Tärkeä vieras

 

Saksalainen kapteeni on sopimassa ravintolapäällikön kanssa suomalaisen vieraan päivällisjärjestelyistä. Kapteeni on kiireinen, sillä hän on piipahtanut lounastauolla everstin luvalla asioilleen. Kaukainen vieras on tutustumassa saksalaiseen optiikkaan ja erävarusteisiin liikematkallaan. Kapteeni on ystävystynyt suomalaisen kanssa, sillä heidän isänsä taistelivat Sallan rintamalla. Perheet ovat pitäneet yhteyttä vuosikymmeniä.

 

Alkuruuaksi sovitaan sienikeitto, josta vieras erityisesti pitää. Pöydästä pitää löytyä lämmintä patonkia ja maustevoita. Alkupaloina on myöskin savustettua taimenta ja suolattua kirjolohen mätiä. Ruokaryypyksi, joka on niukka, sovitaan pomeranssiviina. Se saa veret kiertämään ja nostattaa ruokahalua.

Pääruuaksi keittiömestari valmistaa peuranseläkettä. Paistetut lohkoperunat ja herkkusienikastike ovat pakollinen osa päivällistä. Espanjalainen punaviini samoin, kapteeni tuntee vieraansa perinpohjaisesti.

 

Ravintolan päällikkö lupaa henkilökohtaisesti huolehtia päivällisvieraan viihtymisestä. Talon oma omenakakku suklaakastikkeen ja väkevän kahvin ja obligatorisen konjakin kera päättää makunautinnon. Ravintolan vahtimestari lupautuu kuljettamaan suurella mersulla suomalaisen johtajan majapaikkaan

 

Aamulla seurattiin Leopard-panssarivaunun ampumanäytöstä, minkä jälkeen kapteeni lähti sopimaan asiat ravintolassa selviksi, vieras jäi armeijan kenttälounaalle. Iltapäivällä on vuorossa suunnitelman mukaan taistelunäytös, jossa panssarivaunupataljoona tekee läpimurron vihollisen linjaan. Hyökkäykseen osallistuvat kaikki maa-aselajit.

 

Ampumanäytöksen melun aikana on tiedustelulennokki, Erdenkuckuck (maakäki) kiertänyt vain yhden kierroksen alueen yllä. Silti taistelun johtokeskuksella on selkeä panoraamakuva koko vihollisen puolustusjärjestelmästä. Maakäki on välittänyt digitaalisessa muodossa muutoin vaikeasti hankittavaa tietoa melkeinpä yli tarpeen.

 

Ensin tykistön raskaat kranaatit iskevät murtokohtaan.  Tulen siirtyessä vihollisen taaempiin puolustuspesäkkeisiin, kranaatinheittimet ampuvat viiden minuutin tuli-iskun. Sen keskivaiheilla savunheittimet ampuvat murtokohtaan peitesavua merkiksi panssareille, jotka hyökkäävät vinorintamassa täydellä vauhdilla vihollisen asemiin. Murtokohdan sivuihin iskevät samaan aikaan taisteluhelikopterit raketein ja Gatling-tyyppisin konekiväärein. Rynnäkköhävittäjät hyökkäävät perääntymisurille vihollisen selustassa.

Erityistä huomiota katsojien pyydetään kiinnittämään Leopard-vaunujen yhteistoimintaan ja niiden tulen vaikutukseen. Vaunun tykkiä on kehuttu hyväksi. Jopa ylpeät amerikkalaiset joutuivat vaihtamaan omaan Abrams – vaunuunsa Rheinmetallin valmistaman putken. Leopardissa on erinomainen optiikka, sekä kyky toimia savussa, sumussa sekä yöllä.

 

Harjoituksen johto vieraineen seuraa bunkkerista käsin kaukoputkilla näytöstä, jossa ammutaan kovilla Saksan armeijan parhaiden perinteiden mukaan. Kapteenin kuuluu jäädä loppukritiikkiin. Siitä ei voi saada vapautusta. Suomalainen vieras lähtee syömään. 

 

Illalla käydään vielä ampumaradalla, jonne kapteeni on saanut luvan vieraansa viedä. Kokeillaan uutta kivääriä. Siinä on saman valmistajan kiikaritähtäin kuin Leopard- taisteluvaunussa. Aseen kaliiperi on .30R Blaser. Patruuna tehoaa suurenkin hirveen tavalliselta ampumaetäisyydeltä.

 

Miksi kaikki tämä vaivannäkö? Kyseessä on ystävyys. Ei lahjonta, sillä vieras maksaa kaikesta.

Hyvä ystävä tekee vain maksamisen puitteet miellyttäviksi.  Suhdetoiminta maksaa aina itsensä takaisin eikä vaivaa ole nähty turhaan.

 

Osaammeko me Suomessa nämä hienovaraisen kanssakäymisen säännöt?