Viimeinen karhunhiihto

Jouni ja Pertsa ovat tutustuneet armeijassa ja ystävystyneet. Pertsa elelee Pohjois-Savossa metsätyöläisenä, mutta Jouni on aito Lapin mies. Nyt on kuulunut huhuja keväisen karhujahdin kieltämisestä. Siksi talven aikana on käyty kirjeenvaihtoa ja puhelinneuvotteluja yhteisestä koetuksesta, jonka tarkoitus on karhun metsästys  kevään viimeisillä hangilla.

On sovittu, että petoa jäljestää Jouni, jolla on pitkän matkan hiihtoon tarvittava kestävyys parempi. Pertsa kantaa varusteita ja toimittaa huollon tehtäviä. Hänellä on kyllä hyvä kunto ja rajusti äkkivoimaa, mutta raskastekoiselle miehelle saattaa tulla vaikeuksia, jos lumi vajottaa.

Pertsan lähtiessä kotoaan lumet olivat jo vähissä ja hauen kutupyynti käynnissä. Pohjoisessa sitä vastoin ei vielä juuri pälviä näkynyt maastossa, kun miehet hiihtelivät sovittuun liittopaikkaan, kumpikin omalta autoltaan. Pertsan rinkassa on evästä: kuivattua jauhelihaa, savustettua lihaa, silavaa, kuivaa leipää, voita, sokeria, kahvia, mehutiivisteitä, kaurahiutaleita muovipusseissa ja muutama pieni pullo spriitä. Kaikki ruokatavarat ovat mahdollisimmat kevyitä ja valmiiksi pakattu päiväannoksiin. Rinkassa on myös vaihtosukkia ja alusvaatteita, eräkirves,  patruunoita ja pieni kiikari. Kantamuksen päällä keikkuu piipun suu alaspäin avotähtäimin varustettu hirvikivääri, kahdeksanpilkkukakkonen.

Ainutlaatuiseen jahtiin asuksi mies on valinnut metsurin takin, jossa on kestävä kangas. Housujen virkaa toimittaa samasta hyvästä kankaasta valmistettu rakennusmiehen puolihaalari. Jalkoja lämmittävät armeijan pakkassaappaat. Pertsa hiihtää leveillä metsäsuksilla, joissa on kannantaussiteet.

Jounin varustus on kevyt: anorakkiasu, pipo, käsineet. Ase kulkee ampumahiihtovaljaissa mukavasti, ja uumalla on varustevyö. Siihen mahtuu kaksi litran muovipulloa, joissa on juotavaa. Metsästysaseena Jounilla on kivääri, seitsemän millin Mauser. Vanha, koeteltu karhuase. Kiväärissä on kiikaritähtäin tarkkaa ammuntaa varten. Jounilla on pitopohjilla varustetut kaksi metriä kuusikymmentä senttiä pitkät sukset. Ne kantavat laihankälppeää miestä eriomaisesti.

Tankkausjuoman miehet ovat kehitelleet itse. Viisi litraa juomasekoitusta sisältää kolme litraa vettä, litran sitruunamehutiivistettä, neljä kourallista jauhosokeria, litran kaakaota ja sadan millilitran pikkupullon spriitä. Juoma ei jäädy kovassakaan pakkasessa ja se sisältää runsaasti energiaa. Spriin on Pertsa hankkinut tutun lääkärin kautta vain tätä tarkoitusta varten. Miehet ovat muutoin täysin raittiita.

Pertsa löytää asentopaikan helposti kartan ja kompassin avulla. Jouni on jo paikalla. Hän on tutuissa maastoissa. Pertsan rinkasta otettu laavu pystytetään ja miehet syövät vahvasti. Pitkän ajon jälkeen vieras tarvitseekin kunnon palautumista. Ilta ja yö päätetään lepäillä, koska keli on raskas. Ilma on suojan puolella. Sääennuste lähipäiviksi on ollut epämääräinen, iltapäivän lämpötila on ennustettu radiouutisissa lämpöasteille. Puskaradio on kertonut karhujen jo nousseen talvipesistään.

Yöllä on kylmännyt niin, että hanki kantaa hyvin. Miehet päättävät hiihdellä aluksi kairassa jälkiä etsien. Sää on kirkas, ja Pertsa huomaa, että aurinkolasit ovat hyvin tarpeelliset. Valo heijastuu voimakkaasti tuntureista ja vaaroista. Lumisokeuden vaara on olemassa, jos ei suojaudu.

Parin tunnin hiihtelyn jälkeen on kahvitauon aika. Jouni lyö tottuneesti tulet kolmen metrin korkeudelta katkenneen kelon kylkeen. Pertsa kiikaroi jängälle.  Hänen silmäänsä sattuu valkeuden keskeltä pieni, tumma läntti. Jouni kiinnostuu havainnosta heti, mutta kahvit juodaan toki ensin. Näkkileipää ja kuivaa lihaa maistellaan, vaikkei vielä ole yhtään nälkä. Tauolla miehet lataavat aseensa. Lippaat täyteen ja patruunat piippuihin, varmistin päälle.

Jängältä huomattu tumma kohta vetää miehiä puoleensa kuin magneetti. Jo haulikkohollin päästä näkyy, että sen aiheuttaa ruskehtava suovesi, joka on kostuttanut hangen siinä, missä se ei ole kestänyt karhun tassun painoa. Havainto saa kiihkeät toimet alulle. Kaksi litran juomapulloa täytetään kanisterista. Kaikki muu onkin valmista, ja Jouni lähtee jäljille reipasta vauhtia.

Suunnitelman mukaisesti Pertsa hiihtelee jäljessä varusteiden kanssa ja pitää huolen siitä, että lisää juotavaa on aina valmiina vähintään kaksi litraa. Jos hanki alkaa upottaa, katsotaan sitten yhdessä päiväasento, jossa lepäillään ja syödään, kunnes yökylmä sallii taas hiihdon pedon perässä.

Karhu on noussut läheiseen vaaraan ja kierrellyt siellä edestakaisin. Sitten jälki laskeutuu jontkaan, missä on tiheää pajukkoa. Siinä hiihto pitkillä metsäsuksilla on vaivalloista ja tuntuu vievän tuhottomasti kallista aikaa. Jälki johtaa tiheiköstä takaisin jängälle ja sitä pitkin suoraan parin sadan metrin päässä olevaan korkeampaan metsäsaarekkeeseen. Sen muodostavat kynttilän muotoisen lapinkuuset. Jouni kiertää puuston sivussa ja huomaa, että etelän suuntaan saarekkeesta lähtevät karhun laukkajäljet! Peto on kuullut hiihtäjän lähestymisen ja lähtenyt pakoon. Jälki on kuuma.

Jäljestäjä panee kaikkensa peliin. Maisema vaihtuu vakaata tahtia. Karhu kiertää jängän takaisen tunturin ja suuntaa sitten itään päin suuren joen latvapuron vartta. Pajuviidassa peto uppoilee silloin tällöin, ja se saa Jouniin lisää potkua.

Äkkiä jäljet nousevat metsäiseen vaaraan pohjoisen puolella. Siinä maastossa on helpompi hiihtää kuin pöheikössä, sillä suksi pitää verrattoman hyvin. Pertsa on jäänyt jälkeen, mutta tulee sentään kilometrin päässä takana. Silloin tällöin hanki pettää alla, sillä rinkassa on oma lisäpainonsa ja suksetkin ovat lyhyemmät kuin Jounilla. Ne ovat kuitenkin kätevämmät tiheässä viidassa, jossa yhtenään pitää muuttaa suuntaa esteiden kiertämisen vuoksi.

Vaara on hieman pisaran muotoinen, ja jäljet menevät huipusta sisälle outamaahan. Jouni huutaa välillä hiihtäessään saadakseen karhun hätääntyneenä laukkaamaan. Hanki ei kestä yhtään laukka-askelta. Kiihkeä hiihto jatkuu rinteen puolivälin tasolla. Jäljet kaartavat vasemmalle poistumatta aavalle.

Pertsa on tullut jängän laitaan vaaran alle. Hiki kirvelee silmissä. Lasit täytyy poistaa ja kuivata otsaa. Juuri, kun se työ on tehty, metsästä kuuluu rytmikästä rousketta. Pertsa pudottaa rinkan selästään, avaa vapisevin käsin kaksi irtohihnaa, jotka pitävät kivääriä aloillaan. Karhu tormaa samassa jängälle, huomaa miehen, vuksahtaa ja säntää pakoon tulojälkiään kohti.

Pertsa poistaa aseensa varmistimen. Se on tässä asemallissa sotilaskiväärityyppinen ja vaatii vetoa taaksepäin sekä kierron oikealle. Hengityksen huuru lainehtii aurinkolasien pinnassa häiriten tähtäystä. Karhu pomppii ikävästi, ja suon pounut lisäävät kohdalle ammunnan vaikeutta. Eläin on ehtinyt jo sadan metrin päähän, kun kivääri jytkähtää. Peto säpsähtää ja tekee äkkimutkan vasemmalle.

Pertsa lataa, tähtää ja on juuri laukaisemassa, kun hanki pettää vasemman jalan alla. Kuula uppoaa suohon kymmenen metrin päässä edessä. Hangen alta porskahtaa vettä voimakkaan aseen lähettämän luodin iskusta. Aika ei riitä kolmanteen laukaukseen, sillä karhu häviää puiden peittoon.

Jouni tulee palavissaan ampumapaikalle. Hän on oikaissut ammunnan mukaan, ja vain muutama minuutti on kulunut Pertsan tuhannen taalan paikasta. Miehet hiihtävät siihen, missä karhu oli ensimmäisen laukauksen hetkellä. Lumelta löytyy pieni nahanriekale. Jouni tutkii sitä ja arvelee, että luoti on repäissyt palasen korvasta. Läheltä on liipannut.

Ajo jatkuu, mutta käy hankalaksi, sillä hanki vajottaa jo arvaamattomasti suksimiestä. Se vie hiihtorytmin piloille ja samalla kysyy voimia entistä enemmän. Tunnin hiihdon jälkeen Jouni luovuttaa, sillä sippiin hiihto erämaassa on vaarallista. Jokainen lihas tuntuu raskaalta ja keho pitää yleistä vapinaa. Se on varma merkki siitä, että kaikki energia on kadonnut Lapin hangelle.

Pertsakin on hien läpeensä kastelema. Miehet päättävät hankkiutua hongalle lepäämään ja syömään, sillä jahti on käynyt toivottomaksi tässä kelissä.

Ampujan kuvauksesta Jouni arvelee, että karhu on erauspoika. Jäljen koko viittaa samaan suuntaan.  Lepopaikalla miehet riisuvat märät vaatteensa pois, kun kunnon tulet on ensin saatu palamaan. Juoma palauttaa voimia huomattavasti. Jäljestäjä on juonut pullonsa tyhjiksi, Pertsalta on kulunut vain yksi litra, mutta hikeä on tullut niin, että tukkakin on likomärkä.

Pakissa kiehuu vesi. Siihen lisätään uunissa kuivattu jauheliha, perunahiutaleita, suolaa ja kuivattua sipulia sekä voita. Leipä ja sulatejuusto uppoavat miesten suihin, kuten kuuma keittokin. Jälkiruuaksi keitellään teetä. Tuhdisti sokeroituna se tuntuu virkistävältä.

Raskas hiihtotaival ja syönti ramaisevat. Laavussa on pakko oikaista retkipatjojen päälle. Miehet tavoittavat unen tulen lämmössä nopeasti. Pieni pilvi ripsauttaa vähän vettä iltapäivän lopulla.

