Taistelu kompostin puolesta

 

 Olen käyttänyt pikakompostoria jo kauan. Sitä ennen minulla oli 1,2 kuution vetoinen omatekoinen laite. Sen pohjassa oli minkkiverkko ja seinät oli valmistettu neljänä eri elementtinä, jotka olivat toisissaan kiinni 12,5 senttiä pitkillä teräsruuveilla, joita sanottiin ruostumattomiksi. Laitteen kansi nousi saranoilla ja etuseinämään laadin säädettävät tuuletusaukot.

 Tyhjennyksen vuoksi koko etuseinämän kykeni ottamaan pois, koska se oli neljän vankan ruuvin avulla kiinni. Tämä komposti ei jäätynyt koskaan, mutta koska vesivanerikaan ei ole ikuista, vehje piti lopulta romuttaa.

 

Ostin rautakaupasta Biolanin pikakompostorin, jonka kanssa on muuten hyvin mennyt, mutta se tuntuu hieman liian pieneltä. No, sille ei mitään voi. Talvisesta kompostin tyhjennyksestä jo aloin tykätä, kun oli monia lauhoja talvia. Silloin pystyi helposti pesemään ulkona lapion ja suuren muovipaljun kompostiliasta.

 Kaiken varalta pesin pyykinpesuaineella neljä viiden litran pienkonebensakanisteria syksyllä, jotta kompostiin saa lisää lämpöä, jos se uhkaa sammua.

Kertasin talvikompostoinnin tärkeät aksioomat netistä. En osannut odottaa näitä äkillisiä pakkasia, jotka ilmaantuivat juuri sen jälkeen, kun olin tyhjentänyt kompostin alaosan.

 

Tiistai-iltana pikakompostorin lämpötila oli laskenut kahteenkymmeneen asteeseen. Koetin katsoa sisälle, mutta se ei onnistunut, koska kansi oli jäätynyt kiinni. Ei siinä auttanut muu kuin virittää auton sisätilalämmitin ja aloittaa kylmässä viimassa kurja ja kovin hidas sulatus. 

Tiiviste oli jäätynyt kiinni vastinpintaan, jossa oli jäätä. Täytin kaksi kanisteria kuumalla vedellä, ja panin ne runsaan keittiöpaperipakan päälle kompostiin. Sitä ennen sirottelin kompostiherätettä neljä mitallista antamaan potkua bakteeritoiminnalle.

 Keskiviikkoaamuna oli jo reilu pakkanen ja laitteen mittari näytti vain kymmentä astetta. Pikakompostorin kansi ei auennut taaskaan, vaan se oli jäätynyt kiinni. Tajusin heti, että kannen tiivisteet olivat jääneet syksyllä vaille silikonispraykäsittelyä. Caramba!

 

Noudin varastosta 4x6 metrisen kevytpeitteen ja ankkuroin sen lumen avulla maahan tuulen yläpuolelta. Vedin virtakaapelin uudelleen paikalle ja aloin auton sisätilalämmittimellä sulattaa kantta. Työ kävi hitaasti purevassa tuulessa. Onneksi peitteen suojassa pärjäsin. Kohta kansi avautui. Huomasin, että alue, johon tiiviste vastasi oli kirkkaassa jäässä.

 

Jätin lämmittimen töihin kannen rakoon ja hain jääraapan.  Sillä kihnutin kärsivällisesti jään ja huurteen pois.

Otin jäähtyneet kanisterit pois ja laitoin kaiken jäljellä olevan kompostikuivikkeen kymmenen sentin paksuisena kerroksena sisällön päälle. Toin kaksi uutta kanisteria lämpöä antamaan ja sidoin kovassa tuulessa narun pitämään kevytpeitettä paikoillaan pikakompostorin ympärillä. Sormia kirveli pakkasviimassa ikävästi.

 

Torstaiaamuna kiirehdin huolekkaana tutkimaan, miten on käynyt. Pakkasta oli 28 astetta, mutta tuuli oli onneksi asettunut. Kompostorin mittari näytti 32 astetta, mutta kansi oli taas jäätynyt kiinni.

 Piti aloittaa uudelleen kannen sulatus kevytpeitteen alla, ja sitä ennen täytin taas sisälle valmiiksi kaksi muuta kanisteria kuumalla vedellä. Sulatus vei aikaa, mutta sehän ei mitään maksa minun mielestäni.

Pyysin vaimoa tuomaan reissultaan säkillisen Teho- kompostikuiviketta. Hän lähti hoitamaan 90- vuotiaan äitinsä asioita kauppaan.

 Sain kannen auki, poistin jään taas kerran sekä vaihdoin kuumat kanisterit kompostin sisälle. Sidoin pakkasessa narun uudelleen pitämään kevytpeite paikoillaan.

Soitin Krönkön alakertaan, että jos eukkoni ilmestyy sinne uteliaana, hänelle on kannettava kaksi säkkiä autoon Teho-kompostikuiviketta, mutta maksua ei saa ottaa, koska minun on sopimuksen mukaan tultava itse hakemaan tilattu kumiköysi ja metallikoukut, jolloin maksan koko pompsin.

 Vaimo tuli, mutta toi vain yhden säkin kuiviketta. Käsky ei ollut mennyt toiselle myyjälle asti.

Yöksi sulatin kannen jälleen auki, laitoin tehokuiviketta 15 senttiä kompostiin, vaihdoin kuumavesikanisterit ja sidoin kevytpeitteen paikoilleen nyt kumiköyden ja siihen sitomani koukkuparin avulla.

 

Sää lauhtui äkimmin kuin ennustettiin. Jo aikaisemmin olin huomannut, että kompostiheräte alkaa tehota kolmen – neljän päivän päästä syysoloissa. Talvi on eri juttu. Virkistys ei auta niin nopsaan.

 Tilasin Namolta mittojen mukaan kahdesta eri kankaasta ommellun hupun, jolloin pikakompostori on suojassa lumimyräkällä ja kovalla pakkasahavalla. Kun lumi sulaa kompostorin kannen päällä, vesi valuu alas, ja siellä se jäätää kantta kiinni. Tämän pitäisi estyä hupun kautta.

 Taistelun jälkeen huomasin, että tehokuiviketta olisi pitänyt panna jo alun alkaen paljon enemmän. Sääntö lienee, että tehokuivike käyttöön silloin, kun pysyvä lumi tulee maahan. Kuivike sitoo prosesseissa syntyvän kosteuden. Silloin kansi ei jäädy kiinni.

No, oppia ikä kaikki, sanotaan. Pitihän tuo ihan varmistaa itsekin!