Utopia

Utopia oli kirja, jonka englantilainen renesanssifilosofi Thomas More kirjoitti. Siinä esitettiin saari, jossa oli utopian tyyppinen ihannevaltakunta. Maatalouspohjainen talous, yhdessä kalastuksen kanssa, tuotti elannon ja kaiken hyvän. Ihmisten – lähinnä tarkoittaa miehiä – kesken vallitsi tasa-arvo. Uskonnonvapaus vallitsi, mutta ei voitu kuvitellakaan ateismia, koska oltiinhan sentään keskiajalla. Puhuminen ateismista olisi johtanut inkvisition käsiin ja polttoroviolle.

Lapset leikkivät Utopiassa kultaisilla leluilla ja jalokivillä, jotta kaikki veto mammonaan karsittaisiin jo lapsuuden aikana pois.

 

More lähti Oxfordiin 15- vuotiaana ja oli valmis lakimies 23 – vuotiaana. Hän opiskeli latinaa, logiikkaa, luonnontieteitä ja uskontoa sekä lakia. Kaikki oli hänelle helppoa, koska hän lienee ollut yleisnero, kuten Arkimedes ja Aristoteles aikoinaan. Sanottiin, että More ajatteli kuin enkeli ja hänen tietovarastonsa oli valtava.

 

Pian More oli Canterburyn arkkipiispan avustaja, sittemmin lordikansleri, joka otti myös vastaan ulkomaiset vieraat kielitaitonsa vuoksi. Lordikansleri vastaa nykyisin pääministeriä.

More oli rehellinen ja taitava ajattelija. Hän katsoi, että rangaistusten pitäisi olla lievempiä ja yhteiskunnan vähemmän kova. Lähes 70 eri rikoksesta määrättiin hirttotuomio.

Kavaltajille rangaistus oli hevosten avulla veto, mahan avaaminen, raajojen katkaisu ja kivesten poisto ja polttaminen hommaan erityisesti valmistetussa upokkaassa. Kiristyssiteet estivät kuoleman verenvuotoon, kunnes kaikki tämä oli tehty. Viimeiseksi katkaistiin kaula, ja pää pantiin piikkiin Thames- joen ylittävälle sillalle varoitukseksi lukutaidottomalle rahvaalle.

 

More oli Erasmus Rotterdamilaisen ystävä. Molemmat osasivat latinaa kuin vettä vaan. Erasmus otti kantaa Thomas Moren ajatuksiin. Se oli hedelmällistä viisaiden yhteistyötä.

Kuningas Henrik VIII on kuuluisa monista vaimoistaan, joista kolme joutui pyövelin eteen. Thomas Wolsey, lordikansleri, ei onnistunut kääntämään paavin päätä myönteiseksi avioerolle. Kuningas määräsi oikeuteen, mutta onnekseen Wolsey vilustui ja kuoli matkalla oikeuteen keuhkokuumeeseen.

 

Thomas More oli vilpitön katolilainen loppuun asti. Hän erosi, mutta silti kuningas määräsi hänet oikeuteen.

Väärän todistuksen vuoksi – varmaan kuninkaan käskystä – More tuomittiin maanpetturina kuolemaan.

Koska hän oli palvellut uskollisesti Englantia kauan, kuningas muutti tuomion  kuitenkin kaulan katkaisuksi ja pään panemiseksi näytteille London Bridge -sillalle.

 

Kuningas maalautti taulun flanderilaisesta vaimoehdokkaasta, Kleven Annasta. Hänestä löytyi uusi morsian Henrikille.

Kun kuningas häiden jälkeen riisui ja tarkasti kuningattaren, hän havaitsi, ettei Anna Kleveläinen ollut läheskään niin kaunis kuin taulu ja lähettiläiden kertomus osoittivat. Joko aknen tahi isorokon arvet oli kasvoista maalauksessa häivytetty. Kirottua!

 

Kuninkaalle kävi kuten Ranskan kuninkaalle Filip II Augustille keskiajalla: liiallisen laihuuden takia syttyi niin valtava inho naisen ulkomuotoon, että kuningas lähetti morsiamen matkoihinsa hyvän eläkkeen turvin. Kuolemantuomiota ei voinut Annalle antaa, koska hän oli harras uskovainen ja täysin viaton.

Kuninkaan utopia kruununperijästä, pojasta oli romahtanut.

 

Suuri filosofi Platon kirjoitti aikoinaan ensimmäisen utopian hyvästä maasta kirjassaan Valtio.

Samaa tavoitteli Macchiavelli keskiajalla kirjallaan Ruhtinas. Viimeksi mainitussa kirjassa politiikka on täynnä murhia. Taakaksi käynyt liittolainenkin pitää saatella naama peruslukemilla aivan viattomana kalmistoon.

 

Marx kirjoitti teoksensa, jossa hän tavoitteli kommunismin avulla utopiaa.

Sitä on kokeiltu Venäjällä, Vietnamissa, Kuubassa, Venezuelassa, Etiopiassa ja Angolassa. Kaikkialla kokeilu on johtanut diktatuuriin, harvainvaltaan, joukkohautoihin, ympäristörikoksiin, maiden köyhtymiseen ja taloudelliseen katastrofiin.

 

Utopiaa on vaikea tavoittaa. Thomas Moren näkemys on lähinnä inhimillisin. Hän naamioi paikan tuntemattomaksi saareksi, mutta oikeasti hän tarkoitti Englantia. Se oli hengenvaarallista hommaa siihen aikaan, mutta asiayhteyttä ei englantilaisten johto oivaltanut.

Kuningas Henrik oli saanut turnajaisissa peitsen iskun päähänsä. Hän oli kauan tajuton ja hänen luultiin kuolevan.

Aiemmin kuningas oli ollut urheilullinen, hyvä hevosmies. Hän ampui jousella todella hyvin. Henrik oli viihdyttävä seurustelija ja osasi olla kohtelias.

Onnettomuuden jälkeen kuningas alkoi lihoa, koska hän söi paljon ja laiminlöi liikunnan. Hän muuttui väkivaltaiseksi, ja kuolemantuomiot seurasivat toistaan.

 

Neurologit arvelevat nykyään, että peitsen isku vahingoitti Henrik VIII:n aivojen etuosaa, jossa sijaitsevat monenlaiset tärkeät keskukset, jotka hillitsevät ihmisen käyttäytymistä.

Kun kaikki pidäkkeet murtuivat, kuningas muuttui hirviöksi. Yhteiskunta pysähtyi, kun kukaan ei uskaltanut tehdä uudistusehdotuksia eikä muodostaa ideaa hyvästä yhteiskunnasta.

Vasta seuraavat kuninkaat aloittivat Englannin nousun meri- ja maailmanvallaksi. Mutta se tapahtui väkivallan ja riiston avulla, josta Thomas Moren inhimillinen ja pehmeä Utopia oli kaukana.