Lapsuuden sauna

 

Kävelen teeripassista metsästysmajalle lapsuuden kotini pellon reunaa pitkin. Repussa on musta teerikukko, ja olalla riippuu vanhan kunnianarvoisen konepistoolitehtaan valmistama kivääri. Askel on kevyt, käynti rullaava. Syy siihen on selvä: yksi laukaus, yksi saalis. Pitkä ketju ei nytkään katkennut, sillä ase on tarkka. Patruunoita kuluu kahdesta neljään syksyä kohti.

 Ohitan vanhan riihen. Sen kerrotaan olevan 1860 – luvulta. Haulikkohollin päässä on jyväaitta. Se on valmistunut vuonna 1844. Siitä etelään päin seisoo harmaa rakennus samassa ketjussa: kaksikerroksinen aitta – hevostalliyhdistelmä.

Toinen osa ei ole ollut hevosten käytössä sataan vuoteen, vaan on siihen talon vaurastuessa säilötty peltojen kultaa elikkä viljaa.

Hevostalli, navetta ja päärakennus on purettu 1950 – luvulla ja korvattu uusilla.

 Vanha savusauna seisoo jotenkin yksinäisenä vajaan sadan metrin päässä. Sen käyttö lopetettiin syksyllä 1960, kun uusi talo valmistui.

Sauna on rakennettu itä – länsisuuntaan. Nyt se näkyy kallistuneen vanhuuttaan länteen.

 Saunan keskeinen osa on valmistettu hirsistä, ja on se neljä metriä kanttiinsa. Välipohja on laadittu kuorituista olkavarren paksuisista kuusipölleistä. Niiden välit on tilkitty seinäsammalella. Päälle on rahdattu kuumentamalla kuivattua hiekkaa kymmensenttinen kerros. Saunassa on lautarakenteinen pukuhuone. Sen itä - ja eteläseinällä on kiinteät penkit.

Pieni ikkuna antaa etelään, järvelle. Toisessa päädyssä on lautarakenteinen halkovarasto, samankokoinen kuin pukuhuone, pari metriä pitkä.

 Saunan neliruutuinen ikkuna katsoo pohjoiseen päin. Ruudut ovat noin kolmekymmensenttisiä, neliön muotoisia. Ovesta sisään astuessa heti seinän vieressä – ikkunan alla - on saunapenkki. Ovelta lauteille asti lattian virkaa hoitavat paksut puupalkit. Muualta saunan pohja on kivistä karkeaa soraa.

 Ovelta katsoen vasemmalla on kiuas. Sen kivet on muurattu puolen metrin korkeuteen asti joka sivulta saven ja kalkin seoksella. Sidosaineena laastissa on alun perin ollut rukiin olkia, jotka ovat vähitellen kovassa kuumuudessa hiiltyneet pois, jättäen huokoisen aineen jäljelle. Kiukaan yläosa on valmistettu taitavasti 100 litraa vetävän muuripadan ympärille ladotuista kivistä. Pata lepää kahden paksun rautapalkin varassa pohjastaan. Sen alla on tulipesä.

Lauteille noustaan leveistä palkeista tehtyjä portaita pitkin saunapenkin vierestä. Ylälaude on metrin levyinen, viidestä paksusta laudasta tehty.

 Saunan kalustus oli niukka: penkki, muuripata, saunalyhty, saippua koteloineen, iso vesikauha, löylyastia, suuri korvo sekä kolme soikion muotoista pesuvesiastiaa.

 Saunalyhty oli mielenkiintoinen. Siinä oli vesipesä, irrotettava yläosa, jonka läpi tuli pieni messinkiputki. Yläkappaleeseen sopi parahiksi tuijun lasi. Lamppuun kuului pieni messinkirasia, jossa oli salaperäistä ainetta isoina rakeina. Lamppu sytytettiin pudottamalla rakeita vesipesään, jonne yläpesästä tiputettiin vettä. Siinä oli säätöruuvi. Kun metalliputken pään lähellä raapaistiin tulta, siinä alkoi palaa kirkas liekki. Liekin suojaksi asetettiin tuijuun lasi. Riittävä valaistus oli saavutettu. En enää muista, voitiinko liekin suuruutta jotenkin säätää.

 Aikuisiässä olen saanut selville, että rakeet olivat karbidia, joka veteen joutuessaan muodostaa asetyleenikaasua. Se palaa kirkkaalla liekillä. Ihmeellinen keksintö. On herännyt kaipuu hommata jostain toimiva lapsuuden saunalyhty!

 Savusauna lämmitettiin aina leppä – tai haapahaloilla. Tehtävää hoiti ikivanha, kaiken kokenut mummo. Milloinkaan saunassa ei ollut kitkua tai häkää. Lämmittäjä kävi lyömässä niin sanotut häkälöylyt ennen kuin väki alkoi valmistautua saunaan lähtöön. Sinä aikana sauna ehti siintyä, ja kitku poistui lautatorvesta tehdyn räppänän kautta ulos.

 Kurkussa tuntuu kuristava tunne, kun katselen vanhan lapsuuden saunan alennustilaa. Kiuas on rappiolla. Muuripata haljennut ja ruostunut ikävästi. Lauteet ja penkki ovat kehnossa jamassa. Vesikorvoa, pesuastioita ei ole enää olemassa. Löylyastia, suuri yksikorvainen oluthaarikkaa muistuttava puusta valmistettu esine siirtyi uuteen saunaan, jossa se palvelee yhä. Kiehtovin esine, saunalyhty, on teillä tietymättömillä. Se on lopullisesti sammunut, ja muutaman vuoden perästä lumen taakka varmaankin painaa koko saunarakennuksen ketaroilleen.

Mikään ei ole ikuista. Kaikki maallinen katoaa, mutta muistot lapsuuden saunasta häviävät vasta viimeiseen hengenvetoon autuuteen kutsuttaessa.

Karbidivalaisin koottuna. Ruostumatonta Saksan armeijan kamaa Ropinsalmelta.

Valmistettu 1941.