Homo homini lupus

 

Jakob Oskar Tiepuoli tulee aamukrapuloissaan työvoimatoimistosta. Onneksi siellä oli ymmärtäväinen virkailija, serkun vaimo. Hän ymmärtää Jaskaa. Ei pakota, ei painosta. Tuo maalaisjärjen käyttäjä ymmärtää, ettei hänen asiakkaastaan ole säännölliseen työhön. Riittää, kun täytetään byrokratian vähimmäisvaatimukset, ja Jaska saa rahansa.

 

Kaksi viikkoa sitten istuttiin käräjätuvassa. Tuomarin edessä jännitti niin kovasti, että kaikki ei jäänyt muistiin. Hiuskarvan varassa oli, että ei pantu linnaan. Tuomion perusteissa mainittiin, että syytetty on aktiivisesti osallistunut rikoksen selvittämiseen ja tehnyt täyden tunnustuksen.

 

Miksi seistiin tuomarin edessä?

Jaska oli tehnyt henkensä pitimiksi maatöitä kartanossa monena vuonna.

Isäntä oli pyytänyt kuskiksi kauppamatkalle. Viikonlopun ruokaostokset, ja käynti pitkäripaisessa. Tavallinen rutiinijuttu, tehty kymmeniä kertoja vuosien mittaan. Pomoa kaupasta odotellessaan Jaska oli nauttinut tavallisen päiväannoksensa ”hermolääkettä”, kuskin tavanomaisen palkan.

 

Poliisipartio vinkkasi juuri asutuskeskuksesta kylätielle päästyä sivuun. Pomo käski panna vilkun päälle ja hiljentää, mutta sitten viime hetkessä karata kovaan vauhtiin ja ajaa kotiin. Poliisit tulivat kartanon pihaan juuri sopivasti, kun mieskaksikko oli nousemassa autosta.

 

Paha juttu: rattijuopumus korkeilla promilleilla. Isäntää syytettiin ajoneuvon luovuttamisesta juopuneelle.

Liskussa oltiin, eikä ensimmäistä kertaa.

Kartanon isäntä oli jo ennakkoon luvannut maksaa viulut, jos lain koura tavoittaa.

Kuulusteluissa Jaska – rehellisyyden perikuva -tunnusti ajaneensa kymmeniä kertoja samanlaisia reissuja. Hermojen takia ei voi olla yhtään ilman viinaa.

 

Poliisi kirjasi myös ylös, että kaksi vuotta sitten Jaska oli ampunut rouvan pyynnöstä teeren pihakoivusta pienoiskiväärillä.

Kartanonherra viipyi autoineen suurten metsäkauppojen vuoksi toimeenpannuissa juomingeissa. Ruokaa piti jostain keksiä.

Taitavaa kuulustelijaa liikutti Jaskan kertomus.

 Kaikkialla on ollut vastassa kärsimys. Sukunimeäkin on saanut hävetä ikänsä. Isoisä oli muuttanut sukunimensä, joka oli tarkoittanut puissa kiipeilevää ihmisen sukulaiselukkaa. Nimen muutosta ei pidetty täysin onnistuneena.

 Isä oli ollut alkoholisti. Hermot menneet sodassa. Jaska sai remmiä syystä ja syyttä. Äiti joutui pakenemaan yhtenään henkeänsä varjellakseen.

Viidennellä luokalla Jaska ei enää kestänyt, kun opettaja moitti kotitehtävien laiminlyönnistä. Itkuhan siinä tuli ensiksi.

Opettaja ymmärsi määrätä kansliaan kuultavaksi pois luokan edestä.

Isä oli ollut koko illan raivona. Seisottanut kaksi tuntia paikallaan. Kun itku pyrki kurkkuun, käski seisoa yhdellä jalalla. Pissikin meni housuun siinä pelätessä. Jaska ei ehtinyt tehdä kotilaskuja, kun piti vielä myöhällä lähteä etsimään äitiä serkun kotoa.

Opettaja ilmoitti asian sosiaalitoimistoon, mutta eihän se auttanut. Vuosien henkisen ja fyysisen väkivallan jälkeen isä kuoli juopuneena haimatulehdukseen.

 Armeijassa meni hyvin, sillä Jaska oli kouliintunut selviytyjä. Kapteeni neuvoi pyrkimään rajavartijaksi ennen armeijasta pääsyä.

Se olisi varmaan pelastanut, sillä herkkähermoinen Jaska teki aina tehtävänsä tunnontarkasti ja nopeasti. Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä nuorimies ei uskaltanut matkustaa valintatilaisuuteen.

Työmarkkinoilta löytyi lyhytaikaisia maa – ja metsätöitä, joskus rakennushommaa.

Viinan makuun päästyään Jaska rapistui. Nuorempana naiset tunsivat kiinnostusta salskeaan kiharatukkaiseen mieheen, mutta viinaan se aina kompastui. Valtava sisäinen jännitys pilasi kaiken.

 Kuulustelussa poliisi kirjasi elämän kulun ylös tunnontarkasti.

Kylällä huhuttiin kartanossa esiintyvästä salavuoteudesta, mutta itse asiassa kuultuna Jaska kiisti tämän. Meillä ei siitä enää rangaista, arabimaissa tuomio on aina kuolema.

Teeren luvaton ampuminen oli rikoksena vanhentunut, siitä ei tuomittu. Oikeus totesi – oman tunnustuksensa mukaan – Jakob Oskar Tiepuolen alkoholista riippuvaiseksi henkilöksi.

Hermostollinen sairaus ja alkoholin väärinkäyttö olivat siinä määrin pehmentäneet älyä, että syytetylle ei katsottu olevan hyväksi joutua vankilaan. Tuomion lievennystä puolsi myöskin täydellinen tunnustus sekä Jaskan lapsesta saakka tunteneen poliisin lausunto.

Serkku vaimoineen, armeija ja vanha poliisi ymmärsivät Tiepuolta, muu yhteiskunta ei.

Ihminen on ihmiselle susi, Homo homini lupus.

 Ennen pitkää Jaska löytyy sukunimensä mukaisesta paikasta hengettömänä.

Ja maa, meri, taivas aamen vastatkoon.