Puhdistus
Maggo ampui mahdollisesti 10 000 ihmistä ja kenraalimajuri Vasili Blohin noin 8000, kaikki omakätisesti. Edellinen ei saanut nukuttua, kun syyllisyys painoi. Hän joi votkalla itsensä tajuttomaksi, että uni tulisi. Maksa ei kestänyt, ja kirroosi vei teloittajan hautaan.
Pääministeri Nikita Hrusthsev poisti Vasili Blohinilta kenraalin arvon. Sen myötä meni hyvä eläke ja neuvostoupseerin kunnioitettu asema. Kansa uskoi, että kaikki kenraalit vaikuttivat Saksasta saatuun voittoon Suuressa Isänmaallisessa sodassa. Kenraaleita kunnioitettiin. Blohin teki itsemurhan aseman menetyksen ja omantunnon syytösten vuoksi.
Hän oli ampunut itse Venäjän kaikkien aikojen etevimmän sotamarsalkan, Tuhatshevskin ja kaksi omaa esimiestään puhdistuksissa. Saksan tiedustelupalvelu ujutti venäläisten tietoon asiakirjan, jossa oli ammattiväärentäjän kirjoittama Tuhatshevskin nimikirjoitus. Syytön mies ammuttiin vakoilijana. Saksassa oltiin pokkana vaan, kun tuli tieto niskalaukauksesta Moskovassa.
Saksalaiset
löysivät haudat jo 1942 Smolenskin länsipuolelta.
Useimmat muistavat
Balkanilla Jugoslavian hajoamissotien laajat puhdistukset, joita emme uskoneet
olevan mahdollista tehdä Euroopassa. Niin vain kävi.
Jo Pitkässä Vihassa Venäjä pyrki autioittamaan Suomen alueita polttamalla ennen talvea
siviilien koteja ja viemällä kiinni saamansa ihmiset vankeina Venäjälle
orjiksi.
Ruotsin armeija
oli kuitenkin niin kova tekijä silloin, että sota kääntyi Ruotsin voitoksi. Rauha tehtiin Täyssinässä 1595 ikuisiksi ajoiksi, kuten silloin oli tapana.
Venäläisten julmuuksien vuoksi lähti
Ovaskan talosta Olli- niminen nuori mies Kirvusta vesireittiä pitkin
ylävirtaan ja päätyi nykyiseen Pohjois-Savoon. Siellä papit lisäsivät
sukunimeen tavan mukaan jatkon -inen.
Ruotsin
suurvalta-ajan armeijassa palveli moni suvun jäsen Kuopion seuduilla.
Kun kaupungin varuskunnan johto neuvotteli antautumisesta, luvattiin varusväelle vapaa pääsy pois. Aseet piti jättää.
Kun sopimus oli
tehty ja Viipuria puolustanutta sotaväkeä marssi muurien ulkopuolelle, venäläiset söivät sanansa. Aseettomat
sotilaat vangittiin ja vietiin pois. Heistä ei ole sittemmin kuulunut mitään.
Pekka Ovaskainen- niminen sotilas taisteli Suomen armeijassa kauan sodan aikana, mutta elämä päättyi Napuen taistelussa Pohjanmaalla.
Asetoveri todisti
oikeudessa rauhan palattua 1721, että Pekalle tuli musketin kuula
keskivartaloon. Mies huokaisi kerran vain ja kuoli saman tien. Napuen taistelu päättyi verilöylyyn. Venäläiset ryöstivät taistelukentän.
Oikeus pohti näitä
asioita siksi, että sotilas saattoi olla perheellinen tai omistaa talon,
jolloin oli tärkeää selvittää, elääkö mies. Oli tehtävä perinnön jako ja
annettava leskelle lupa etsiä uusi mies. Ilman miestä oli silloisessa yhteiskunnassa melko mahdoton pärjätä.
Vain yksi perhe
välttyi puhdistukselta lähisukulaisineen.
Vastaus on, että
kyseisen tien oli jo yli sata vuotta aiemmin kulkenut osa samaa sukua.
Siihen aikaan pidettiin sukulaisiin yhteyttä hevos- ja venekyydeillä.
Hailuodossa
venäläiset teurastivat kirveillä ja miekoilla 800 pakolaista, jotka olivat
asettuneet levähtämään rannalle pakomatkalla Ruotsin puolelle. Oulu oli jo venäläisten valtaama. Rannikon
taloista vietiin paljon lapsia orjiksi myyntiä varten Venäjälle.
Ruotsi olisi puolustussodalla pärjännyt hyvin, sillä armeija oli kunnossa.
Kuninkaan valta oli absoluuttinen, ja hän kärsi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Kaarle XII lähti
päättömään sotaretkeen Sisä-Venäjälle asti. Armeija oli meren
takana, joten huolto sen aikaisilla kuljetuslaitteilla on mahdoton. Huolto perustui vielä silloin ryöstöön. Se edellytti jatkuvia voittoja.
Olisi pitänyt vain
puolustautua, sillä Venäjän armeijan huoltoreitit olivat tavattoman pitkät ja
hankalat silloisen Ruotsin alueen rajoille.
Kävi niin kuin
kävi.
Sodan jälkeen
Suomen asukasluku oli noin 150 000. Väkeä palasi kyllä rauhan palattua
Ruotsista, mutta puhdistus oli suuri, sillä Venäjälle viedyt jäivät
orjuuteen ja myytiin aina Persiaan asti, joten palaajia ei ollut siltä
ilmansuunnalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti