Angsti

 

Kun otsikosta poistetaan viimeinen kirjain, saadaan saksankielinen ilmaus, joka tunnetaan kaikkialla. Se tarkoittaa ahdistusta, pelkoa tai tuskaa.

 Ahdistus ihmisillä on hyvin yleistä, ja se on monessa sairaudessa osa taudin tyyppikuvaa.

Ahdistus on terveellä pohjalla, kun sen syy on konkreettinen ja selkeä. Sellaisia ovat itseä tai muita uhkaava tulipalo, autokolaripaikalle sattuminen, hirvikolarin ajaminen tai kadulla kävely, kun humalainen porukka alkaa käyttäytyä uhkaavasti.

 Selviä syitä, jotka ovat käsin kosketeltavissa on monia, ja silloin reaktio on terve, ja ihminen on terve, kun ahdistus on hallinnassa. Kun uhkaan liittyy paniikki, angsti on karannut käsistä ja se vaarantaa järkevän toiminnan.

 

Hyvin yleisiä angstin ilmaantumistilanteita ovat esitelmän pitäminen tai tilaisuuden johtaminen, esiintyminen yleisölle, pimeällä kulkeminen, lähestyvän rajuilman tai ukkosen uhka.

 Monet ovat hyvin herkkiä poikkeaville asioille, kuten suden liikkuminen pitäjän alueella, seisominen kaupassa pitkässä jonossa, myöhästymisen uhka, laskuista ja veroista selviämisen ajattelun jatkuva kiusa, suuren koiran vastaan tulo, puhelimen soiminen muulloin kuin sovittuna aikana ja lapsen lievä kuume.

 Ennen puhuttiin ennakkopelon tai jännityksen yhteydessä ramppikuumeesta.

 

On lohdullista, että ahdistusta voi itse hoitaa altistamalla itsensä toistuvasti juuri sellaiselle tilanteelle, joka on tuottanut angstia aikaisemmin. Kun altistus ei johda kummempaan, vaan siitä selviää, vaiva lievenee siedettäväksi, ja silloin on saatu jo suuri voitto. Ahdistuksen ei pidäkään kokonaan loppua. Jos niin käy, pettää terve itsesuojeluvaistokin.

 

Monet alkavat jo nuorena hoitaa alkoholilla tai lääkkeillä ahdistustaan. Se on oikotie ongelmiin, koska aluksi tämmöinen omahoito tuntuu auttavan. Kuin huomaamatta syntyy riippuvuus hoitoaineeseen, ja silloin ongelma on jo vaikeasti autettavissa.

Helpotusta on kyllä saatavissa, kun hakee ajoissa apua, mutta monet eivät sitä tee ennen kuin jotain sattuu: tapaturma, tulipalo, rattijuopumus tai humalatila työpaikalla, avioero. Alkoholi altistaa selvästi masennukselle ja sitä kautta itsetuholle.

 Jos pelko, ahdistus tai tuskaisuus ei liity kiinteästi selkeään uhkaan, on syytä hakea apua. Muuten voi seurata erakoituminen tai viinaongelma. Käyttäytymisterapia auttaa lievissä tapauksissa samoin kuin tuo toistuvan altistuksen keino, jolloin lääkkeitä ei tarvita.

 

Useimmat ihmiset pelkäävät jotakin. On siis olemassa aivan tervettä pelkoa, joka ei haittaa toimintakykyä. Amerikkalaisten laajojen tutkimusten mukaan täysin pelkäämättömiä on miehistä noin yksi prosentti.

 Etulinjan konepistoolimiehet, jotka saivat vapaudenristin, olivat sellaisia, samoin monet kaukopartioita johtaneet valiomiehet. Näillä sotilailla oli kyky toimia järkevästi, mutta tehokkaasti kovan paineen alaisina.

 

Venäjän armeijassa annettiin ennen hyökkäystä viinaa vähentämään ahdistusta. Osa oli ottanut votkaa raittiidenkin puolesta, ja heidän toimintakykynsä oli huonontunut. Upseereille oli tarjolla viinaa joka päivä.

 Olen mielessäni ajatellut, että rintamamiehet osasivat vaistonvaraisesti toimia oikein, kun saatiin venäläinen vangiksi. Hänelle annettiin Työmies – tupakka poltettavaksi. Suomalaisetkin rupesivat henkisauhuille.

Tämä rauhoitti vankeja tehokkaasti. Ei ollutkaan totta propaganda, että suomalaiset kiduttavat ja sitten tappavat.

Voimakkaalla tupakalla oli selkeästi rauhoittava vaikutus. Ennestään tupakoimaton saattoi tuntea jopa huippausta päässään, mikä johtui väkevästä tupakasta.