Jouni säpsähtää hereille, kun nuotiosta vierähtää palava honkapölkky lumelle. Kun tuli kohtaa lumen, syntyy sähinää ja vesihöyryä. Pertsa herää tulen kohentelun ääniin. Parin tunnin täydellinen lepo on palauttanut voimat. Pertsaa viehättää eräelämä. Hyvinvointi on pienestä kiinni: lämpöä, sään suojaa, kunnon evästä ja kokenut kaveri, joka taitaa niksit kairassa.

Suurilla tulilla vaatteet kuivuvat perusteellisesti lepotauon aikana. Jouni sulattaa lumesta kolme pakillista vettä. Lisää energiajuomasekoitusta on varattava valmiiksi. Viiden litran vetoisessa kanisterissa juoma ei jäähdy kovin äkkiä nyt, kun ei ole pakkasta.

Aurinko painuu mailleen, mutta Lapin kevätilta on riittävän valoisa metsästyksen jatkamiseen. Miehet käyvät puolen tunnin välein vuoron perään kokeilemassa lumen kantavuutta. Odotellessaan he keittävät pakissa kahvia ja maistelevat kuivaa lihaa. Sitä syö ihan mielikseen.

Karhun jäljet mutkittelevat suolla. Jokainen askel on läpäissyt lumen vetiseen sohjoon asti. Päätetään hiihtää varovasti aluksi siinä toivossa, että peto olisi käynyt makuulle. Täytyyhän lenkin tuntua senkin jäsenissä.

Runsaan kilometrin päässä suon varressa kasvavan tuuheaoksaisen kuusen alta lähtevät taas pakolaukan jäljet. Jouni jatkaa ajoa sitkeästi, ja Pertsa seuraa parhaansa mukaan. Silloin tällöin hanki vajottaa vielä, ja se tekee laskuosuudet arvaamattomiksi varsinkin rinkan kantajalle.

Hanki ei kestä karhua juuri missään, mutta kevytrakenteinen Jouni pärjää hyvin pitkine suksineen. Tunnin seuraamisen jälkeen aavalla suolla takaa-ajaja saa pedon näkyviinsä. Karjaisu aiheuttaa lyhyen spurtin, sitten tasainen laukka taas jatkuu hellittämättä. Jouni juo litran tehojuomaa hiihtäessään ja heittää muovipullon jäljilleen Pertsan täytettäväksi. Niin on sovittu.

Karhu nousee uudelleen vaaraan. Se kiertelee siellä kummallisesti. Yrittääkö se sotkea jälkiään? Jouni kirii kovasti välimatkaa umpeen ja antaa ääntä. Silloin laukkojen pituus kasvaa vähäksi aikaa ja kulku on suoraviivaisempaa. Jounin valtaa takaa-ajon hurmaus ja hiihto tuntuu kevyeltä. Kiväärin kantolaite on erinomainen, ase ei hakkaa selkää.

Metsä harvenee, maa alenee. Edessä on jälleen jänkä. Karhu kääntyy itään päin ja tämä yleissuunta säilyy koko yön ajan. Yökylmä kovettaa hangen pinnan karheaksi. Suksen luisto on hyvä, mutta karhu on ovela. Se hakeutuu välillä korpeen ja puron varsien ryteikköön, joissa hiihtäjän vauhti väkisin hiljenee.

Hankikelin liisteri loppuu suksenpohjista. On pakko kaivaa voiteluvehkeet varustevyöstä. Nämä ja toisen tyhjentyneen juoma-astian Jouni jättää aukealle paikalle jäljilleen. Kyllä Pertsa ne siitä korjaa. Jokainen lisägramma on liikaa nyt, kun lähestytään hangen pehmentymisen ajankohtaa.

Aapasuon laita tulee vastaan. Hangen pinta on tasainen, siinä ei ole mättäitä juuri ollenkaan. Edessä vilahtelee tummaa. Karhu etenee kolmen sadan metrin päässä. Se ei laukkaa, vaan kävelee kiihkeästi. Jouni tempaisee aseen selästään. Hiki kirveltää silmissä. Kiikarissa näkyy musta peto hämärästi. Kädet vapisevat jo voimattomuuttaan, mutta kun tähtäimen piikki pyyhkii pedon lapaa, on pakko ampua puolittain summassa. Karhu nousee laukkaan. Toista kertaa on turha ampua, sillä välimatka on jo liian pitkä.

