Rhapsody in blue

 

Se on sininen rapsodia tuo Gerschwinin sävellys. Mies oli nero, jonka sävellystyön musiikin parissa katkaisi syöpä. Alkuperäinen sukunimi oli Gerschowitz, ja mies oli Amerikan juutalainen.

Hän muutti nimensä vähemmän Israeliin viittaavaksi, koska Amerikan mafian yksi rahantekokeino olivat palkkamurhat. Juutalaisvihan huumaamia on aina riittänyt niin idässä kuin lännessäkin. Säveltäjä halusi olla turvassa.

Mafia teki rahaa kieltolain ollessa USA:ssa voimassa yhdistämällä peliluolat eli kasinot, maksettujen naisten hommaamisen isoille herroille, sekä valmistamalla viinaa ja kauppaamalla sitä bisneksen ohella. Ensimmäisessä maailmansodassa traumatisoineet saivat mafian kautta morfiinia ja muita aineita, jotka auttoivat kestämään sodan kauhut.

Nykyään tilaa kutsutaan posttraumaattiseksi oireyhtymäksi. Siihen kuuluu jatkuva vaaran tunne, epäilykset, että tarkka-ampuja on saamassa juuri jyvälle sekä unettomuus. Kranaattikauhu meinaa nousta uudelleen pintaan. Eristäytyminen on melko tavallinen reaktio traumatisoituneella.

Muistoissa ovat myös pelon ja pakenemisen vuoksi vanhoillisen sotalain perusteella ammutut asetoverit. Eivät he tahallaan paenneet, hermot vain eivät kestäneet ihmisten lahtausta.

Saksa oli käytännössä koko muuta maailmaa vastassa, mutta sen armeija oli hyvä ja jokainen mies koulittu ammattitappajaksi.

Milloin tahansa juoksuhautaan saattoi ilmestyä saksalainen partio, joka puhdisti pätkän juoksuhautaa käsikranaattien ja juoksuhautaluudan nimen saaneen aseen avulla. Partio vei surmatuilta upseereilta asiakirjat ja hyökätessään yöllä komentopaikalle saaliina oli sotasuunnitelmat ja kartat. Englanti ja Ranska olivat vuosia syvällä liejussa taistelussa Saksan keisarikuntaa vastaan.

Tuo luuta, jolla juoksuhautaa lakaistiin, oli länsimaille täysin tuntematon ase, Bergman- konepistooli. Saksan aseteknikot olivat luoneet uuden aseen, joka on pätevä tänäkin päivänä.

Saksa ei hävinnyt sotaa rintamataisteluissa, vaan kotirintaman kärsivällisyys petti, ja USA:n ehtymättömien resurssien vuoksi vaaka painui liittoutuneiden puolelle.

Saksan tykistö oli voimakas ja osaava. Moni sai sen vuoksi posttraumaattisen oireyhtymän. Osa sairastui myöhemmin viinan tai morfiinin takia, koettaessaan niiden avulla hoitaa hermojaan.

Gerschwin sävelsi balladin Summertime, joka on yhä suosittu. Sen melodia on ihmeellinen pianolla taiten soitettuna, mutta myös lukuisten artistien laulamalla esittämänä. Jopa jatsina se on viehättävä. Tämä laulu rauhoittaa kiihtyneen hienosti.

Keskustelin hiljattain kaverin kanssa viime aikojen tapauksista metsällä. Jäniskoira oli hyvin toiminut. Kannatti ottaa välivuosi puuduttavasta hirvijahdista. Nyt koira on oppinut jo hyväksi, vaikka toki oppia pitää aina vain saada lisää. Milloinkaan ajokoira ei ole täysin valmis. Sää vaihtelee ja metsän otusten oveluus on käsittämätön.

Sorsat ovat vieläkin järvellä, vaikka on menty itsenäisyyspäivästä sivuitse. Niitä on suojeltu ja ruokittu viljalla ja kuorituilla auringonkukan siemenillä. Yhtään ei ole ammuttu niiden kauneuden vuoksi. Kevään ensimmäisiin sulapaikkoihin rannalla on jo varattu tarjoamista.

Sorsat muuttavat Ruotsiin talveksi. Ruotsalaiset herkkusuut saavat lihavia sorsia ruokapöytäänsä. Möisivätkö svenskit siksi aseita meille hieman halvemmalla, kun he tietävät, mistä sorsat tulevat?

Perussuomalaiset ovat nyt ykkösenä. Kansalle vieraat päätökset ovat siihen johtaneet. Valkoposkihanhia ei saa edes käsiä taputtamalla häiritä.

Jo se on kummallista, ja vielä pahempaa on, että runsas kolmesataa saatiin ampua pelotteeksi, mutta kaikki piti asettaa mullan sisään haudan lepoon. Hanhien määrä  on miljoona yksilöä. Eikö tuosta olisi voinut köyhille perheille jouluhanhet ampua, kysyy kansa.

Jatkuvilla kansan oikeustajun vastaisilla päätöksillä on aina seurauksensa. Minuakin harmittaa, kun fiksujen naisten johtama hallitus ei ota järkeä käteensä maaseutua koskevissa asioissa. Sudetkin saavat tehdä mitä lystäävät eli koiranomistajan on seisottava tumput suorana – melkeinpä asennossa – kun susi syö tai raatelee parhaillaan koiraa.

Vuoden 1962 metsästyslaki oli viisas. Tämmöisessä asiassa sai puolustaa koiraa tai muuta eläintä ja ampua petoa verekseltään. Oikea tappaja sai lähdön. 

Nyt anotaan kaatolupaa ja se saadaan kuukauden päästä. Tappaja on kaukana ja kiltti susi ammutaan. Näin toimimalla noudatetaan muodollisesti lakia, joka muuttui 1992 niin, että omaa elukkaa ei saa enää puolustaa.

Puuttuu vielä oikeustapaus, että susi käy lapsen päälle, jolloin isä tai äiti ei saa puolustaa lastansa, vaan suden täytyy saada syödä vatsansa täyteen ja mennä sitten kolmeksi päiväksi makaamaan tiheään naavakuusikkoon.

Laki on vihervasemmiston toiminnan helmi, ja koko ajan voimassa. Se on otsikossa mainittu sininen rapsodia.

Kaksi sinisorsaa uiskentelee kosteikolla, jonka valmistutin niille rauhan paikaksi