 

Saattajan antama turva pimeällä tai jännittävällä metsätaipaleella on merkittävä. Moni jännittää yksin pimeällä kulkemista ilman mitään syytä. Sama koskee ukkosluontoisella ilmalla liikkumista kaukana kotoa metsämaastossa, jossa on usein tarjolla myös pelko eksymisestä.

 

Mielestäni Suomessa pitäisi luopua ylioppilaskirjoituksista. Niissä oikeasti hyvin osaavat jännittäjät melkeinpä säännöllisesti epäonnistuvat. He eivät saa itsestään irti parastaan.

He ahdistuvat, kun pienikin asia ei heti kokeessa onnistu, ja silloin elimistö menee lähelle paniikkirajaa. Näin kokonaisuuksien hallinta kärsii.

 Useimmissa maissa tämä on ajat sitten tajuttu, että nuoria on turha altistaa suunnattomille paineille kirjoituksissa. Kaikki valmistuvat ylioppilaiksi, jotka suorittavat lukion kurssit hyväksytysti.

Minun aikanani ylioppilaskirjoitukset suoritettiin talvella yhtenä putkena. Jos kokeet menivät läpi, tulos oli siinä, eikä arvosanoja voinut sen koommin korottaa. Tuon lukuvuoden kevään aikana oli myös kokeita ja tenttejä aivan riittämiin. Mitään kursseja, kuten nykyään ei ollut, vaan lukioaineita opiskeltiin koko ajan eteenpäin.

 

Saatuani oppia ihmisen käyttäytymisestä, henkisestä suorituskyvystä, peloista ja angstista sekä oppilaiden perhetilanteiden vaikutuksista kokeissa suoriutumiseen, olen tullut tulokseen, että paljon vähemmällä selvittäisiin yllä mainitulla keinolla, jossa abien hartioille ei kasata valtavia taakkoja, vaan nuorille ollaan armollisempia.

 Tasokokeita voidaan oppilaille tehdä pitkin lukioaikaa, koska meillä on yli tarpeenkin maassa päteviä kokeiden arvostelijoita, jotka ovat oppilaista riippumattomia.

Mielestäni myös inssiajo autokoulussa voitaisiin uudistaa. Opitut asiat saa suorittaa osioina, kuten toiminta parkkipaikoilla ja parkkitaloissa, maantieajo, asutuskeskusajo, ajo liikenneympyröissä ja liittymissä.

 En ole tähän ikään mennessä vielä kohdannut nuorta, joka ei sanoisi jännitystä melkein sietämättömäksi, kun kerralla pitää osata kaikki opittu paineen alaisena. Ajamaan oppii ajamalla aktiivisesti kolmesta viiteen vuotta. Autokoulussa ei opi ajamaan, vaan siellä opitaan perusteet. 

Ajotaito parantuu ja vakiintuu hyvälle tasolle vain ajamalla autolla. Kirjoista ei voi oppia, millä vauhdilla käännytään päätieltä kapealle hiekkatielle kesällä tai talvella. Jokainen auto on yksilö moottorinsa tehon ja ärhäkkyyden suhteen sekä kytkimen ottamisen osalta. 

Maltti on hyväksi liikenteessä ja kuskia pitää matkustajien kunnioittaa kapteenina laivassa. On muistettava, että hento ja vähän arka tyttö voi kehittyä huippukuskiksi, ja hän on muille hyvin turvallinen autoilija, joka ei ota turhia riskejä. Mummut ja papat tykkäävät, kun tyttö ajaa tarkasti ja ei pidä kovalla vauhdilla pelon vallassa vanhusparkaa. Sen sijaan, kyllä mä tään osaan- tyyppi on vaarallinen toisten terveydelle pitkän päälle.

 

Ihmettelen Elokapinaa, järjestöä, jossa on mukana kolme lääkäriäkin julkisesti. Ei pidä rikkoa lakia menemällä istumaan ajoradalle. Siinä voi mennä henki, koska tiellä ajava autoilija ei voi kuvitellakaan, että joku tekee niin. Jarrutus ei ehdi pysäyttää ajokkia. Poliisia tulee uskoa, niin ei synny mitään katastrofia liikenteessä.

Järjestön jäsenten pitää tajuta, että muutos syntyy vain äänestämällä semmoisia ehdokkaita vaaleissa, joiden mielipide muistuttaa omaa tai sen järjestön ohjelmaa, johon kuulut. Lakia jatkuvasti rikkovia ei loppujen lopuksi kansakaan kunnioita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu kelvottomia.