Jouni panee viimeisensä peliin, sillä muistikuvien mukaan rajavyöhyke on jo lähellä. Sitä ennen on ratkaisun tultava. Jäljet painuvat harvaan metsään, jossa hiihto käy hitaammin. Oksat räpsivät silmille ja hiki kuohahtaa rajuna koko vartalolle. Juotavaa ei ole enää, sillä huolto on jäänyt pahasti jälkeen. Pertsa on hiihtänyt itsensä melkein piippuun.

Karhu tekee äkkiä vinkkelin vasemmalle, pohjoiseen.  Jälki kaartaa takasin aapasuolle. Siinä on hyvä hiihtää, ja Jouni tavoittaa oikean rytmin.  Tummaa vilahtelee taas edessä. Huuto nostaa karhun laukkaan.  Peto uppoaa suolla silloin tällöin niin, että vesi pärskähtää hangelle. Jälki johtaa länteen päin tulojälkien suuntaan, ja samalla harvan suometsän suojaan.

Pertsa on täyttämässä juoma-astiaa, kun hän kuulee kaukaa Jounin huudon. Hän irrottaa kiväärin rinkan päältä ja tähyilee suolle.  Edestä kuuluu rouskahtelua. Se valpastuttaa Pertsan äärimmilleen. Jalat lysmähtelevät väsymyksestä, mutta polvien yliojennus vakauttaa asennon, kuten armeijassa on neuvottu.  Hangen risahtelu kuuluu selvästi, mutta äänen suunta  kiertyy oikealle.

Karhu on saanut vainun Pertsasta ja se suuntaa omille jäljilleen ja jatkaa pakoa itään päin.

Vedettyään täysillä aapasuolla ja sen jälkeen jängällä melkein tunnin lenkin, Jouni huomaa, että suu on rutikuiva, eikä hiki enää nouse iholle. Oma kokemus on antanut sellaisen osviitan, että kun hikoilu loppuu, on yleinen uupumus ja katkeaminen lähellä. Karhun jäljet kääntyvät takasin itään.  Sitkeä peto pakenee vähän matkaa entistä reittiä. Sitten jäljet nousevat suon laidassa kasvavaan kuusikkoon.

Karhukin on uupunut. Jouni säikähtää, kun tumma hahmo syöksähtää vain viidenkymmenen metrin päästä kuusitureikosta. Pienikokoinen karhu laukkaa vaivalloisesti harvassa suomännikössä.

Jouni ampuu niin hyvin kuin pystyy, mutta käsien voimattomuus ja energian puutteen aiheuttama vapina pelaavat nyt karhun puolesta.

Kaikki lippaassa olevat kolme patruunaa paukahtavat tasaisin välein ilman tulosta. Ampuja työntää taskustaan yhden patruunan kivääriinsä, mutta ei ehdi enää laukaista, sillä puut peittävät inhottavasti ampumalinjan.

Ajan taju on jo hämärtynyt, jäljittäjän mielessä on ollut vain yksi sana: eteenpäin. Kun Jouni on hiihtänyt uupumuksen rajoilla tiheämmän suomännikön lävitse, hän näkee edessään rajavyöhykkeen merkin. Erauspoika on päässyt turvaan.

Pertsa hiihtelee vastaan viiden kilometrin päässä ampumapaikalta. Jo kaukaa hän näkee Jounin olemuksesta, että karhu on päässyt pakoon.

Karhun metsästäjät pitävät ruokatauon. He eivät ole millään saada tulia aikaan, sillä kirves kirpoaa kädestä monta kertaa, niin ovat voimat vähissä. Silavaa he käristävät tikun nokassa ja keittävät savustetusta lihasta keiton. Ruoka maistuu erämaan puhtaassa ilmassa taivaalliselta. Jano palaa aina takaisin, vaikka pakillinen teetä tyhjenee kolme eri kertaa.

Kun hiihtokunto on palautunut, Jouni katsoo parhaaksi lähteä molempien aseiden kanssa suunnistamaan autolleen. Sinne on matkaa kymmenen kilometriä. Hän neuvoo Pertsaa hiihtämään etelään päin. Siellä on melko lähellä metsäautotie, jonka varressa kaverin autokin seisoo. Tien lähellä on syrjäinen porotila. Autolta Pertsa sitten jo osaakin ajaa Jounin kotiin.

Pertsa nousee pienelle kummulle ja lähtee siitä laskemaan loivaa rinnettä.  Suon reunassa hanki pettää ja mies tuuskahtaa nurin, kun sukset törmäävät maapuuhun. Kirous ja kuolema! Vasen suksi katkeaa. Pertsa lyö kirveellä suksista sideosat rinkkaansa ja jättää säpäleet metsään. Onneksi tielle on lyhyt matka. Suolla saappaat ryyppäävät vettä hangen alla vaanivissa allikoissa, mutta mies selviää tielle.

Karhujahdissa ryvettynyt Pertsa ilmestyy  Lapin miehen pihaan. Kulku käy verkkaisesti, sillä kilometrejä on takana, ja melkoiset hiertymät varpaissa ja kantapäissä. On jalkojen huollon aika. Vanhat siteet joutavat Lapin äijän nuotioon. Rinkasta löytyy itsekiinnittyviä rakkojen hoitoon ja ehkäisyyn tarkoitettuja läpysköitä. Puhdistukseen ja siihen viimeiseen hätään on jäljellä sadan gramman pullo spriitä.

” Elä sie etelän mies pane kallista ainetta hukhaan!” Pitihän se arvata. Kaltion vesi on paras puhdistusaine.  Se hoitaa myös tulehdusta, neuvotaan. Vesi ilmestyy paikalle kuin taikaiskusta,  ja sitä on monta litraa. Totta tosiaan, jalat virkistyvät kunnon käsittelyssä ja kurja särky lakkaa.

Vanha Lapin ukko kaataa vieraan kuksaan kuumaa kahvia ja valmistaa voileivän, jonka päällä on kuivaa poron lihaa. Mistä tämä alttius ja hyvät neuvot johtuvat? Lappilaista vieraanvaraisuutta tietysti, mutta varmaan pirtupullon läsnäolo on merkittävä asia, mikä panee liikettä niveliin. Etelän miehen aavistus on oikea. Hän ymmärtää kaataa terästystä kahvin sekaan palkinnoksi. Itse hän ei ota voimakasta viinaa lainkaan.

Lapin ukon kasvot ovat sään puremat. Niistä on vaikea päätellä ikää. Joutuisa käynti viittaa siihen, että työiässä vielä elellään. Pihan lähellä liikehtii muutamia ajoporoja ja pihalla makailee paimenkoira.

Toisen kuksallisen jälkeen alkaa yllättäen synkkä yksinpuhelu.

” Net on nuo pevot pahoja täälä. Ei säästy poroelo niiltä. Herrat rauhottaa kaikki rietat ja lihan syöjät. Se on porolta lepo loppu, ku susi tullee tunturhin. Set juoksuttaa tokat hajale. Susi käy poron pääle, ajjaa sen uuvukshin. Set purree kurkusta, ja se tappaa. Ku se pääseepi veren himoille sille ei riitä yksi kisura. Se reppii kaikki, minkhä se kiinni saapi, ja se tappaa.

Ja kettuki tekkee vahinkova. Set vainuaa ja hitvetteleikset joka paikasa. Seuraa kantavaa vaatimaa. Ei anna lepoa, ei anna lepova yhthän. Set  luopi  pelossa vaatima vasikan ennen aigoa. Heiveröinen on, ei pääse ylös. Kettu näykkäjää ja reuhtoo. Uupunut vaatima ei jaksa puolustaa. Kettu, pahalainen, käy kiinni, ja se tappaa.

