Tutkimuksia ja havaintoja

 

Autossa on kulutusmittari, jota olen parin vuoden aikana opetellut käyttämään. Vehje näkyy muuttavan 500 metrin välein lukemaa.

Ajoin tyhjällä kuomulla varustetulla peräkärryllä sadan kilometrin matkan. Kulutus oli 7,4 litraa. Sama reitti tullessa täydellä puukuormalla lisäsi kulutusta vain 0,1 litraa. Se oli yllätys ja opetti, että ilman vastus on ratkaiseva seikka kulutuksen kannalta.

 Auto söi viiden kilometrin matkalla 7,6 litraa sataa kilometriä kohti, kun moottoria oli edellisillasta lämmitetty ns. pakkasvahdilla. Tämän totesin pakkaskeleillä.

Laitatin säteilylämmittimen tilalle letkulämmittimen.

Nyt kulutus putosi 5,8 litraan 17 asteen pakkasessa.  

Kun moottoria ei lämmitetä, kulutus voi olla menomatkalla jopa 8,2 litraa ja tulomatkallakin 7,6 litraa. Tämä senkin jälkeen, kun asetin viimasuojat jäähdyttäjän eteen.

Erikoista on se, että kun auto seisoo tyhjäkäynnillä postilaatikolla käydessä tulomatkan varrella, kulutusmittarin pylväs ei sovi asteikkoon! Ja toden totta, kokonaiskulutus suurenee viimeisen 50 metrin matkalla 0.1 litraa. Käykö auto tyhjäkäyntiä ns. ryyppy päällä, kun ilma on hyvin kylmää talvella?

 Maan päälehdessä ihmetteli tiedemies sitä, miksi Päijänteen vesi on nykyään ruskeaa. Ennen se oli kuin lähdevettä.

On jäänyt tutkijalta katsomatta maastokarttoja, joista selviää, että Rautalammin reitin valuma-alueen kaikki suot on ojitettu ja vedet soilta laskevat edelleen suoraan järviin ja jokiin.  Pohjoisimmat vedet taitavat tulla Tervon kunnasta läheltä Maaningan rajaa. Tämä tilanne on vallinnut kuusikymmenluvulta asti. 

Nyt tehdään silloin kaivettujen metsäojien kunnostuksia suurella kiireellä, ja mudan sekä humuksen virtaus vesistöihin jatkuu. Kunnostukset pitäisi kieltää ja metsää tuottamattomat suot ennallistaa, jolloin veden suodatussysteemi alkaisi toimia uudelleen. Sehän on soiden tärkeintä toimintaa. Missä ei ole suota, saman homman tekevät hiekka- ja moreeniharjut sekä mäet. 

Suomen paras rapujoki, Pyhäjoki, on menetetty rapu- ja jalokalavetenä. Hiekkapohjan peittää nyt suomuta ja muu ryönä, kun kevät- ja syystulvan puhdistustehtävä estyy patojen ja merkityksettömien pikkuisten voimalaitosten vuoksi. 

Kun lumi keväällä sulaa, vedet hyökkäävät metsä- ja muista kaivetuista ojista suoraan joen pääuomaan. Se aiheutti tulvia. Siksi tehtiin tulva-altaita Pohjanmaan jokiin tai  yläjuoksun järviä pantiin säännöstelyn ikeeseen. Esimerkkinä Pyhäjärvi ja Siikajoen yläjuoksu. Nämä altaat eivät tietysti estä tulvia, vaan voimalat ovat tekemässä rahaa isoisille. 

Tärkein säännöstelyn ja patoaltaiden juoksutuksen vaikutus on merestä nousevien vaelluskalojen tuho. Lohi, meritaimen ja vaellussiika ovat menettäneet luontaiset kutualueensa. Jos tämmöiset joet olisivat Englannissa, padot purettaisiin jo huomenna, että lordit, paronit, ritarit ja rahamiehet pääsisivät kalaan. Kaikki nuo jättäisivät suuret summat käynneistään jokiseuduille.

Tiedemiehet ovat ihmeissään siitä, miksi metaania joutuu ilmakehään yhä enemmän.

Kolme syytä hallitsee metaanin lisääntymistä.

Ensimmäinen on laajat ojitukset soilla siellä, missä vesikasvisto kuolee talveksi. Kuolleet kasvit hautautuvat mutaan ja humukseen, jossa hapettomassa tilassa prosessi tuottaa metaania. Systeemi vaan kiihtyy eikä lakkaa, ellei mutaa imuruopata pois pohjahiekkaa myöten.

Toinen on kautta maailman valtava määrä kaatopaikkoja, jotka tuottavat metaania paljon, ja jopa vetyä syntyy paineen alla kovassa kuumuudessa. Suur-Moskovan kaatopaikka on metaanin päästäjistä kuuluisin.

Kolmas metaanin lähde ovat laajat suot ja tundra ikiroudan alueella Venäjällä, Kanadassa sekä Alaskassa. Kun muista syistä ilmasto lämpenee, metaania purkautuu roudan sulaessa ilmakehään.

Meksikonlahden öljykatastrofissa räjähti Deepwater Horizon- öljynporauslautta. Valtamereen pääsi öljyä mereen niin isot määrät, että kuutiometreinä se on ihmiselle vaikea käsittää. Pitää ottaa avuksi kuutiokilometrit.

Venäjällä valuu tundralle ja maastoon muuallekin vuodessa kuusinkertainen määrä öljyä Deepwater Horizon- katastrofiin verrattuna jatkuvasti, eikä kukaan sano mitään! 

Öljy on mustaa ja aurinko lämmittää. Jos putkiston paine laskee, Venäjällä on tapana lisätä pumppauspainetta eikä ensimmäisenä tutkia sitä, että onko paineen laskun syynä vuoto luontoon. Petsora- joesta kuoli pitkältä matkalta ekosysteemi kokonaan öljyvuodon takia. Amerikkalaiset näkivät vuodon satelliitistaan ja saattoivat havainnon venäläisille, joiden pumppuasemat toimivat maksimipaineella.  Öljysuihku meni valtavalla paineella suoluontoon. 

Koska tietoja Venäjältä ei tihku, ei tiedetä, onko joki yhtään toipunut.

Hyvin menee öljyn myynnin suhteen, mutta luonnolla vähän huonommin.