Mikäpä tässä

Kummallisia ovat monet ohjeet ja säännöt. Autolta on käveltävä sata metriä ennen kuin saa ampua riistaeläintä. Kuka matkan mittaa? Huonojalkaisia ja invalideja vastaan laadittu säännös selvästi!

Kun metsästäjä palaa auton luo, tuota sadan metrin suojaympyrää ei enää ole, vaan se on kadonnut. Outoa se on.

Jos tarkoitus on estää autosta ampuminen tai auton päältä ja suojastakin, on säännös epäonnistunut. Riistarosvot eivät mistään piittaa enempää kuin lain rikkojat liikenteessäkään.

Suden metsästys on sujunut hyvin tänä talvena. Kyseessä on koe, jolla selvitetään, vieläkö sudet arkiintuvat, kun niitä metsästetään. Pihasusien pitäisi harvinaistua.

Toivottavasti löytyy leikkimielisyyttä niin, että suden nahkoista tehdään turkki, joka lahjoitetaan Animalian johtoportaan käyttöön.

Luulevat, että maailma pelastuu, kun aletaan syödä kasviksia ja ötököitä.

Nekin pitää tappaa. Siitä emme pääse eroon millään. Päätä ei voi panna pensaaseen ja välttyä tappamiselta tai sen rahoittamiselta.

Rahoittaja eli kuluttaja ostaa soijaa ja muita kasviksia, joita viljellään kasvinsuojelumyrkkyjen ja kemikaalien avulla, mikä taas tuhoaa ympäristöä tehokkaasti.

Karhuja ammutaan muualla maailmassa vahtilavoilta käsin turvallisesti. Samalla käytetään ravintohoukutinta. Meillä tämä vanha ja pätevä tapa on kielletty. Sen sijaan ammutaan karhua, kun se liikkuu maastossa, mikä lisää merkittävästi haavoittamisen riskiä.

Toisaalta vanha laki sanoo, että metsästystä on niin harjoitettava, ettei se aiheuta eläimelle kärsimystä. Lavalta voidaan peto ampua niin, että se kuolee äkkiä ja turvallisesti. Nämä uuden ajan lain rukkaajat näyttävät olevan vailla elävän elämän tuntemusta.

Niccolo Macchiavellin teos on Venäjällä luettu tarkkaan ja myös käyttöönsä vihitty.

Keskiaikainen opas neuvoo, että kun poliittinen avustaja tai liittolainen käy taakaksi, hänet pitää poistaa elikkä murhata. Kaikenlaiset vallan säilyttämistä haittaavat ihmiset pitää eliminoida. Tämä tarkoittaa nykyisin lehtimiehiä, joita Macchiavellin aikana ei ollut olemassa.

Vallan säilyttäminen on nimenomaan vaikea tehtävä. On käytettävä harmaita hiiriä eli ystäviä vakoilevia kavaltajia. Kaikkien yllätykseksi yksi merkkimies toisensa jälkeen lasketaan siunattuun maahan, ja pomojen pomo istuu tukevasti vallassa!

Kyseessä on reaalipolitiikka. Kun tarkkaan kuulostelee niin huomaa, että se on laajalti käytössä, laajemmin kuin moni uskookaan.

Koko Aasia on tutustunut Venäjän ohella keskiaikaiseen kirjallisuuteen, koska se on niin selkeää ohjeissaan. Vain Pohjoismaat ja Länsi-Eurooppa ovat hylänneet Macchiavellin opin vallan säilyttämisestä.

Hyväuskoiset hölmöt? Onko idässä unohdettu humanismi, joka on vanha ja ylevä aate. Se ilmeni jo laupiaassa samarialaisessa.

No, meille tavallisille kansalaisille kuuluvat pienemmät asiat kuin isoille pomoille. Vallan mukana tulee raskas vastuun taakka. Sen tuntevat kaikki paitsi luonnevikaiset, joilta puuttuu jotain jota sanotaan omaksitunnoksi. Heitä on melko paljon, yksi prosentti väestöstä. Sama määrä siis kuin reumaa.

On oikeastaan mieluista elää tavallisena tyyppinä tavallisessa arjessa. Lisäksi on täysin luvallista pitää salassa kaikki se hyvä ja mieluisa, jonka Luoja suo. Tuntuisi hurjalta olla linssiluteena, jonka kansa ruotii ja lopulta nylkee elävältä noin kuvaannollisesti.

Arkinen halkojen teko on hyvin mielenkiintoinen askar. Siinä oppii tietämään millilleen, mihin kohtaan lyö halkaisukirveen. Myös iskun voiman oppii vuosien mittaan tietämään hyvin tarkasti. 
Turha riehuminen jää pois, ja kauniit klapit syntyvät hioutuneen taidon avulla. Tekniikan oppii suunnilleen viidessä vuodessa.

Kyllä Fiskars teki ihanan kirveiden sarjan. Joku älypää muisti, miten kivikaudella kirveen terä kiinnitettiin varteen. Fiskarsin sovellus on uusilla aineilla tehty suora muunnos nykyajan ihmisen käyttöön.

Kuvassa on käytössä yhden käden halkaisukirves, joka riittää 33 - 50 sentin pölkyille. Pidemmille pitää olla raskas halkaisukirves. Jos tehdään metrisiä halkoja kuivumaan pinoon, on traktori- tai sähkökäyttöinen hydraulinen halkaisija turvallinen ratkaisu. 
Itse hankin kroonisen tenniskyynärpään halottuani muutaman vuoden raskaalla kirveellä jopa yhdellä kädellä taituroiden. Se on ajattelematonta, mutta tietysti makeaa jälkiviisautta!

Alakuvassa klapiurakka on ohi. Puut saavat ilmautua ja hieman kuivua 2 - 3 viikkoa taivasalla. Sitten ne voi työntää maitokärryillä liiteriin ja pinota huolellisesti. Se on hienoa terapiaa!