Kotka se leijaa tunturit ja outamaat. Ei ole suojassa poroelo mishän. Eikä se kotka juurikhan siinä siekaile, ku se jo iskee.  Poron vasa ei pääse irti suurista kynsistä. Kotka hakkaa silimät ja niskan. Ei kestä vasa sitä. Kotka tekkee paljo vahinkova, ja se tappaa.

Ilves on tullu meille etelästä. Siltä ei poro pääse pavossa  karkhun. Vahtii, peto, hämärissä. Karkajaa  kurkhun pitkillä loikilla. Syötyä set makoaa kolomet päivät outamaassa piilossa.

Sille ei kelepaja haaska. Riutat syöpi loput. Ilves ottaa meiltä riekot ja jänekset.  Net se nielöö kerralla, mutta porosta jää paljo hukhaan talavella.  Raato jäätyy ja siihen ei kissan hammas pysty. Set, halavattu parantakhon, käy vereksen kisuran niskhan, ja se tappaa.

 Met emmä haluva lissää petoja kairhan! Kaikk`mennee! Ei löyvy raato vähällä selekosesta, turha työ. Valtio maksaa petorahoja, jos löytyy.

Otamma erotuksessa korvia talthen. Niitä näytämmä herroille, jotta uskovat petojen tappanhen. Lukuporoista selevitämmä, miten paljo on pevot tappanhet! Haaskan etsinnästä eivät maksa meille mithän.

Ei ole turva ja lepo pojilla  vasomisaijalla. Yöt päivät on vahattava. Set tullee, karhu, varmasti vasotukshen. Sille maistuu vasa ku Simolle hillo! Etelän herrat sannoo karhua kasvinsyöjäksi. Ei ole meillä täällä heinää. Näkkyyhän tuo jo hammastarhasta, että se on peto. Lapin karhut syövät lihhaa ja paljo. Ku jälet näämmä, otamma kiväärit. Eivät  anna tappolupia.

Nälässä karhu ottaa tarhasta ajoporon. Set lyö selän poikki isolta härältä, purree sitä niskhan, ja se tappaa.

Ahma on paha, ahma on paha. Sie usko minuva etelän mies! Set reppii silimät päästä ja purree niskhan. Karkajaa tokan päälle. Riehuu, ei lopeta.

On verinen tanner surkia näky! Raato sen parantakhon! Ku ei pääse yksikhän pakhoon, set palajaa. Minne sokia osajais väistämhän? Nyt se, turkkilainen, käy kurkhun kiinni, ja se tappaa. Juo veret. Kielen syöpi  ja lavasta  lihhaa. Met vihhaamma ahamaa, set tekkee meille paljo vahinkova.

Naa, vain anna kuule miulle tämä pullo nii minä osotan sinulle hyvän kalapaikan! Kattomma kartasta! Ku vilu iskee läpi, ja kuume nousee, on minulla tuossa lääke ja hyvä.”

Kartalta löytyy syrjäinen lompolo. Siitä lähtee monipolvinen puro. Äijä sanoo näissä vesissä hyvin löytyvän harjusta ja taimenta. Pertsa merkitsee karttaansa paikan. Tutun lääkärin antama hätävarapullo jää poromiehelle.

Tästä on autolle matkaa vielä kuusi kilometriä. Vaikka jalat ovat reissussa kärsineet, se ei ole sellainen matka, joka karkaa päälle ja tappaa.

   

Pedon jäljet kevään hankiaisella vetivät puoleensa silloin, kun kevätjahti oli vielä mahdollinen. Kuva: Juha Immonen



Karhukivi on suuri. Siellä kerrotaan karhujen pitäneen talvipesää 1800-luvulla.

Nyt on seudulla pitkän ajan jälkeen alkanut liikkua suuri karhu. Milloin se keksii vanhan hyvän talvipesän paikan. Kivi on harjulla, joten pesäpaikkaan ei nouse keväällä vesi.