lauantai 26. joulukuuta 2020



 

Luontoseurantaa

 

Nyt, kun pitkinä pyhinä on aikaa ottaa rennosti, levähtää ja välillä syödä hyvin, on tullut tavaksi ulkoilun lisäksi katsastaa luontovideoita.

Niistä on pitkän ajan kuluessa seuloutunut parhaaksi Ali Leiniön huolellisesti valmistamat tarinat.

 Tämä Tampereen mies tekee kotiseudullaan lyhyitä vaelluksia. Hän yöpyy mielellään riippumatossa. Samalla hän esittelee yöpymisvälineiden asentamista, käyttöä ja hyviä vaellustapoja. Tämän miehen tapa puhua on omintakeinen, letkeä ja rauhallinen. Hänestä huokuu ihan gurun tietämyksen suuri ja lavea repertuaari erähommassa. Luonnon kunnioitus ja elämän yksinkertaiset puitteet ovat ominta Leiniötä.

 Videoihin, joita löytyy Youtubesta, kuuluu perusasioita retkeilyvarusteiden selvittelystä ruokatarvikkeiden kuivaamiseen asti. Kaikki tuo tieto on selkeää ja havainnollista.

Aluksi vierastin melkoisesti tatuoitua ja korvarenkaita käyttävää suurkaupungin tyyppiä, mutta olen huomannut hänet kullan arvoiseksi elämänasenteiltaan. Esitystapa on rauhallinen, tarpeen mukaan vähän huumorintajuinen ja sopivan kiireetön.

Leiniön käyttämät ja suosittelemat retkeilyvarusteet ovat hyviä, koeteltuja merkkejä kuten vaatetuskin. Vaatteet eivät ole halpoja, vaan laadukkaita. Niissä ei mene raha hukkaan, sillä ne ovat valmistettu juuri siihen tarkoitukseen, jonka piirissä näillä luonnon poluilla liikutaan.

 Erityisen ansiokkaita ovat Urho Kekkosen kansallispuistoon, Lemmenjoelle sekä muille tunturialueille tehdyt vaellukset.

Ei Leiniö kaihda vaativaakaan maastoa, sillä hän hakeutuu jopa Vätsärin kivi- ja louhikkoerämaahan. Talvireissu kovassa pakkasessa Saariselälle keskellä talvea ei onnistu kokemattomille, mutta Leiniö pärjää sielläkin.

 Minua ovat kiinnostaneet hänet erinomaiset retkiruokansa. Niiden valmistelu kotona Tampereella alkaa jo hyvissä ajoin.

Kaikki mahdollinen kulkee kuivurin kautta, jauheliha, kala, herneet, kidney- pavut, keittojuurekset, omenat ja vatut.

Ruokiin kuuluu alkuun ruisleipää tai vastaavaa, retken mittaan näkkäriä.

Voita on mukana. Sehän säilyy kesälläkin kauan hyvin pakattuna.

Kahvi on välttämätöntä, mutta Leiniö tykkää ottaa mukaan muutamia kananmuniakin aamupalalle.

Kaurapuuro on vakiotavaraa, kuten pitää ollakin.

Tällä vaeltajalla on hyvin käteviä pakkauksia ruokatavaroille. Ne eivät ole kertakäyttöisiä.

Kahvin kuljettamiseen hänellä on nahkainen pussi. Keittoastia ja kahvipannu ovat myöskin pakattu nahkasuojuksiin. Nämä varusteet ovat minua suuresti elähdyttäneet.

 Leiniö tekee kuvauksen ja äänityksen mestarin tavoin. Hänen liikkuva kuvansa ei vapise, vaan on rauhallinen ja vakaa. On helppo eläytyä maisemiin, joita vaeltaja kuvailee kunnioittaen ja ihastellen.

 Tänään olin otettu tamperelaisen luonnon ystävän lausunnosta, joka tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta kesken vaelluksen.

Leiniö sanoo, että häntä arveluttaa ja ahdistaa ahneus ja oleminen kaiken tietävänä, rahan tekeminen ja valehtelu, mitkä ovat yleisiä kaupungissa. Tämän hän sanoo tässä voivansa tunnustaa.

 Leiniö näyttää hiljattaen suorittaneen eräoppaan tutkinnon.

Hänen vaimonsa vaikuttaa olevan kukkien sitoja ja myyjä, siis vaatimaton tuloiltaan.

Leiniö on ollut heikosti koulunsa käynyt rock- basisti. Siinä hommassa käytettiin, kuten kaikki tietävät, viinaa. Se elämä pysähtyi viimeistään 2003. Miten kääntymys tapahtui, hän ei itse kerro. Onneksi näin hieno mies pelastui elämälle ja vaimolleen autuudeksi.

Hän matkustaa Lappiin junalla ja jatkaa siitä linja-autolla. Sekin viittaa siihen, kuten myös asenteet elämässä, että mies ei liiku suurten rahojen ja johtavan aseman tuntumassa.

Olen itsekin kurkkua myöten täynnä kaikkitietäviä pomoja. Heissa ei ole nöyryyttä, totuuden hiventä, reiluutta eikä miestä tunnustamaan omia mokiaan, joita ei tosiasiassa puutu.

Kaikki vaivannäkö meidän ihmisten viihtymisen ja tietouden hyväksi tuntuu tosi hyvältä toiminnalta, ja siinä Leiniö on loistava tyyppi.

Minusta on tullut suorastaan Leiniö- fani.

Odotan jatkuvasti ja kiihkeästi aina vaan uusia reissuja Kekkospuistoon ja Itäkairaan. Ensiksi mainitussa olen itsekin vaeltanut, ja se on kaikin tavoin paras retkeilyyn ja haltioitumiseen Luojan luonnon kauneudesta.





Ei kommentteja: