käy vain hämärän laskeuduttua ja ennen aamun valkenemista. Se varoo haukkaa ja huuhkajaa, joka voi iskeä pilvisellä ilmalla päivälläkin.

 

Ruokailuhetket ovat mahdollisimman lyhyitä, sillä turkin paljastava väri on niin selkeä. Tämän vuoksi jänis tulee mielellään syömään äskettäin kaadettujen koivujen silmuja ja ohuita varpuja. Niitä se löytää helpoimmin polttopuusavotalta, jossa latvuksia on sille yllin kyllin.  

 

Näihin aikoihin tavallisesti useimmat tekevät rankoja metsässään. Kasat ajetaan sitten vahvan lumen aikaan helmi-maaliskuussa moottorikelkalla tai traktorilla kotiin tai mökille.

Tähän metsästysmuotoon kuuluu olennaisena seikkana luonnollinen ruokahoukutin. Kokemuksen mukaan jänis löytyy useimmiten piilosta sadan metrin sisältä. Se ei paljastumisen pelosta juokse kauemmaksi, ja tätä seikkaa kokenut metsästäjä käyttää hyväkseen.

Koivuja on syytä kaataa useammasta paikasta niin, että tuulelta suojaava kumpare, taimikko taikka katajikko suurten kuusten alla on lähellä.

 

Pekka sytyttää tervastulet ja valmistelee samalla saaliin kuljetuskuntoon. Nyt ei ole kiire mihinkään. Yöllä alkaa sääennustuksen mukaan myrsky, mutta vielä on täysin tyyntä. Nuotion savu nousee suoraan ylös. Sen loisteessa kypsyy lenkkimakkaran pätkä. Täällä metsän suojassa eväät maistuvat. Mikä siinä lienee, että kotona keittiön pöydän ääressä sama ruoka ei ole yhtä herkullista?

 

Ruokaillessa juolahtaa mieleen vanhojen ohje, että lähestymisvaiheessa jänistä ei saa katsoa suoraan kohti. On toimittava niin, että pupu uskoo, ettei sitä ole huomattu. Pysähtyä ei saa lainkaan. Jos este ilmaantuu väliin, on mentävä vaan eteenpäin ja yritettävä toisesta suunnasta. Oikeakätisen on suunnattava kulku oikealta puolelta ohitse, vasenkätisen vasemmalta. Sillä keinolla laukaus suoraan liikkeestä onnistuu parhaiten.

 

Tämän metsän omistaja on käyttänyt omaa tyyliään metsän hoidossa ja myynnissä. Hän tekee kaikki työt itse eikä salli koneellista puun korjuuta. Metsäalueella kiertelee kovempia maanpohjia myötäillen traktorin ura. Juuri muuta ihmistoiminnan selkeää merkkiä ei helposti erotukaan. Loppuun kasvaneita puita metsän omistaja kaataa sieltä täältä auttaen seuraavaa puusukupolvea nopeampaan kasvuun. Tukit ja propsit hän ajaa talvella työkelkan ja reen avulla traktorin uran varteen ja sitä kautta tien varteen.

 

Sinne tänne metsään hän tekee pieniä puun pituuden kokoisia aukkoja, jolloin tuulen kaatoja ei synny. Aukkoihin kasvaa luonnostaan hyvää vauhtia koivuja ja leppää ilman kustannuksia. Näiltä aloilta omistaja saa polttopuuta sekä itselle että myyntiin. Aluskasvustoksi ilmaantuu ilman istutusta kuusen taimia.

Kanalinnut tuntuvat suosivan tämäntapaista metsää, ja Pekka on käyttänyt aluetta vuosikausia lintujen kuvaamiseen ja tarkkailuun. Teerien touhuissa on kummallista viehätystä, johon ei kyllästy hevillä.

 

Puronotkosta kuuluu siipien räpistelyä ja kutkatusta. Pekka jättää repun ja aseen nuotiolle ja hiipii kamera mukanaan lähemmäs. Melkoinen teeriparvi ruokailee koivuissa ja suurissa lepissä. Ne ovat pelottomia ja päästävät helposti haulikkohollille. Tietävätkö ne, että vaaraa ei enää tänä syksynä ole ukkoskeppimiehistä?

Hämärän laskeutuessa kaikki teeret näyttävät mustilta taivasta vasten. Muutamia kuvia ja kaksi videonpätkää tallentuu vilkkaista linnuista.  Kostea ja tuuleton sää on ne kesyttänyt.

Vain muutama aste pakkasta ja askelen alla rouskuva maa tekevät ne aina valppaiksi, ja kuvaamisen vaikeaksi. Nyt teeret tuntuvat erityisen kesyiltä, ja lyhyen matkan vuoksi erottuu selvästi niiden moni-ilmeinen keskustelukieli.

 

Pekka vetäytyy kuusten suojassa kauemmas ja jättää teeret syömään ilta-ateriaansa. Kameraa taskuun asetellessa sattuu silmään valkea jänis pienen näreen alla kahden metrin päässä! Se ei pakene, vaikka mies ohittaa sen läheltä.

 

Hyvillä mielin saaliista ja riistahavainnoista on aika suunnistaa kotiin päin.

