Linnun asunto

 

 Ei ole aivan taattua, että asuntotuotanto on riittävä. Siksi monet luonnon ja lintujen ystävät rakentavat asuntopönttöjä. Lahopökkelöt ja kelot, joissa ennen asuivat pöllöt ja telkät, ovat tehometsätalouden aikana tuhottu.

 

Arvellaan, että erityisesti hömötiainen on kärsinyt asuntopulasta. Tämä lintu pesi ennen koivupökkelöissä, joihin se itse kaiversi pesänsä. Eheän kuoren alla puuaines oli pehmeää, joten tikkaa ei tarvittu apuun.

Sanotaan, että tämä tiaislaji on ronkeli, valikoiva, ja sille ei kelpaa mikä tahansa pönttö. Etuseinän täytyy olla luonnonmukainen. Siinä pitää olla kuori ja siis pitkähkö lentoaukko.

 

Muille pikkulinnuille – talitiainen, kirjosieppo, sinitiainen ja Karjalan varpunen eli pikkuvarpunen - kelpaa tavallinen laudasta valmistettu pönttö. Tein kerran lähes kaksikymmentä senttiä leveästä laudasta, jonka paksuus oli 28 milliä, kaksi pönttöä, mutta niihin ei pesinyt mikään lintu. Se oli liian tilava, kuin hollitalli. Pönttö on siis hyvä tehdä viiden tuuman laudasta perinteiseen tapaan.

 

Pöntön korkeus saa olla 25 – 30 senttiä.

Huomasin hellekesänä 2018, että jos pönttö on matalampi, ja sen ilmamäärä siis pieni, munat eivät kuoriudu. Lieneekö niin, että liika lämpö tappaa alkiot. Tämä havainto koski sinitiaista, jonka pöntön lentoaukko saa olla 27 – 28 milliä. Kilpailussa pesimäpaikasta tämä kaunis tiainen ei pärjää talitiaiselle tai kirjosiepolle. Ne taas eivät sovi sisälle pienemmästä aukosta, jolloin viehättävä pieni tintti saa asunnon itselleen taistelutta.

 

Helteellä pöntössä hautominen on tukalaa. Huomasin, miten pikkuvarpusemo tuli vähän päästä pöntöstä ja ikään kuin läähätti pitkän aikaa nokka auki. Siitä pesästä kuoriutui poikaset.

 

Arvelen, että kun pöntön kansi on sateen pitävä, itse pöntön yläosassa saa olla halkeamia ja pieniä reikiä. Ne tehostavat tuuletusta. Pohjalaudassa tulee olla viiden millin reikiä kulmissa. Niistä ilma tulee pesäpönttöön sisälle, ja se poistuu lentoaukosta tai yläosan halkeamista.

Pohjalaudan kulmiin voi ennen kiinnitystä vuolla ikään kuin kolmiot, jos ei halua porata reikiä. Aukoista ilma pääsee pönttöön. Näin toimien pöntöt eivät homehdu tai laho ennenaikaisesti pilalle.

 

Linkola teki pöntön takalaudan pitkäksi ja naulasi ylhäältä ja alhaalta linnun asunnon suoraan puun runkoon kiinni.

Itse olen alkanut ruuvata pöntön sen takaseinän lävitse menevillä ruostumattomilla teräsruuveilla kiinni puunrunkoon. Runkoa vasten panen vesivanerista tai kestopuusta valmistetut, reiällä varustetut prikat, jolloin pöntön takaseinä ei kastu puun runkoa pitkin valuvasta sade- tai sulamisvedestä.

 

Etuseinämän, jossa lentoaukko on, valmistan saranoilla kääntyväksi, jolloin pöntön huolto ja puhtaanapito on ongelmatonta. Seinälauta pysyy kiinni saranoiden ja kahden ruuvin ja surrauslangan avulla. Kahdeksan millin paksuinen vesivaneri on hyvä pöntön katossa.

 

Lehdessä oli lintututkijan tietoja kuoleman asioista, jotka koskevat pikkulintuja. Hän sanoi, että vähintään 10 miljoonaa lintua kuolee Suomessa liikenteen vuoksi ja saman määrän tappavat kissat.

Ruotsissa sanottiin liikenteen tappavan 20 miljoonaa lintua vuodessa. Rikkaassa Ruotsissa ajetaan kovaa. Tieverkoston pituus lienee sama kuin Suomessa.

 

Eipä ihme, että pikkulintujen määrä yhä vain vähenee. Hömötiaisen kanta on suorastaan romahtanut.

Vesilinnutkin ovat asuntopulan uhreja. Telkkä on kiitollisin hoidettava, koska se hyväksyy pönttöpesinnän mielellään. Samoin tekevät koskelot. Heinäsorsankin arvellaan hyötyvän, kun niille valmistaa verkosta ja heinistä pesimäputken.

 

Ohjeita löytyy näihin puuhiin nykypäivänä netistä, jossa on kullekin lajille sopivan pesimäpöntön tärkeät mitat.

Linnun pönttö edestä. Katto on vesivaneria. Saranat kiiltävät kuin kulta!

Pönttö sivulta

Takaseinä, jossa näkyy ruuvien reiät

Linnun pöntön pohjalauta. Se on syvyytetty, jolloin se pysyy kuivana kovallakin sateella.