Opetustehtävä

 

Kärsivällisyyttä se vaatii, ja sitkeyttä. Pitkäjänteisyyskään ei ole pahasta. On luotava tunnelma, että tässä pysytään, eikä opettaja katoa minnekään. Semmoinen huolestuttaa, eikä huolten kuristaessa synny hyvää jälkeä.

Kysymys on jäniskoiran kouluttamisesta.

Jo pienenä pentuna se on vietävä omassa metsässä mukaviin paikkoihin. Niitä ovat mäet, tulipaikat sekä kauniit kallioalueet, joissa iltapäivällä on ihanaa makailla auringon lämmössä.

Näissä paikoissa on hyväksi asioille opettaa pillin avulla luokse tuloa. Aina kun pentu tulee, se pitää palkita koulutuspalalla. Kotona juuri ennen ruoka-aikaa on jo varhain syytä käyttää pilliä. Maittavaa evästä tulee tämän merkin jälkeen luotettavasti joka kerta. Se asia menee kalloon ikään kuin nälän voimalla.

Metsään on syytä ottaa mukaan reppujakkara ja tulentekovehkeet, evästäkin. Miehen tehtävä ei ole etsiä tai ajaa riistaa, vaan on se yksinomaan ajokoiran hommaa. Siksi pitää janttautua paikoilleen, ja antaa etsijän etsiä, kunnes se tulee hieman huolestuneena isäntänsä luo. Silloin voidaan siirtää havua ja etsiytyä seutuun, jossa jänikset mieluiten oleilevat.

Hännän liike toimii varsin luotettavasti innostuksen ilmaisimena. Tuoreet jäljet näkyvät myös koiran liikkeiden kiivastumisena. Juuri silloin pitää isännän rauhoittua. Etsintään ei tule osallistua lainkaan, muuten koiralle valkenee, että isäntä etsii riistan ensin, ja sitten vasta alkaa ajo.

Lyhyitä reissuja pitää tehdä melkeinpä päivittäin. Silloin koiran pentu oppii tuntemaan alueen ja sen into säilyy. Semmoisesta vätystelijästä, joka makailee ja on aina vailla evästä, ei tahdo tulla sitkeää ajuria. Riistavietti on synnynnäinen ominaisuus. Sitä ei voi mitenkään opettaa, herätellä tai pakottaa esiin.

Onnellista on, jos aina ennen lähtöä pois metsästä tehdään tulet. Niillä on mukava istua ja sinne rauhoittuu useimmiten pentukoirakin levähtämään. Tulilla sille voi antaa makupalan, vaikkapa käristettyä makkaraa. On muistettava silloinkin ensin antaa merkki pillillä.

Kun pillille tulemisen jäniskoira oppii jo nuorena, se useimmiten tulee vanhempana luokse kesken ajonkin. Taito on tarpeen illan hämärtyessä tai silloin, kun metsästellään vieraalla paikkakunnalla. On surullista, jos koira jää yöksi metsään ajamaan susien revittäväksi tai joutuu harhaillessaan maantiellä liikenteen jalkoihin.

Useimmiten narttu ajaa jo ensimmäisenä syksynään muutamia kelvollisia ajoja, mutta uroskoirasta ei pidä huolestua lainkaan niin äkkiä. On hyvä, jos se oppii toisella vuodellaan etsimään ja ajamaan jänistä.

Parhaiten oppia kertyy metsäjänisten kanssa puuhatessa. Rusakoita ajokoiraväki vihaa tulisesti, koska niitä ajaessa jäljet tahtovat aina viedä maantielle eikä säännönmukaisesta kiertämisestä ole merkkiäkään.

Asioille on eduksi, jos isäntä onnistuu kaatamaan jäniksen ajon ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana. Silloin koiran pään sisälle tulee sellainen valaistus, että tästäkö se kyse olikin. Ennen oli tapana ensimmäisen saaliin yhteydessä antaa nuorelle koiralle runsaasti otuksen verta. Uskottiin, että se kiihdyttää hinkua metsän riistan perään.