 

Varhain aamulla Pekka herää myrskyn ääniin. Rakennus rytisee, ja isosta lehtikuusesta, joka on tuulen päällä, lentää yhtenään oksanpätkiä ikkunaan. Sähköt ovat poikki, mutta maukas aamupala syntyy varasysteemin avulla. Viiden kilon kaasupullo ja kahden keittopaikan kaasulevy on pelastanut ennenkin samantapaisessa tilanteessa. Koko kylä näyttää olevan pimeänä. Tuntuu kuin asuisi yksinään erämaassa, sillä pimeyden valta on sulan maan aikana vahva. Tämmöisenä varhaisena aamuna on melkein nautinto kuunnella tuulen riehumista omassa lämpimässä pesässään. Leivinuuni ja varaava takka varmistavat lämmön ja tarvittavat askareet onnistuvat otsalampun varassa.

 

Yhdeksän maissa sähköt palaavat. Jääkaappi ja pakastin hyrähtävät käyntiin.

Tuulen voima on uskomaton. Se tuntuu menevän haalarin läpi postilaatikolle kävellessä. Tielle on pudonnut vanhasta koivusta oksia ja melkein kymmenen senttiä paksuja koivun rungon pätkiä. Ne ovat peräisin pienemmästä puusta, joka on kuollut pystyyn. Onneksi kukaan ei ole ollut juuri silloin autolla liikkeellä. Läpimärät, parimetriset rungon kappaleet ovat raskaita ja autoon osuessaan hengenvaarallisia.

 

Tuulen voima yltyy ja on huipussaan puolen päivän tietämillä. Sen jälkeen ilma tasaantuu, ja kun kello käy kolmatta iltapäivän tuntia Pekka lähtee metsälle. Tuuli käy luoteesta tasaisena, ja ulkona on selvästi lämpöasteita. Valkean jäniksen keli ei ole vielä ohitse. Tämänkaltainen myrskytuuli melkeinpä varmemmin pitää metsän otuksen piilossaan. Eilen oli eilen ja nyt on nyt.

 

Metsässä askel suuntautuu edellispäivän jäniksen piilopaikalle. Se on nyt tyhjä, mikä ei ole yllätys, sillä tuuli käy purolaaksoa pitkin. Vuosien kokemuksella Pekka tietää, että aikuinen jänis muuttaa sopivin välein makuupaikkaansa. Niin se pyrkii välttämään liikkumista aina samaa reittiä pitkin. Lajityypillinen käytös pitää hengissä, ja viisaimmat jäävät jatkamaan sukua alituisessa saalistuspaineessa.

 

Tuulisella säällä on kierreltävä mäkien suojan puolia.  Harventamaton taimikko on pahinta, sillä siellä näkee vain vähän matkan päähän. Vanhat jänikset tietävät sen. Vaikka metsästäjä törmäisi piilopaikkaan, tiheikössä ampuminen ei useimmiten onnistu.

 

Mäen takana on melkein tyyntä, vaikka ylhäällä puut taipuvat reilusti tuulen paineessa. Etuvasemmalta sattuu silmään maahan asti ulottuvan kuusen oksan takaa vaalea laikku. Siinä kyyröttää metsäjänis. Sen ääriviivat näkyvät selvästi neulasharson lävitse. Kun ampumamatka on sopiva, Pekka ampuu liikkeestä. Jänis ei värähdäkään, vaan kuolee niille sijoilleen. Matka on sopiva, runsaat parikymmentä askelta.

 

Tauolla ei nyt tee mieli istua kauan, sillä tuulen jäähdyttävä vaikutus on selvä. Kymmenen minuuttia saa saalis riippua. Siinä ajassa enin veri tippuu pois, ja iltapäiväkahvin ehtii nauttia kiireettä.

 

Pienen suoaukean reunaa lähestyessään Pekka huomaa, että jänis palloilee epätietoisen näköisenä suolla. Onko äskeinen ammunta ajanut sen piilostaan vai onko se matkalla ruokailemaan?

Jänis kapsahtaa vähän väliä takajaloilleen ja on valppaan näköinen.

 

On viisainta odotella.  Pekka istahtaa reppujakkaralle vartin ajaksi.  Maasto laskee tästä etuvasemmalle, ja siellä on tuulen suunnan kannalta suojaisaa.

Metsämies palaa jälkiään takaisin ja koukkaa sitten rinnettä alaspäin. Nyt on hiivittävä erityisen varovaisesti, sillä jänis on kerran makuupaikkansa jätettyään kokemuksen mukaan ainakin puolen tunnin ajan pakoherkkä.

 

Varovaisuus ei ole yhtään liioiteltua, sillä runsaan sadan metrin etenemisen jälkeen näkyy valkea jänis! Se ei ole vielä laskeutunut pitkälleen vaan istuu liikkumatta kuusen rungon vieressä niin, että oksat peittävät sen osittain. Valkoinen väri kavaltaa, ja se on tämän metsästystavan valtti.

 

Haulikko paukahtaa toisen kerran tänä alkutalven myrskypäivänä.  Jänis kellahtaa kyljelleen.

Pekka on kokeilemalla löytänyt erinomaisesti käyvän patruunan haulikkoonsa. Latauksessa on 34 grammaa hauleja, ja ampuessa rekyyli hyvin mieto. Haulien peitto on tasainen ja tiheä, juuri sopiva valkean jäniksen kelille.

 

Seuraavina päivinä sää muuttuu, ja muutoksen mukana loppuu mustan maan taika. Kolme jänistä jää vuoden saaliiksi, ja se ei ole ollenkaan huono tulos koirattomalle metsästäjälle.