Kirje Lavroville

 

 

Kirjoitan ministerille pelastuksen takia, koska hallitus, jossa olette jäsen, on pannut toimeen monia murhia kotimaassa ja ulkomailla.

 

Ranskalaiset ovat lukeneet Teidän ruumiin kielestänne, että suunne puhuu lehdistötilaisuuksissa mitä käsketään, mutta omatunto sanoo toista.

 

Ette siis ole vielä toivoton tapaus.

Te opitte lapsena singaleesin kieltä, kun vanhempanne olivat diplomaatteina Sri Lankassa.

Ranskan kielen hallinta on Teillä täydellistä, koska nuorena olitte Pariisissa. Ikäisenne pojat opettivat Teille kaikki sanonnat, joita ei kohteliaassa kielenkäytössä sanota, joten pärjäätte hyvin kielen puolesta.

 

Ranska järjestää Teille talviasunnon Rivieralta, jossa on ainutlaatuinen ilmasto. Kesällä se on liian kuuma, mutta kesäasunnon valtio järjestää Pariisin itäpuolelta, jossa on maan parhain viinialue. Ranska maksaa Teille saman eläkkeen kuin maassa maksetaan pitkäaikaiselle ministerille.

 

Tämä kaikki siksi, että ajoissa voitte hypätä pois laivasta, joka on täynnänsä tappajia.

Muistakaa lehtimiehiä, jotka on murhattu Venäjällä.

Muistakaa työläisiä, joiden neljä kerrostaloa räjäytettiin ja he kuolivat perheineen. Näin saatiin aikaan syy aloittaa kansanmurha Tsetseniassa.

Muistakaa Beslanin koulua, joka ammuttiin tykeillä, singoilla ja kranaatinheittimillä raunioiksi ja lähes kaksisataa koululaista surmattiin. Muistakaa Moskovan teatterikaappausta, jonka tiedustelupalvelunne järjesti. Sekä terroristit että tavalliset moskovalaiset kaasutettiin hengiltä aivan turhaan.

 

Raamatun patriarkkojakaan ei tuomittu naisten taputtelusta, joka on meillä miehillä verissä.

 

Muista virheistä voi selvitä, mutta murha on peruuttamaton.

 

Murha on raskain rikoksista ja se on kuolemansynti.

 

Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja juuri siinä on syy, miksi murhaajat joutuvat helvettiin.

 

Teillä on vain yksi virallinen lapsi. Ajatelkaa, jos hänet murhattaisiin. Siitä ei hyvä isä selviä koskaan.

Anna Politkovskaja oli rohkea nainen.

Hän oli aina rauhan kannalla sekä toi esille totuuden. Juuri siksi hänet ammuttiin hississä, kun hän haki talon eteisestä toista ruokatavarakassiaan.

 

Tappaja ampui häntä kolmesti ja niihin kuuliin hän kuoli. Mutta kylmä rikollinen ampui vielä Annaa päähän varmuuden vuoksi.

 

Ajatelkaa tätä asiaa. Lapset jäivät ilman äitiään. Me isät emme tahdo pärjätä yksin lasten kanssa. Siihen tarvitaan äidin sielua ja turvallista syliä. Venäjän valtio riisti syyttömiltä lapsilta äidin.

 

Hallitus ei kestänyt kuulla totuutta, jonka Politkovskaja esitti Novaja Gazetassa elikkä Uudessa Sanomassa.

Jan Hus sanoi jo keskiajalla, että totuus ei pala tulessakaan. Hänet poltettiin roviolla, koska hän arvosteli kirkon korruptiota.

Vuonna 1998 Paavi pyysi anteeksi kirkon puolesta kuolemantuomiota, joka oli väärä. Rovion tuhka ripoteltiin Rein- jokeen, jotta se veisi Husin jäännökset kylmän Pohjolan pimeyteen.

 

Kaikki me armeijan käyneet tiedämme, että nainen on helppo ottaa hengiltä. Nainen ei meille miehille pärjää, mutta mikä on murhan loppulasku?

On ajateltava tätä ensin, ennen kuin sattuu peruuttamatonta.

 

Usein naiset, uskovaiset ja köyhät toimivat yhteiskunnan omatuntona. Sitä on syytä kuulostella.

Emme halua enää toimia kuin Baabelissa, vai viehättääkö sen esimerkki yhä Venäjän johtoa?

Baabeli vallattiin vuonna 539 eKr. Se oli pitänyt kaikkia kansoja kauhun vallassa satoja vuosia. Koston himo purkautui ja valtauksessa ihmisten lahtaus oli ennen näkemätöntä. Baabeli on ollut siitä lähtien raunioina eikä se siitä enää nouse.

 Tämä pelottava näky varjostaa jo Venäjääkin. Vihollinen on rajojen sisäpuolella. Kun kansan kärsivällisyys petoksiin, murhiin ja turvattomaan elämään loppuu, koko nykyinen systeemi romahtaa, kuten niin monessa vääryyden maassa on jo käynyt.

 Jääkää eläkkeelle ja siirtykää pois vihan ja kataluuden maasta Ranskaan, jossa juonet ja murhat eivät enää kaiherra Teidän sisintänne.