En tiedä, onko tällä merkitystä oikeasti, mutta hyvästä työstä kyllä joku palkkio pitää antaa. Siinä itäsuomalaisessa kulttuurissa, jossa minä olen metsämieheksi kasvanut, tulien teko metsään oli saaliin saannin jälkeen välttämätöntä.

Myöhemmin olen lukenut meikäläisestä mytologiasta, että jos vieras tuli suuren saaliin kaatumisen jälkeen paikalle ennen kuin tuli oli sytytetty, ampujan velvollisuus oli jakaa saalis vieraan kanssa. Jos kaatotulet oli jo ehditty sytyttää, jakamiseen ei ollut velvollisuutta.

Kun koira on ajossa kastunut perusteellisesti, on eduksi, jos sen kuivaa karkeaan pyyhkeeseen ja opettaa olemaan tulilla, jossa se melko pian kuivuu. Parhaansa tehnyttä eläintä on tapana hyvitellä monin tavoin ja puhella sille mieli kepeänä hauskoja tarinoita. Se lujittaa toveruutta, ja yhdessähän siinä monesti koulua käydään. Täysin valmista ei koskaan tule, sillä metsän otukset ovat arvaamattomia.

Suomenajokoira on hyvä perusrotu ajojahtiin. Myös venäläistä rotua käytetään. Se on vähään tyytyväinen eikä säätä sairasta. Se on varmaankin rotuna säilynyt tottumalla viluun ja nälkään, sillä Venäjän kansa on läpeensä votkaan mielistynyt. Siellä otetaan kostuketta joskus päiväkausia. Eläinten hoito voi kokonaan unohtua silloin. 

Moni muistaa vielä, miten Mathias Rust lensi Suomesta Moskovan punaiselle torille pienkoneella. 

Koko Venäjän ilmapuolustuksen johto oli Saksasta saadun voiton juhlapäivänä humalassa. Pienkoneen kimppuun - kun se lentää hyvin matalalla -  on kovalla nopeudella kiitävän hävittäjän vaikea käydä. Röyhkeä lentäjä olisi toki voitu pysäyttää potkurikoneella, mutta hommaan kykeneviä ei löytynyt. Ei, sillä tuo Voiton päivä on kaikkein tärkein juhla. Lasit täyttyi, täyttyi, tyhjeni samassa. 

Israelin suurena juhlana Jom Kippurina 1973 arabit yrittivät lyödä Israelin lopullisesti yllätyshyökkäyksellä. Se ei onnistunut, koska Israelissa ei ole votkan juonnin perinnettä.

Ruotsin pienoisajokoira, dreeveri, on pätevä jäniksen ja metsäkauriin ajaja, kuten beaglekin. Nämä hitaat ajurit ovat siinä mielessä mukavia, että metsäjänis ei lähde kauas, koska ajo etenee verkkaisesti.

Ajometsästyskausi kestää puoli vuotta syyskuun alusta alkaen. Silti nykyajan kiire ja väestön pakkautuminen etelään aiheuttavat sen, että yhä harvemmassa on ajokoiraväkeä.

Jänissaaliskin on pudonnut yli puolesta miljoonasta kymmenesosaan entisestä. Syytä siihen ei täysin tunneta. Rusakon leviäminen yhä pohjoisemmaksi ja petojen hillitön saalistus lienevät asiaan vaikuttamassa. Ahma, ilves ja susi, kaikille näille jänis on vain yksi suupala, ja niitä maistiaisia menee kurkusta alas pitkin vuotta.

Onneksi ilveksen pyyntiin saa säännöllisesti lupia, jolloin tilanne tervehtyy niin, että yhdenkään tupsukorvan pennun ei tarvitse nääntyä nälkään. Nälkäkuolema on luonnon keino hillitä petomäärää.

Susille pitäisi antaa säännöllisesti kaatolupia siellä, missä ne käyvät kotieläinten kimppuun tai kiertelevät pihoissa. Susi kuuluu erämaiden luontoon, mutta ei syömään koiria, karjaa tahikka pelottelemaan ihmisiä.

Poikkeavasti käyttäytyvä peto ei parane. Se pitää tappaa. Jo muinaisen Israelin laki sanoi, että poista paha keskuudestasi. Se on osuvasti sanottu ja ylös kirjoitettu.