Leikkuriparaati

 

Ruoho kasvaa, niin että rotina kuuluu, sanoi Jukolan Jussi. Hän viivytti ja viivytti heinän niittoa, kunnes se lakastui. Omakotitalon pihaa ei niin voi kohdella, vaan on hankittava ruohonleikkuukone. Hommasin Caravan Pirkan, jota ei enää ehkä valmisteta.

Laite oli konstailematon ja helppo huoltaa. Keväällä siihen tuli vaihtaa moottoriöljy ja tulppa muutaman vuoden välein. Terätkin kuului teroittaa, koska pihanurmikon perustamisen jäljiltä löytyi monen kokoisia kiviä ruohojen kätköistä. Kiveen osuminen teki aina terään orkosen, koska terän pyörimisvauhti oli kova.

Onneksi tässä mallissa terät kiinnittyivät keskusakselin ulokkeeseen pultin avulla. Näin akselin alumiiniuloke säästyi vauriolta, kun terälaput myötäsivät vastuksen edessä. Moottori leikkurissa oli kaikkien tuntema B&S, jota pidetään pienkoneissa varmakäyntisenä.

 

Lapset juoksivat ja pelasivat nurmikolla, jolloin ruohonsilppua kantautui sisälle. Siitä saivat osansa vaaleat matot, lakanat, kaikki, mitkä saivat osakseen potkuja, piruetteja ja jalkineen luistatusta. Lasta ei voi juuri kovistella, koska ei hänellä ole valmiina oikeita käytöstapoja.  Vastuu tulee vasta iän mukana, mutta sekään ei koske noin yhtä prosenttia ikäluokasta. On kysymys luonneviasta. Päälle on pantava vielä viisinkertainen määrä väkeä, josta ei ole täyttä takuuta. Semmoiseksi on ihminen luotu eikä koko maailman psykoterapia asiaa muuksi muuta.

Kun appiukon pieni ruohonleikkuri särkyi, lahjoitimme Caravanimme hänelle, huolellisen työn tekijälle, joka myös osasi huoltotyöt ja tunsi pihansa uhkaavat kivet.

 Hankin kalliilla rahalla keräävän ruotsalaisen ruohonleikkurin, jossa oli vetävät takapyörät. Valmistin myös viilu- eli vesivanerista toista kuutiota vetävän kompostorin. Siihen sekä avokompostiin laitoin ruohonsilppua leikkurin kopasta. Kompostori kuumeni selvästi parin – kolmen päivän päästä lisäyksestä.

Tämän leikkurin kanssa pärjäsin kauan. Moottori oli tuo yllä mainittu. Se oli tehokas ja konstailematon. Työntökahvan kiinnityssysteemi alkoi vuosien mittaan rikkoutua pala palalta. Työntävät nykyään joka paikkaan muovia, joka ei kestä loputtomasti pakkasta.

 

Ostin tilalle pienen työnnettävän ruohonleikkurin, mutta sitten minulle koittivat vaikeat ajat. Selkä operoitiin muutamien vuosien välein neljä kertaa. Syy oli aina sama: välilevy palasina. Kerran koin senkin, että morfiini ei tehoa yhtään kipuun. Kysyin OYKS:n hoitajalta, että pistätkö sinä vettä lihaksen sisäiseen tilaan, kun odotin pääsyä kirurgin pöydälle. Hän näytti ampullin, jolloin tunsin noloutta.

Kun oli operoitu, pyrin melkeinpä jo heräämöstä kotiin, koska kipu oli täysin poissa. Kirurgi sanoi, että välilevyn irtokappale oli kiilautunut hermojuurituppeen ja aiheuttanut kemiallisen tulehduksen hermoon. Siksi unikosta peräisin oleva huumaava kipupistos moneen kertaan annettunakaan ei auttanut. En tuntenut huumaustakaan. No, onneksi kivun syyn poisto auttoi, kuten lähes aina.

Hoitaja katsoi minua vähän normia pidempään, kun sanoin osastolla, että ei täss jouda makailemaan, kun jonkun pitäisi tehdä noita töitäkin. Tieto meni kirurgille, joka antoi passituksen kotihoitoon, pois nauttimasta eväitä kansan rahoilla.

 

Lopulta astelin Agrimarketiin, jossa oli juuri tarjouksessa traktorimallinen ruotsalainen ruohonleikkuukone. Komun Jussi sanoi, että hänellä on semmoinen kotona ja siitä on hyvät kokemukset. Koska Jussi puhui aina vain tosiasioita, tein heti kaupat. Hän auttoi hienovaraisesti koneen kuljetuksessa kotiin.

 Olen hyvin kiitollinen tuolle maatalousmyyjälle yhä, koska hänen myymänsä leikkuri pelaa vieläkin erinomaisesti. Heikoin kohta siinä on akku, joka ei tietysti ole itse koneen vika.

Teollisuus hoksasi, että raha ei kierrä, kun akut kestävät neljäsosan ihmisen eliniästä. Niinpä laatua piti pudottaa. Nyt akut kestävät enintään kolme – neljä kautta. En toki ole kiintynyt kultaan ja killinkeihin, vaan kiusallista on, että juuri kun pitäisi ajaa ruohoa ja tehdä muita töitä, silloin akku ei sano sanaakaan, vaan on kaputt.

 

Kerran korjausmies tutki koko sähkön reitin akusta eteenpäin, eikä vikaa löytynyt. Olin ladannut akun täyteen, mutta se ei auttanut. No, konemiehet ovat viisaita ja heillä on viasta vihiä enempi kuin muilla. Akun kuormituskoe paljasti, että voltit putosivat kahdestatoista kolmeen. Semmoista se on, kun akku ei vaan kestä tämän maailman menoa.

 Seitsemän kympin akku kesti kaksi ja puoli vuotta, vaikka pidin sitä talvet sisällä ja hyvässä latauksessa. Konemies osti viidenkympin akun, jolle juuri nyt koittaa kolmas kesä. Kuinkahan tuossa käynee?