Kävely on ihmisen
paras lääke
Yllä seisova
otsikko on lainaus lääketieteen isän, Hippokrateen, ajatuksista. Hän eli
Kos-saarella noin 2400 vuotta sitten. Siellä oli laitos, jossa ihmisiä
hoidettiin kokonaisvaltaisesti ja hyvin.
Ohje tuntuu liian
yksinkertaiselta, että sen sanomaa voisi heti uskoa. Mutta, mennäänpä vähän
pintaa syvemmälle, ja tarkastellaan, mitä lausuman takana mahtaisi olla.
Lapsi oppii
kävelemään vuoden – puolentoista ikäisenä, keskimäärin. Huomattuaan tämän
ihanan taidon edut, lapsi tulee iloiseksi ja harrastaa sitä aikuisten riemun
kohteena hyvin mielellään. Vähitellen kävelyyn tulee vauhtia ja varmuutta ja
ennen pitkää piltti juoksee.
Kävely harjoittaa
hyvin tehokkaasti tasapainoa ja niin ollen ruumiin hallintaa. Mikään ei ole
tehokkaampaa kuin kävely maastossa tai polulla.
Kävely harjoittaa
silmän ja jalkojen välistä yhteistoimintaa.
Juurien ja
kivenmuhkuroiden vuoksi on otettava pidempiä tai lyhyempiä askeleita, jotta
kulku olisi juohevaa. Kun paljon kävelee, nämä toiminnot kehittyvät
automaattiseen suuntaan eivätkä rasita kävelijää.
Kävelyllä on hyvä
vaikutus alaraajojen, vatsan ja selän sekä niskojen lihaksistoon. Se on pehmeää
treeniä, kun suuret lihakset harjaantuvat vähitellen. Kaikki käy keveästi
ja joustavasti. Erinomaisen tärkeää on kävelyn vaikutus luustoon varsinkin
selässä ja alaraajoissa. Jos mukaan otetaan sauvat, yläraajatkin saavat
harjoitusta.
Tiedetään, että
liikunnalla kerätty luuston massa kasvaa kolmikymmenvuotiaaksi. Sitten se alkaa
vähentyä prosentin vuosivauhtia, kuten lihasvoimakin.
Kun elimistö saa
riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia sekä liikuntaa kävellen, hiihtäen tai
kevyesti juosten, luusto vahvistuu. Kun kerätty pääoma on suuri, on vara sitä
menettää, eikä luusto rapistu osteoporoosiin eli luukatoon vanhuuteen mennessä.
Lihavuus ei suojaa
kaatuessa luun murtumalta. Yleisimpiä ovat ranteen, nilkan, solisluun ja lonkan
murtumat.
Lonkkamurtuma on
hengenvaarallinen. Sen seurauksiin kuolee moni, sillä verenvuoto ja kudostuho
on merkittävät.
On sääntö, jonka
mukaan kolmasosa toipuu erinomaisesti, kolmasosa kotona pärjääväksi, mutta jää
kunnoltaan alentuneeksi. Viimeinen kolmannes kuolee vammaan pian tai jäätyään
vuoteen omaksi henki menee lopulta yleiskunnon romahdukseen muun syyn kautta.
Sellainen voi olla veritulppa, influenssa tai keuhkokuume.
Kävely näyttää
siis lähes välttämättömältä ihmisen terveydelle. Siksi Hippokrates jätti
jälkimaailmalle syvällisen ajatuksensa.
On huomattava,
että mestari ei puhu mitään juoksusta. Tämä on tärkeää huomata.
Juostessa kaikki
virtaa nopeasti ohitse, ja kaikki tarkkaavaisuus on suunnattu alustaan päin,
ettei vain kaatuisi epätasaisuuksiin, puun juuriin, kuoppiin tai kiviin.
Kävellessä, joka
on automaattista ja hitaampaa, silmä voi katsella puita, eläimiä, lintuja,
maisemia, kaikkea sellaista, mistä saamme ravintoa sielulle. Korvaan kuuluu
lintujen laulua, laineiden liplatusta, tuulen huminaa tai naisen ihanan
alttoäänen pajatusta mukavista asioista.
Tämä kaikki – ja
metsä ylipäätänsä – hoitaa ihmistä niin, että se vastaa aivan syvää
mietiskelytuokiota tai muuta hengellistä harjoitusta. Kävelyn etuna on vaikutus
luustoon, lihaksistoon, sekä verenkiertoelimistöön ja hengitykseen.
Olemme tehneet
matkan Hippokrateen ajatukseen ja todenneet hänen viisautensa.
Meille on tarjolla
monenlaisia hoitokeinoja ja lääkkeitä, mutta kaikki ne maksavat.
Kävely on
toistaiseksi ilmaista kaikkialla, teillä, poluilla, portaikoissa,
kansallispuistoissa, jäällä, melkein missä vaan.
Tärkeää on hankkia
hyvät kävelykengät sulan maan ajaksi sekä toiset talveen. Liukkaille keleille
tarvitaan kenkiin kiinnitettävät liukuesteet. Jos varat riittävät, paras ratkaisu on puuhata itselleen oikeat
nastakengät.
Mikä kaikkein
parasta, meillä Pyhäsalmella on Kauko Tikkanen ja hänen nastakenkäpalvelunsa.
Hän ottaa vastaan nastakenkien sovittajia liikekeskus Voltissa.
Sanotaan, että metsä hoitaa oman väkensä. Niin se tekee ja antaa meille ihmisille akun latausta ja potkua jaksaa eteen päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti